Mikä on jumalattomien kohtalo?
MIKÄ on jumalattomien kohtalo? Tämä on kysymys, minkä monet epäilemättä tekivät kuultuaan natsirikollisen, erään Eichmannin, kiinniotosta. Hän oli vastuussa miljoonien juutalaisten kuolemasta ja kerskui, ettei hän tuntenut lainkaan katumusta. Kärsiikö moinen mies teloituksensa jälkeen iankaikkista vaivaa palavassa helvetissä? Vai lopettaako kuolema kaiken? Minkä kohtalon Jumalan oikeus säätää tällaisille ihmisille?
Me voimme olla varmat siitä, että oikeus tapahtuu. Miksi? Koska Jumala on olemassa, ja hänestä on kirjoitettu: ”Minä, Herra, rakastan oikeutta.” Sen tähden pitää paikkansa seuraava Raamatun periaate: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” – Jes. 61:8; Gal. 6:7.
Jumalan sana vakuuttaakin meille, että ”vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti”. Mutta ”jumalattomat palautetaan helvettiin ja kaikki kansat, jotka unohtavat Jumalan”. – Ps. 37:29; 9:18, KJ, Dy.
Tämä herättää kuitenkin kysymyksen: Mikä tämä helvetti on, mihin jumalattomat palautetaan? Edesmenneen paavin Pius XII:n mukaan helvetti on iankaikkisen kidutuksen paikka. Valaisten hänen huomautuksiaan meille eräs suosittu roomalaiskatolinen julkaisu sanoo: ”Kristuksen, Jumalan Pojan, sanoissa ei ole mitään epäiltävää helvetin todellisuuden suhteen. Hän sanoi selvästi, että se on paikka, mihin katumattomat syntiset tuomitaan iäksi, että siellä ’ei mato kuole eikä tulta koskaan sammuteta’ ja että ’on paljon parempi mennä taivaaseen sokeana, raajarikkona ja rampana kuin kaksisilmäisenä ja -kätisenä ja -jalkaisena joutua heitetyksi helvetin syvyyksiin’. . . . Eikä hän antanut mitään lohduttavaa vakuutusta siitä, että ainoastaan hyvin harvat tuomittaisiin helvettiin. Päinvastoin hän puhui siitä ihmisjoukosta, jolle hänen pitää sanoa: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen.’” Voidaan lisätä, että monilla protestanteillakin on tämä sama näkemys. – Mark. 9:43–48; Matt. 25:41.
Mutta voidaanko ihmisjoukkojen kiduttaminen läpi iankaikkisuuden saattaa sopusointuun sen kanssa, mitä Raamattu sanoo taivaallisesta Isästämme: että hän on oikeudenmukainen, armollinen ja rakkaudellinen? Epätäydellisen ihmisenkin lait kieltävät julman ja liiallisen rangaistuksen. Onko Jumala vähemmän oikeudenmukainen ja rakkaudellinen kuin hänen epätäydelliset ja syntiset luomuksensa? – 2. Moos. 34:6, 7; 1. Joh. 4:8.
Edelleen, jos Jeesuksen sanat jumalattomien kohtalosta on otettava kirjaimellisesti, niin eikö ole outoa, että vaikka Raamattu kertoo Jumalan luoneen taivaan ja maan, niin se ei puhu mitään siitä, että hän olisi luonut iankaikkisen vaivan paikkaa tai kiirastultakaan? Milloin helvetti luotiin? Ennenkö kuin Jumalan luomus teki syntiä vai vasta jälkeenpäin? Ja missä se on?
Herää myöskin kysymys, mikä helvettiin menee. Ei suinkaan fyysillinen ruumis, koska se palaa tomuun. Sieluko? Mutta mikä sielu on? Onko se, niin kuin Augustinus väittää, kuolematon henkiolemus, minkä Jumala luo ihmisen sikiämishetkellä ja mikä menee kuollessa taivaaseen, kiirastuleen tai helvettiin?
Ei Jumalan sanan mukaan. Se kertoo, että kun Jumala loi ihmisen, niin ”ihmisestä tuli elävä sielu”, ja että yksikään ihminen ei voi synnin takia ”pelastaa sieluaan haudan käsistä”. Niinpä Simsonkin rukoili: ”Kuolkoon minun sieluni filistealaisten kanssa.” Niin, me luemme täysin selvästi: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” – 1. Moos. 2:7; Ps. 89:49, KJ; Tuom. 16:30, Um; myös Vk; Hes. 18:20.
Tavallisesti sivuutetaan kokonaan se seikka, että Jumala ei asettanut Aadamin eteen vaihtoehtona elämää taivaassa ja elämää iankaikkisessa vaivassa, vaan elämän (olemassaolon) ja kuoleman (olemattomuuden). Jumala ei sanonut mitään Aadamin taivaaseen menosta, vaan ainoastaan, että ”sinä päivänä, jona sinä siitä [hyvän- ja pahantiedon puusta] syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”. Ja kun Aadam ja Eeva olivat tottelemattomia, niin ei Jumala siis tuominnut heitä ikuiseen kidutukseen, vaan olemattomuuteen: ”Maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” Jumala käytti Moosesta asettamaan saman vaihtoehdon kansansa eteen: ”Minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman.” Ja niin me luemme myöskin, että ”synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä”. – 1. Moos. 2:17; 3:19; 5. Moos. 30:19; Room. 6:23.
Tämä on johdonmukaista, järkevää ja oikeudenmukaista. Jos elämä on lahja, niin kuin Raamattu sanoo, niin sen vastaanottamisesta voidaan kieltäytyä. Jos ihminen olisi syntynyt omaten kuolemattoman sielun, niin iankaikkinen elämä olisi pakotettu hänelle ja vaatimuksena olisi ollut joko totteleminen tai vaivan kärsiminen ikuisesti. Se olisi ilmaissut yhtä paljon rakkautta kuin se nuori mies osoittaisi, joka tarjoaisi nuorelle naiselle kihlasormusta ja sanoisi vaihtoehdoksi, että hän ampuu kuulan tämän päähän!
Miten meidän on sitten ymmärrettävä edellä olevat Jeesuksen sanat, joita käytetään tukemaan jumalattomien iankaikkista vaivaamista? Kuvakielenä, mitä sen täytyy tosiaan ollakin ottaen huomioon sen tekstiyhteyden. Kun Jeesus puhui silmän kaivamisesta päästä tai jalan tai käden hakkaamisesta poikki, niin tarkoittiko hän, että meidän pitäisi silpoa itseämme, ja asuisimmeko me sitten koko iankaikkisuuden taivaassa yksisilmäisinä, -kätisinä ja -jalkaisina? Emmepä suinkaan! Koska nämä sanat on ymmärrettävä kuvaannollisesti eli siis vertauskuvina, niin täytyy Jeesuksen viittaus kuolemattomiin matoihin ja sammumattomaan tuleenkin käsittää siten. Sama koskee hänen vertaustaan lampaista ja vuohista. Samoin kuin hän ei tarkoittanut kirjaimellisia lampaita ja vuohia, vaan lampaan- ja vuohenkaltaisia ihmisiä, samoin hän ei tarkoittanut kirjaimellista tultakaan, vaan kuin tulessa tapahtuvaa täydellistä hävitystä.
Väärä uskonnollinen oppi, että iankaikkinen vaiva on jumalattomien kohtalo, häpäisee Jumalaa ja vieroittaa rehelliset ihmiset pois hänestä. Mutta totuus tuottaa kunniaa hänelle ja osoittaa hänet viisaaksi, oikeudenmukaiseksi ja rakkaudelliseksi. Ne, jotka rakastavat ja tottelevat Jumalaa, saavat hänen lahjojaan, joista tärkein on elämä. Ne, jotka eivät rakasta, hävitetään, jäävät vaille elämää.
Jumala asettaa tänä avaruusaikana jälleen koko ihmiskunnan eteen elämän ja kuoleman vaihtoehdon. Raamatun ennustusten täyttyminen osoittaa, että me elämme niitä päiviä, joita Jeesus vertasi Nooan päiviin. Samoin kuin Nooa ja hänen perheensä varjeltuivat vedenpaisumuksessa, koska he tunsivat ja tekivät Jumalan tahdon, niin nytkin ainoastaan ne, jotka tuntevat ja tekevät Jumalan tahdon, varjeltuvat Harmagedonin uhkaavassa tuhossa. Tämän lehden yhtenä tarkoituksena on auttaa sinua tähän. – Matt. 24:37–39.