Jehova kaitsee kristillistä seurakuntaa

 1. Kenen kaltainen Jeesus oli, ja kenen kaltaisia on näin ollen niiden oltava, jotka hän valitsee kelvollisiksi miehiksi?

JEESUS KRISTUS antoi seuraajilleen erinomaisen esimerkin siitä, millainen paimenen tulee olla huolehtiessaan maan lampaankaltaisista ihmisistä. Jeesus sanoi kerran, että ne, jotka olivat nähneet hänet, olivat nähneet Isän, koska Jeesus muistutti niin huomattavassa määrässä Isää kaikessa, mitä hän sanoi ja teki. Kelvollisia miehiä, jotka olivat tosiaan kiinnostuneita Herran kansasta, ei ollut ainoastaan tämän kansan ensimmäisessä varhaisseurakunnassa, vaan joillakuilla näistä miehistä oli ollut ainoalaatuinen etu olla läheisessä yhteydessä Jeesuksenkin kanssa hänen maanpäällisen palveluksensa aikana.

 2. Kerro esimerkki, jonka Jeesus esitti huolehtivasta ja rakkaudellisesta paimenesta.

² Erään vertauksen, jonka Jeesus esitti siitä, millainen paimen hän oli Isänsä edustajana ja millaisia hänen seuraajiensakin pitäisi olla, kertoo Matt. 18:12–14. Siinä Jeesus esitti seuraavan vertauksen: ”Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä? Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet. Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.” Miten voimakkaasti Jeesus osoittikaan, että paimen huolehtii todella jokaisesta lampaasta, erityisesti siitä yhdestä, joka saattaa eksyä laumasta ja joutua vaaraan.

3, 4. a) Miten Pietari kehotti paimenia olemaan Jeesuksen ja hänen Isänsä Jehovan kaltaisia? b) Miten näiden maallisten paimenien tällainen huolenpito vahvistaa seurakuntaa?

³ Yksi niistä Herran Jeesuksen valitsemista kahdestatoista, josta tuli Jumalan lauman paimen, oli Pietari-niminen mies. Meille sanotaan Pietarin kirjoituksissa hänen olleen Jeesuksen Kristuksen apostoli, ja hänen ensimmäinen kirjeensä on kirjoitettu ”muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa”. Pietari antaa tässä kirjeessä useita kehotussanoja kristittyjen toiminnan ja käytöksen suhteen. Tämän kirjeen loppupuolella Pietari sanoo: ”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” – 1. Piet. 5:1–4.

⁴ Nämä Pietarin kehotussanat olivat vanhimmille, ’kelvollisille miehille’ seurakunnassa. Heidän täytyi pitää hyvää huolta seurakunnasta, koska se kuului Jumalalle. Heidän ei pitänyt tehdä näin siksi, että heidän olisi ollut pakko tehdä siten, vaan koska he halukkaasti tahtoivat palvella Jumalan lauman etuja. Heidän ei pitänyt tehdä tätä työtä mistään epärehellisen voiton rakkaudesta, vaan heidän piti innokkaasti jäljitellä Herraa Jeesusta sekä Suurta Paimenta Jehovaa. Veljien etujen piti olla heidän sydämellään, ja heidän piti johtaa heitä hyvin. Tämä vaati tosiaan paljon näiltä paimenilta. Eikö Suuri Paimen Jehova ollut toisaalta osoittanut sellaisia ominaisuuksia olemalla kiinnostunut niistä, jotka halusivat rakastaa ja palvella häntä? Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä käytettiin Pietaria ja toisia apostoleita ja nyt näitä vanhimpia paimenten ominaisuudessa. Nämä neuvon sanat tavoittivat monet varhaisseurakunnissa, ja niiden on tosiaan täytynyt vahvistaa noita seurakuntia.

 5. Kenen Paavali sanoi asettaneen paimenet seurakuntaan, ja mitä hän sanoi tapahtuvan aikanaan?

⁵ Apostoli Paavali, joka myös oli yksi niistä apostoleista, jotka valittiin kaitsemaan seurakuntia ja jota käytettiin erityisesti menemään ei-juutalaisiin kansoihin, näki, miten tarpeellista oli nähdä oikein tämä kaitsemistoiminta. Puhuen Efeson seurakunnan vanhemmille miehille Paavali sanoi: ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi [valvojiksi, Um], paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä [oman Poikansa verellä, Um] on itselleen ansainnut.” (Apt. 20:28) Paavali ymmärsi samoin kuin Pietarikin, että vanhempien miesten piti kaita oikealla tavalla. Ja apostolit tiesivät, että kun he eivät olisi huolehtimassa erinomaisesta paimennusjohdosta seurakunnalle, niin tulisi vaikeuksia ihmisten keskuuteen, niin kuin Israelkin oli ajelehtinut pois puhtaasta palvonnasta. Paavalihan juuri sanoi: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” – Apt. 20:29, 30.

 6. Miten ”julmia susia” tuli Jumalan laumaan ja millaisin seurauksin?

⁶ Kohta apostolien kuoleman jälkeen, viimeisen kuoltua noin vuonna 100, nämä ”julmat sudet” alkoivat tulla laumaan ja lakata seuraamasta niitä erinomaisia kaitsemisohjeita, joita apostolit ja muut ensimmäisen vuosisadan seurakunnan vanhemmat miehet antoivat paimenille. Ei kestänyt montakaan vuotta, kun Jumalan seurakunta joutui väärien paimenien sortavaan valtaan, ja suuri pimeys laskeutui kristillisen seurakunnan ylle. Henry C. Sheldonin kirja Kristillisen kirkon historia (History of the Christian Church, copyright 1894, s. 239) sanoo varhaiskirkosta näin: ”Vaikka kirkolla oli erikoisvirkailijansa alusta pitäen, niin he eivät aluksi apostoleita lukuun ottamatta suurestikaan erottuneet uskovien yleisestä joukosta. Papisto korostetummassa merkityksessä ei ollut kristittyjen ensimmäisten sukupolvien ajatuksen mukainen. . . . ’Ero’, sanoo Ritschl, ’seurakunnan toimivien ja toimettomien jäsenten välillä – ts. katolinen käsitys papistosta – on vieras kahdelle ensimmäiselle vuosisadalle.’” Kehitys episkopatiaan eli siihen, että kirkkoa hallitsee piispojen pappisvalta, tapahtui vähitellen, mutta se toi mukanaan Jumalan lauman keskuudesta ”julmat sudet”, jotka nousivat ja puhuivat vääristellen vetääkseen opetuslapsia perässään, niin kuin apostoli Paavali oli pyhän hengen avulla varoittanut tulevan tapahtumaan. Historia osoittaa, että kun luopiokristillisyys pääsi poliittisen hallituksen suosioon, niin siitä tuli yhä enemmän tämän jumalattoman järjestelmän osa, ja se ajelehti aina kauemmas Jeesuksen Kristuksen opetuksista.

 7. Mitä hyvän paimenen Jeesuksen neuvoa nämä nyt väärät paimenet eivät noudattaneet, ja mikä seuraus siitä oli kristilliselle seurakunnalle?

⁷ Herra Jeesus sanoi rukoillessaan taivaallista Isäänsä, etteivät hänen seuraajansa olleet maailmasta niin kuin ei hänkään ollut maailmasta eikä hänen valtakuntansakaan ollut tästä maailmasta. (Joh. 17:16; 18:36) Mutta neljännellä vuosisadalla osoittaa kirkon ja valtion yhtyminen, että apostolin varoitus oli paikkansapitävä. Ne, jotka jäivät lauman paimeniksi, kääntyivät maailmaan ja tulivat osaksi siitä. Kirjoittaen tästä yhteenliittymisestä edellä mainittu julkaisu jatkaa: ”Kirkko ja valtio tunsivat yhteisten etujen yhdistävän siteen. Keisari näki, että voisi olla edullista myöntää kirkolle jonkin verran vaikutus- ja toimintavaltaa valtion asioissa. Kirkko tunsi sen niin hyödylliseksi liitoksi, että keisarille piti sallia huomattavia etuoikeuksia kirkon valta-alueella, jotta hän voisi sitä täydellisemmin edistää kirkon etuja. Sitä, missä määrin keisari voisi sopivasti puuttua asioihin, ei sanottu eikä ymmärretty, mutta itsevaltaisen hallituksen aikana se, että maallisen ruhtinaan suotiin sekaantua lainkaan asioihin suvereenin ominaisuudessa, oli tekevä hänelle luonnollisesti mahdolliseksi tulla lyhyessä ajassa mitä voimakkaimmaksi tekijäksi kirkon asioissa.” – S. 379, 380.

 8. Missä määrin Rooman keisari Konstantinus tuli puhuneeksi luopiokristillisen seurakunnan hyväksi?

⁸ Konstantinuksen alaisuudessa tämä kirkon ja valtion liittymä osoittautui tosiaan Konstantinuksen eduksi ja Jeesuksen seuraajilleen määräämien tosi kristillisten periaatteitten heikkenemiseksi. Konstantinuksen ilmoitetaan sanoneen piispojen joukolle: ”Te olette piispoja, joiden tuomiovalta on kirkon piirissä; minäkin olen piispa, Jumalan määräämä valvomaan kaikkea, mikä on kirkon ulkopuolella.” Meille sanotaan: ”Hän [Konstantinus] julisti määräyksiä, jotka vahvistivat piispojen päätökset oppi- ja palvontakysymyksissä, rankaisi kirkonmiehiä, jotka kieltäytyivät yhtymästä vakiouskontunnustukseen, määräsi kirkonkiroukseen tuomittujen takaisin ottamisen piispojen vastustuksesta huolimatta ja kielsi erilaisten kerettiläisten ja riitauskoisten kokoukset.” – Sheldon, History of the Christian Church, s. 380, 381.

 9. Mitä nyt tapahtui Jumalan kansan lammaslauman kaltaiselle järjestölle, ja miten kauan sellaista oli kestävä?

⁹ Ei kestänyt kauan, kun kaikenlaiset ihmiset halusivat tulla ”kristityiksi” sen suosion takia, mitä poliittinen valtio osoitti heille. Noilla ihmisillä ei ollut lainkaan aikomusta elää sopusoinnussa Kristuksen Jeesuksen antaman esimerkin mukaan, he olivat vain kiinnostuneita henkilökohtaisesta voitosta. Seurakuntaan hiipineet väärät paimenet olivat totisesti puhuneet vääristeltyjä asioita ja johtaneet harhaan monet, jotka halusivat seurata hyvää paimenta Jeesusta Kristusta sekä olla Suuren Paimenen Jehova Jumalan valvovassa huolenpidossa. Näin oli oleva useita vuosisatoja. Tosiaankin, vasta 19. vuosisadan jälkipuoliskolla keskellä suurta uskonnollista hämminkiä oli Jehovalla oleva jälleen uskollinen paimenjärjestö ihmiskunnassa opastamassa ja ohjaamassa hänen kansansa ponnisteluja tämän pahan asiainjärjestelmän lopun aikana. Jehova antoi apostoli Paavalin välityksellä henkeytetyn tiedon, joka sisältyy Pyhään Raamattuun, jotta ihminen lopun aikana tietäisi, että oikea palvonta ennallistetaan sellaisten rakkaudellisten maallisten paimenten valvovassa huolenpidossa, jotka noudattavat Jehovan ja hänen hyvän paimenensa Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä. – Ef. 1:8–10.

10. Miten Hes. 34:2–6 kuvailee väärät paimenet, ja mitä tapahtui Suuren Paimenen lampaille?

¹⁰ Kirjaimellisesti satojen vuosien jälkeen, jotka nämä väärät paimenet keritsivät lampaita ja turmelivat laumaa, Jehovalla on jälleen uskollisia paimenia huolehtimassa niistä ihmisistä, jotka haluavat tulla hänen rakkaudellisen huolenpitonsa alaisuuteen. Kristikunnan paimenia voidaan hyvin verrata muinaisen Israelin vääriin paimeniin, ja Hesekielin suun kautta puhuttu Jehovan sana soveltuu samalla tavalla heihin: ”Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa, ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi – hajaantuneet ne ovat. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi.” – Hes. 34:2–6.

11, 12. Mitä Jehova oli kuitenkin lopulta tekevä lampailleen?

¹¹ Sanoen sitten, mitä hän tekee, Jehova jatkaa Hesekielin kautta: ”Ja minä herätän heille [lampailleni] yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa. Ja minä, Herra, olen heidän Jumalansa, ja minun palvelijani Daavid on ruhtinas heidän keskellänsä. Minä, Herra, olen puhunut.” (Hes. 34:23–25) Jehovan Suuremmasta Daavidista, hänen Pojastaan Kristuksesta Jeesuksesta, on todella tullut näinä päivinä hyvä paimen Jehovan lampaille, ja hänen kanssaan ovat läheisessä yhteistoiminnassa alipaimenet, uskolliset miehet, kelvolliset miehet, jotka pelkäävät Jumalaa ja vihaavat väärää voittoa. Jehova on herättänyt jälleen tällä 20. vuosisadalla paimenia huolehtimaan lampaistaan.

¹² Ne, jotka Jehova on valinnut Kristuksen Jeesuksen välityksellä, ovat osoittautuneet kelvollisiksi miehiksi. Koska Jehova on valinnut sellaiset miehet, niin hänen lampaansa ovat jälleen kootut yhteen hänen laumaansa, ja he auttavat vuorostaan monia muita vaeltamaan elämään johtavaa tietä.

MIHIN TULEE NYT KATSOA

13. Miksi monet ovat kadottaneet luottamuksen kaikkiin luopiouskonnollisiin liikkeisiin, mutta mitä meitä pyydetään tekemään?

¹³ Sinä saatat nyt kysyä: mihin päin tulee katsoa löytääkseen tällaisia uskollisia maallisia paimenia, ja mistä ihmisjärjestöstä löytyy henkilöitä, joita todella kiinnostaa Herran lampaitten hengellisistä tarpeista huolehtiminen? Tietäen, millä tavalla kristikunnan uskontojärjestöt ovat kääntäneet selkänsä Jumalan sanalle ja laimentaneet Jumalan käskyt ja opetukset, monet ovat tympääntyneet luopiouskontoon ja ajattelevat, ettei Jumala käytä sitä ihmisten auttamiseksi. Tietäen vastuuvelvollisuudet, jotka niillä on, jotka ovat paimenia, ja niillä, jotka ovat lampaita, me kehotamme sinua tutkimaan Jehovan todistajien järjestöä nähdäksesi, mitä se tekee auttaakseen ihmisiä tulemaan Suuren Paimenen, Jehova Jumalan, rakkaudellisen huolenpidon alaisuuteen.

14. Miten Vartiotorni-seura on järjestetty, ja mitkä pätevyysvaatimukset paimenten on nykyään täytettävä?

¹⁴ Vuonna 1884 perustettu Vartiotorni-seura on suorittanut kaitsemistyötä yli 80 vuotta. Tämä Seura on nykyään järjestetty teokraattisesti, ja Suuri Paimen Jehova toimii hyvän paimenensa ja pyhän henkensä välityksellä määräten kelvollisia miehiä työskentelemään täällä maan päällä Jumalan lauman paimenina. Niiden, jotka määrätään lauman paimeniksi, täytyy olla, samoin kuin olivat Mooseksen päivinäkin valitut, kelvollisia miehiä, jotka pelkäävät Jumalaa, luotettavia eikä omaa väärää voittoaan tähyileviä. Heidän täytyy täyttää ne vaatimukset, jotka pyhä henki esittää apostoli Paavalin kautta hänen Timoteukselle lähettämässään kirjeessä. Nämä vaatimukset ovat seuraavat: ”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan [valvojan, Um] virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina.” – 1. Tim. 3:1–4.

15. Miten paimenet eli valvojat eivät nykyään ole erilaisia kuin muut seurakunnan lampaat?

¹⁵ Paimenet ovat osa seurakuntaa eivätkä erossa siitä. Tämä merkitsee sitä, että nämä paimenet osallistuvat kaikkeen seurakunnan toimintaan ja ottavat johdon lampaitten hyödyksi, niin että heillä on hyvä esimerkki noudatettavaksi. Sen, joka on mukana Herran lampaitten paimenena, täytyy osoittaa käytöksellään ja rakkaudellaan Jehovaa ja lampaita kohtaan, että hän on huolissaan niistä, joita Jehova rakastaa ja johtaa, nimittäin hänen lampaankaltaisista ihmisistään. Paavali osoittaa, että paimenen tulee näyttää mallia oikeassa käyttäytymisessä. Ne, joille on uskottu Herran lauman kaitsenta, eivät vain sano toisille, mitä heidän täytyy tehdä, vaan he ottavat johdon saman työn tekemisessä, myös Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa, niin kuin teki hyvä paimen Jeesus Kristuskin maan päällä ollessaan. Ei ole olemassa erotusta pappeihin ja maallikkoihin, vaan kaikki ovat yhdessä veljiä ja Jehovan ja toistensa palvelijoita. Kaikkien valvojien eli paimenten määrääminen seurakunnissa mukautuu siihen pyhän hengen antamaan ohjenormiin, mikä on esitetty pääpiirteissään Jumalan sanassa.

16. a) Ketä paimenien täytyy nykyään jäljitellä? b) Mitä valvoja eli paimen yrittää nykyään tehdä muistaen Jumalan hellän huolenpidon muinaisesta Israelista?

¹⁶ Hänellä on Jumalan lampaankaltaisten ihmisten valvojana eli paimenena suuri vastuu seurakunnassa, ja hänen velvollisuutenaan on niiden hyvinvoinnin huoltaminen, jotka ovat seurakunnan yhteydessä. Hänen täytyy muistaa, ettei hän voi olla tyly eikä sortava toimiessaan lampaankaltaisten ihmisten kanssa. Hänen täytyy päinvastoin jäljitellä niitä ominaisuuksia, joita Jeesus ilmaisi ja jotka tekivät hänestä niin huomattavan Isänsä Jehovan edustajan. Valvoja, joka muistaa, miten hellällä tavalla Herra Jehova menetteli Israelin kansan kanssa monta sataa vuotta siitä huolimatta, että tuo kansa menetteli uppiniskaisesti eikä pitänyt Hänen käskyjään, ymmärtää välttämättömäksi olla pitkämielinen ja kärsivällinen toimiessaan niiden kanssa, jotka kuuluvat Herralle. Vaikka valvoja haluaa lampaankaltaisten ihmisten seurakunnan toimivan tehokkaasti ja vaikka hän tekee kaikkensa huolehtiakseen siitä, että kaikki suoritetaan seurakunnassa oikealla tavalla, niin hän ei koskaan uhraa rakkautta, ymmärtämystä eikä myötätuntoa tehokkuuden hyväksi. Valvoja huomaa, että hänen täytyy seurakunnassa käyttää aikaa niiden luona käymiseen, jotka ovat ruumiillisesti ja hengellisesti sairaita. Hän haluaa rakentaa ja auttaa heitä. Hänen on ymmärrettävä, että vaikka jokin asia ei ehkä näytä olevan pulma hänelle, niin se saattaa hyvinkin olla pulma jollekulle toiselle. Kaikki eivät näe kaikkea täsmälleen samalla tavalla. Siitä syystä täytyy valvojan olla ymmärtäväinen tietäen, että jokainen Jehovan palvelija on erilainen, jota täytyy käsitellä usein eri tavalla, jotta saisi tuon yksilön suhtautumaan asiaan oikealla ja rakkaudellisella tavalla.

17. Esitä pääpiirtein, miten vastuu Herran lampaista on nykyisin jaettu monille.

¹⁷ Niiden vakavien pulmien takia, joita esiintyy elämässä ja jotka vaativat kypsien vanhempien miesten huomiota, on pyhä henki saattanut järjestön huomaamaan, että vastuutaakka seurakunnassa on jaettava. Samoin kuin Mooseksen piti saada apua, nekin, jotka nykyisenä aikana hoitavat kristittyjen tovereittensa etuja, tarvitsevat apua. Vaikka kristittyjen hallitsevalle elimelle onkin sälytetty työn valvonta, niin se ei myöskään yksin voisi käsitellä kaikkia pulmia, joita syntyy Suuren Paimenen kansan keskuudessa ympäri maailman. Siitä syystä on pyhän hengen avulla joitakuita määrätty valvojiksi eli paimeniksi maissa ja saarissa kautta maailman. Nykyaikana puhumme näistä paimenista haaratoimistonpalvelijoina. Eri maissa on määrätty vanhempia miehiä sellaisiin asemiin kuin piiri- ja kierrospalvelijat. Heidän on täytettävä tietyt velvollisuudet Jumalan kansan ryhmissä eli seurakunnissa jollakin nimenomaisella alueella. Toiset taas on määrätty ehkä 10–100 tai 150 hengen muodostaman seurakunnan kaitsijoiksi eli valvojiksi, ja sitten on vuorostaan jotkut määrätty näiden seurakunnan kaitsijoitten apulaisiksi auttamaan seurakunnissa olevia heidän tarpeissaan. Kaikki tämä tehdään hyvälle paimenelle Jeesukselle Kristukselle ja hänen Isälleen Jehova Jumalalle kuuluvien lampaitten auttamiseksi.

18. a) Miten seurakuntien nykyiset paimenet osoittavat olevansa riippuvaisia Jehovan avusta? b) Millaisia uskolliset paimenet osoittavat olevansa Jes. 32:1, 2:n mukaan?

¹⁸ Kaikki nämä vanhemmat miehet, jotka palvelevat Herran lampaitten etuja, etsivät Suuren Paimenen ja hänen Poikansa ohjausta käsitellessään syntyviä pulmia. Nämä paimenet harkitsevat huolellisesti kaikkia vakavalaatuisia pulmia, joita syntyy seurakunnissa, ja he tutkivat Jumalan sanasta ohjausta ja apua tehdäkseen oikeita ratkaisuja. He ovat Jumalan kansan paimenia, ja sen tähden heillä on oltava Jumalan sanan terve tuntemus. Heidän on kyettävä käsittelemään tätä Sanaa oikealla ja arvollisella tavalla. (2. Tim. 2:15) Kaitsijoina palvelevien on oltava sellaisia miehiä, jotka ovat nopeita kuulemaan, hitaita puhumaan ja hitaita vihaan. (Jaak. 1:19) Heidän tulee olla niiden kaltaisia, joista Jesaja sanoo: ”Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa, ja valtiaat vallitsevat oikeuden mukaan. Silloin on jokainen heistä oleva turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta, oleva kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa.” (Jes. 32:1, 2) Tällaiset miehet ovat itse niiden suuresti kunnioittamia ja hellästi rakastamia, jotka ovat heidän yhteydessään seurakunnissa.

19. Miten voimme luottaa nyt siihen, että Suuri Paimen Jehova pitää huolen meistä?

¹⁹ Herra Jeesus sanoi: ”Minä tunnen omani [lampaani, Um], ja minun omani [lampaani, Um] tuntevat minut”, ja siksi täytyy olla niin, että Jumalan lammasten kaitsijoiden, jotka vuorostaan ovat Kristuksen lampaita, täytyy tuntea seurakunnassa olevat ja olla heidän tuntemiaan. Sillä tavalla tiedämme, että Jehova, kaikkeuden Jumala, pitää meistä huolen ja ruokkii meitä uskollisten alipaimenten välityksellä nykyäänkin, nykyisen pahan asiainjärjestelmän lopun aikana.

[Kuva s. 423]

Jumalan kansan rakkaudellisella valvojalla on aikaa niiden auttamiseen, joilla on pulmia; hän ei koskaan uhraa rakkautta, ymmärtämystä eikä myötätuntoa tehokkuuden hyväksi