Julkeus johtaa häpeään

”Onko julkeus tullut? Silloin tulee häpeäkin, mutta viisaus on vaatimattomien parissa.” (SANANLASKUT 11:2)

1, 2. Mitä on julkeus, ja millä tavoin siitä on ollut tuhoisat seuraukset?

KATEELLINEN leeviläinen johtaa kapinallista joukkoa Jehovan asettamia vastuuhenkilöitä vastaan. Kunnianhimoinen prinssi laatii petollisen juonen saadakseen anastettua isänsä valtaistuimen. Kärsimätön kuningas jättää huomiotta Jumalan profeetan nimenomaiset ohjeet. Näillä kolmella israelilaisella on yksi yhteinen piirre: julkeus.

² Julkeus on sydämen ominaisuus, joka on vakava uhka kaikille (Psalmit 19:13). Julkea ihminen ottaa röyhkeästi vapauksia, vaikkei hänellä ole siihen valtuutta. Tästä on usein tuhoisat seuraukset. Julkeus onkin turmellut kuninkaita ja syössyt vallasta maailmanmahteja (Jeremia 50:29, 31, 32; Daniel 5:20). Se on saanut satimeen jopa joitakuita Jehovan palvelijoita ja johtanut heidät perikatoon.

3. Miten voimme saada tietoa julkeuden vaaroista?

³ Raamatussa sanotaan hyvin aiheellisesti: ”Onko julkeus tullut? Silloin tulee häpeäkin, mutta viisaus on vaatimattomien parissa.” (Sananlaskut 11:2.) Raamatussa on esimerkkejä, jotka vahvistavat tämän sananlaskun totuudellisuuden. Tarkastelemalla joitakin näistä voimme nähdä, miten vaarallista on ylittää asianmukaiset rajat. Katsotaanpa siis, miten kateus, kunnianhimo ja kärsimättömyys saivat nuo kolme alussa mainittua miestä toimimaan julkeasti, mikä johti heidät häpeään.

Korah – kateellinen kapinoitsija

4. a) Kuka oli Korah, ja missä historiallisissa tapahtumissa hän oli epäilemättä mukana? b) Mihin surullisenkuuluisaan tekoon Korah viimeisinä vuosinaan yllytti toisia?

⁴ Korah oli kehatilaisiin kuuluva leeviläinen, Mooseksen ja Aaronin serkku. Ilmeisesti hän oli uskollinen Jehovalle kymmeniä vuosia. Korah sai olla niiden joukossa, jotka pääsivät ihmeen avulla Punaisenmeren halki, ja hän oli todennäköisesti mukana panemassa täytäntöön Jehovan tuomiota vasikanpalvontaan syyllistyneitä israelilaisia vastaan Siinainvuorella (2. Mooseksen kirja 32:26). Lopulta Korah kuitenkin nostatti Moosesta ja Aaronia vastaan kapinan, jossa olivat mukana ruubenilaiset Datan, Abiram ja On sekä 250 israelilaista johtomiestä.a ”Jo riittää teidän puoleltanne”, he sanoivat Moosekselle ja Aaronille, ”sillä koko kansankokous on pyhä, he kaikki, ja Jehova on heidän keskellään. Miksi te siis korotatte itsenne Jehovan seurakunnan yläpuolelle?” (4. Mooseksen kirja 16:1–3.)

5, 6. a) Miksi Korah kapinoi Moosesta ja Aaronia vastaan? b) Miksi voidaan sanoa, että Korah todennäköisesti väheksyi omaa paikkaansa Jumalan järjestelyissä?

⁵ Miksi Korah kapinoi oltuaan uskollinen vuosikaudet? Varmastikaan Mooses ei sortanut Israelia, sillä hän oli ”verrattomasti sävyisin mies kaikista ihmisistä, joita maan pinnalla oli” (4. Mooseksen kirja 12:3). Näyttää kuitenkin siltä, että Korah kadehti Moosesta ja Aaronia ja oli harmissaan näiden huomattavan aseman vuoksi, ja tämä sai hänet sanomaan – erheellisesti – että he olivat mielivaltaisesti ja itsekkäästi nostaneet itsensä seurakunnan yläpuolelle (Psalmit 106:16).

⁶ Todennäköisesti Korahin ongelma johtui osittain siitä, että hän ei arvostanut niitä palvelustehtäviä, joista hän sai huolehtia Jumalan järjestelyissä. Kehatilaiset leeviläiset eivät tosin olleet pappeja, mutta he olivat Jumalan lain opettajia. Lisäksi he kantoivat tabernaakkelin kalusteita ja välineitä, kun näitä piti kuljettaa paikasta toiseen. Se ei ollut merkityksetön tehtävä, sillä pyhiä välineitä saattoivat käsitellä vain ne, jotka olivat uskonnollisesti ja moraalisesti puhtaita (Jesaja 52:11). Siksi Mooses kohdatessaan Korahin itse asiassa kysyi, pitikö Korah tehtäväänsä niin vähäpätöisenä, että tämän täytyi pyrkiä myös papiksi? (4. Mooseksen kirja 16:9, 10.) Korah ei ymmärtänyt, että suurin kunnia on palvella Jehovaa uskollisesti hänen järjestelynsä mukaan – ei se, että saavuttaa jonkin erikoisaseman (Psalmit 84:10).

7. a) Miten Mooses menetteli Korahin ja hänen miestensä suhteen? b) Miten Korahin kapina johti tuhoisaan lopputulokseen?

⁷ Mooses käski Korahia miehineen kokoontumaan seuraavana aamuna kohtaamisteltan luo tuliastiat ja suitsuke mukanaan. Korahia ja hänen miehiään ei ollut valtuutettu uhraamaan suitsuketta, koska he eivät olleet pappeja. Ottamalla mukaansa tuliastiat ja suitsukkeen nämä miehet osoittaisivat selvästi katsovansa edelleenkin oikeudekseen toimia pappeina – vaikka heillä oli ollut koko yö aikaa ajatella asiaa uudelleen. Kun he tulivat seuraavana aamuna, Jehova ilmaisi aiheellisesti vihastuksensa. Ruubenilaisista sanotaan, että ”maa avasi kitansa ja nielaisi sitten heidät”. Muut, myös Korahin, kulutti Jumalan luota tullut tuli. (5. Mooseksen kirja 11:6; 4. Mooseksen kirja 16:16–35; 26:10.) Korahin julkeus johti äärimmäiseen häpeään: Jumalan paheksuntaan!

Vastusta ’taipumusta kateuteen’

8. Miten ’taipumusta kateuteen’ voi ilmetä kristittyjen keskuudessa?

⁸ Kertomus Korahista on varoitukseksi meille. Koska epätäydellisillä ihmisillä on ’taipumusta kateuteen’, sitä voi ilmetä jopa kristillisessä seurakunnassa (Jaakobin kirje 4:5). Saattaisimme esimerkiksi antaa suuren merkityksen sille, missä asemassa itse kukin on. Voisimme Korahin tavoin kadehtia sellaisia ihmisiä, joiden tehtäviä haluaisimme itsellemme. Tai voisimme tulla ensimmäisellä vuosisadalla eläneen Diotrefes-nimisen kristityn kaltaisiksi. Hän arvosteli hyvin kärkevästi apostolien arvovaltaa ilmeisesti siksi, että hän halusi itse vastuuasemaa. Johannes kirjoittikin, että Diotrefes ”haluaa olla ensi sijalla” (3. Johanneksen kirje 9).

9. a) Millaista suhtautumista seurakunnan vastuisiin meidän täytyy karttaa? b) Miten on oikein suhtautua asemaamme Jumalan järjestelyssä?

⁹ Kristityn miehen ei tietenkään ole väärin tavoitella vastuuta seurakunnassa. Paavali jopa kannusti siihen. (1. Timoteukselle 3:1.) Meidän ei tulisi kuitenkaan koskaan pitää palvelustehtäviä ikään kuin arvomerkkeinä, jotka nostavat meidät jossakin arvoasteikossa korkeampaan asemaan. Muista, että Jeesus sanoi: ”Sen, joka tahtoo tulla suureksi teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän palvelijanne, ja sen, joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän orjanne.” (Matteus 20:26, 27.) Olisi siis selvästikin väärin kadehtia niitä, joilla on enemmän vastuuta, ikään kuin arvomme Jumalan silmissä riippuisi ”asemastamme” hänen järjestössään. Jeesus sanoi: ”Te kaikki olette veljiä.” (Matteus 23:8.) Onpa joku julistaja tai tienraivaaja, vastakastettu tai pitkään nuhteettomuutensa säilyttänyt – kaikilla, jotka palvelevat Jehovaa kokosieluisesti, on arvokas asema hänen järjestelyissään (Luukas 10:27; 12:6, 7; Galatalaisille 3:28; Heprealaisille 6:10). On todella siunaus työskennellä olka olkaa vasten niiden miljoonien ihmisten kanssa, jotka pyrkivät noudattamaan Raamatun neuvoa: ”Vyöttäytykää kaikki nöyrämielisyyteen toisianne kohtaan.” (1. Pietarin kirje 5:5.)

Absalom – kunnianhimoinen hyödyntavoittelija

10. Kuka oli Absalom, ja miten hän yritti liehakoida niitä, jotka tulivat kuninkaan luo saamaan oikeutta?

¹⁰ Kuningas Daavidin kolmannen pojan, Absalomin, elämänkulku on räikeä esimerkki kunnianhimosta. Tämä juonitteleva hyödyntavoittelija yritti liehakoida niitä, jotka tulivat kuninkaan luo saamaan oikeutta. Ensin Absalom antoi ymmärtää, että Daavid ei välittänyt heidän tarpeistaan. Sitten hän meni siekailematta itse asiaan. Hän sanoi: ”Oi kunpa minut asetettaisiin tuomariksi maahan, niin että minun luokseni tulisi jokainen, jolla sattuu olemaan oikeus- tai tuominta-asia! Silloin minä varmasti tekisin hänelle oikeutta.” Absalomin ovelalla juonittelulla ei ollut rajoja. Raamatussa kerrotaan: ”Kun joku mies lähestyi kumartuakseen hänen eteensä, hän ojensi kätensä ja tarttui häneen ja suuteli häntä. Ja Absalom teki tällä tavoin kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan luo saamaan oikeutta.” Mihin se johti? ”Absalom varasti Israelin miesten sydämiä.” (2. Samuelin kirja 15:1–6.)

11. Miten Absalom yritti anastaa Daavidin valtaistuimen?

¹¹ Absalom oli päättänyt anastaa isänsä kuninkuuden. Viisi vuotta aiemmin hän oli murhauttanut Daavidin vanhimman pojan Amnonin näennäisesti kostoksi sisarensa Tamarin raiskauksesta (2. Samuelin kirja 13:28, 29). Absalom on kuitenkin voinut jo silloin havitella valtaistuinta ja ajatella, että murhaamalla Amnonin hän saisi sopivasti raivattua yhden kilpailijan pois tieltä.b Joka tapauksessa kun aika oli kypsä, Absalom ryhtyi toimiin. Hän julistutti itsensä kuninkaaksi kautta koko maan. (2. Samuelin kirja 15:10.)

12. Selitä, miten Absalomin julkeus johti häpeään.

¹² Absalom menestyi jonkin aikaa, sillä ”salaliitto tuli yhä vahvemmaksi, ja Absalomin kanssa oleva väki lisääntyi jatkuvasti”. Aikanaan kuningas Daavid joutui pakenemaan henkensä edestä. (2. Samuelin kirja 15:12–17.) Absalomin hallituskausi loppui kuitenkin lyhyeen, kun Joab surmasi hänet, heitti hänen ruumiinsa kuoppaan ja peitti sen kivillä. Kuvittele, että tämä kunnianhimoinen mies, joka halusi olla kuningas, ei saanut edes kunniallista hautausta!c Julkeus totisesti saattoi Absalomin häpeään. (2. Samuelin kirja 18:9–17.)

Karta itsekästä kunnianhimoa

13. Millä tavalla voi kunnianhimoinen henki juurtua kristityn sydämeen?

¹³ Absalomin nousu valtaan ja hänen sitä seurannut kukistumisensa ovat meille opetus. Nykyisessä häikäilemättömässä maailmassa on yleistä, että ihmiset liehittelevät ylempiään ja yrittävät päästä näiden suosioon pelkästään tehdäkseen vaikutuksen tai kenties saadakseen jonkin etuoikeuden tai ylennyksen. Samaan aikaan he saattavat esittää kerskailevia väitteitä alaisilleen toivoen saavansa osakseen näiden suosion ja tuen. Ellemme pidä varaamme, sellainen kunnianhimoinen henki voi juurtua sydämeemme. Ilmeisesti näin kävi joillekuille ensimmäisellä vuosisadalla, ja siksi apostolien piti varoittaa heistä vakavasti (Galatalaisille 4:17; 3. Johanneksen kirje 9, 10).

14. Miksi meidän pitäisi karttaa kunnianhimoista, itseään korottavaa henkeä?

¹⁴ Jehovalla ei ole järjestössään sijaa itseään korottaville juonittelijoille, jotka ”etsivät omaa kunniaansa” (Sananlaskut 25:27). Raamatussa varoitetaankin: ”Jehova karsii pois kaikki lipevät huulet, kielen, joka puhuu suuria.” (Psalmit 12:3.) Absalomilla oli lipevät huulet. Hän puhui mahtipontisesti niille, joiden suosiota hän tarvitsi – vain saadakseen himoitun valta-aseman. Miten siunattuja toisaalta olemmekaan voidessamme elää sellaisten veljien parissa, jotka noudattavat Paavalin neuvoa: ”Ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsotte nöyrämielisesti, että toiset ovat teitä parempia.” (Filippiläisille 2:3.)

Saul – kärsimätön kuningas

15. Miten Saul osoitti yhteen aikaan vaatimattomuutta?

¹⁵ Yhteen aikaan Saul, josta tuli myöhemmin Israelin kuningas, oli vaatimaton. Ajatellaanpa vaikka sitä, mitä tapahtui hänen nuoruudessaan. Kun Jumalan profeetta Samuel puhui Saulista suotuisasti, tämä vastasi nöyrästi: ”Enkö minä ole benjaminilainen Israelin pienimmästä heimosta, ja eikö minun sukuni ole merkityksettömin kaikista Benjaminin heimon suvuista? Miksi siis olet puhunut minulle tällaista?” (1. Samuelin kirja 9:21.)

16. Millä tavoin Saul ilmaisi kärsimättömyyttä?

¹⁶ Myöhemmin Saul kuitenkin kadotti vaatimattomuutensa. Käydessään sotaa filistealaisia vastaan hän vetäytyi Gilgaliin, jossa hänen olisi pitänyt odottaa Samuelia, sillä tämän oli määrä tulla esittämään Jumalalle anomus ja uhreja. Kun Samuel ei tullutkaan määräaikana, Saul uhrasi julkeasti polttoteurasuhrin itse. Juuri kun hän oli lopettanut sen uhraamisen, Samuel saapui. ”Mitä oikein olet tehnyt?” Samuel kysyi. Saul vastasi: ”Näin, että kansa oli hajaantunut luotani etkä sinäkään tullut määräpäivien kuluessa – – Niin minä pakottauduin uhraamaan polttoteurasuhria.” (1. Samuelin kirja 13:8–12.)

17. a) Miksi Saulin toiminta saattoi ensi silmäyksellä näyttää hyväksyttävältä? b) Miksi Jehova tuomitsi Saulin kärsimättömän menettelyn?

¹⁷ Ensi silmäyksellä Saulin toiminta saattoi näyttää hyväksyttävältä. Olihan Jumalan kansa ”ahtaalla”, sitä ”ahdistettiin ankarasti” ja se vapisi epätoivoisen tilanteensa vuoksi (1. Samuelin kirja 13:6, 7). Ei varmastikaan ole väärin tehdä aloitetta, kun olosuhteet antavat siihen aiheen.d Muista kuitenkin, että Jehova pystyy lukemaan sydämiä ja havaitsemaan sisimmät vaikuttimemme (1. Samuelin kirja 16:7). Siksi hänen on täytynyt nähdä Saulissa jotakin, mitä ei suoraan sanota Raamatun kertomuksessa. Jehova on esimerkiksi saattanut nähdä, että Saulin kärsimättömyys aiheutui ylpeydestä. Kenties Saulia ärsytti suunnattomasti se, että hänen – koko Israelin kuninkaan – oli odotettava miestä, jota hän piti vanhana, vitkastelevana profeettana! Joka tapauksessa Saul ajatteli, että Samuelin myöhästyminen antoi hänelle itselleen oikeuden ottaa asiat omiin käsiinsä ja jättää huomiotta saamansa nimenomaiset ohjeet. Mikä oli seurauksena? Samuel ei kiitellyt Saulin oma-aloitteisuutta. Päinvastoin hän nuhteli Saulia sanoen: ”Valtakuntasi ei tule kestämään – – koska sinä et pitänyt sitä, mistä Jehova antoi sinulle käskyn.” (1. Samuelin kirja 13:13, 14.) Jälleen kerran julkeus johti häpeään.

Varo kärsimättömyyttä

18, 19. a) Kuvaile, miten kärsimättömyys voi saada nykyään elävän Jumalan palvelijan toimimaan julkeasti. b) Mitä meidän pitäisi muistaa kristillisen seurakunnan toiminnasta?

¹⁸ Kertomus Saulin julkeasta teosta on kirjoitettu Jumalan sanaan meidän hyödyksemme (1. Korinttilaisille 10:11). Veljiemme puutteet voivat helposti ärsyttää meitä. Saatamme tulla Saulin tavoin kärsimättömiksi ja ajatella, että meidän täytyy ottaa ohjat omiin käsiimme, jotta asiat tulisivat hoidetuiksi oikein. Esimerkiksi joku veli saattaisi olla erinomainen organisaattori. Hän on säntillinen, tuntee tarkkaan seurakunnan menettelytavat ja on lahjakas puhuja ja opettaja. Samanaikaisesti hän huomaa, että toiset eivät noudata hänen tarkkoja normejaan eivätkä ole läheskään niin tehokkaita kuin hän haluaisi. Antaako tämä hänelle oikeuden ilmaista kärsimättömyyttä? Pitäisikö hänen arvostella veljiään ja kenties vihjailla heille, että ilman hänen ponnistelujaan ei saataisi aikaan mitään ja seurakunta olisi vaikeuksissa? Tämä olisi julkeaa!

¹⁹ Mikä todellisuudessa pitää kristillistä seurakuntaa koossa? Taitava asiainhoitoko? Tehokkuus? Syvälliset tiedot? Nämäkin tietysti auttavat seurakuntaa toimimaan kitkattomasti. (1. Korinttilaisille 14:40; Filippiläisille 3:16; 2. Pietarin kirje 3:18.) Jeesus kuitenkin sanoi, että hänen seuraajansa tunnettaisiin ennen kaikkea rakkaudestaan (Johannes 13:35). Siksi vaikka huolehtivaiset vanhimmat ovat järjestyksellisiä, he ymmärtävät, ettei seurakunta ole mikään tiukkaa johtoa tarvitseva liikeyritys, vaan ennemminkin hellää huolenpitoa kaipaava katras (Jesaja 32:1, 2; 40:11). Näiden periaatteiden julkea syrjäyttäminen johtaa usein riitaan. Sitä vastoin jumalinen järjestys edistää rauhaa (1. Korinttilaisille 14:33; Galatalaisille 6:16).

20. Mitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?

²⁰ Raamatun kertomukset Korahista, Absalomista ja Saulista osoittavat selvästi, että julkeus johtaa häpeään, kuten Sananlaskujen 11:2:ssa sanotaan. Sama raamatunjae kuitenkin lisää: ”Viisaus on vaatimattomien parissa.” Mitä on vaatimattomuus? Mitkä Raamatun esimerkit voivat valaista tätä ominaisuutta, ja miten voimme osoittaa vaatimattomuutta nykyään? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

Muistatko?

• Mitä on julkeus?

• Miten kateus sai Korahin toimimaan julkeasti?

• Mitä opimme kunnianhimoisen Absalomin tapauksesta?

• Miten voimme karttaa Saulin ilmaisemaa kärsimätöntä henkeä?

[Kuva s. 10]

Saul tuli kärsimättömäksi ja toimi julkeasti