MIDIAN, MIDIANILAISET

(’Midianista [Midianiin kuuluvat]’).

1. Yksi Abrahamin ja hänen sivuvaimonsa Keturan pojista; Efan, Eferin, Hanokin, Abidan ja Eldaan isä (1Mo 25:1, 2, 4; 1Ai 1:32, 33). Abraham antoi ennen kuolemaansa Midianille ja muille sivuvaimojensa pojille lahjoja ja lähetti heidät sitten Idän maahan (1Mo 25:5, 6).

2. Abrahamin pojan Midianin jälkeläisistä käytetään kollektiivisesti nimitystä ”Midian” ja ”midianilaiset” (4Mo 31:2, 3). Toisinaan Raamattu puhuu heistä ilmeisesti ismaelilaisina (vrt. 1Mo 37:25, 27, 28, 36; 39:1; Tu 8:22, 24), mikä voi ilmaista, että Abrahamin poikien Ismaelin ja Midianin kautta polveutuneiden jälkeläisten elämäntapa oli hyvin samankaltainen ja että nämä kaksi kansaa ovat saattaneet edelleen sekoittua avioliittojen kautta. Vaikuttaa lisäksi siltä, että ainakin jotkut keniläiset tunnettiin midianilaisina. Koska keniläiset mainitaan kansana jo ennen Midianin syntymää, voi olla, että Mooseksen keniläinen lanko Hobab oli midianilainen vain maantieteelliseltä näkökannalta. (1Mo 15:18, 19; 4Mo 10:29; Tu 1:16; 4:11; ks. ISMAELILAINEN; KENILÄINEN.)

Abrahamin jälkeläisinä midianilaiset puhuivat todennäköisesti jotakin läheisesti hepreaa muistuttavaa kieltä. Esimerkiksi Gideonilla ei ollut ilmeisesti mitään vaikeuksia ymmärtää midianilaisia (Tu 7:13–15; 8:18, 19). Mutta on myös mahdollista, että Gideon oli oppinut midianilaisten kielen, koska Israel oli ollut heidän alaisuudessaan seitsemän vuotta (Tu 6:1).

Midianilaiset olivat pääasiassa paimentolaisia, jotka asuivat teltoissa (Tu 6:5, 6; Hab 3:7). Mooseksen päivinä heidän kerrotaan kuitenkin asuneen myös kaupungeissa (4Mo 31:9, 10). He olivat tuolloin melko varakkaita, ja heidän aasiensa, katras- ja karjaeläintensä määrä kohosi kymmeniintuhansiin (4Mo 31:32–34). Heidän rikkauksiinsa kuuluneiden kultakoristeiden yhteispaino oli yli 191 kg (nykyarvoltaan yli 2150000 dollaria) (4Mo 31:50–52).

Ilmeisesti sekä miehet että naiset käyttivät kaunistuksenaan kultakoristeita, mm. nenä- ja korvarenkaita. Midianilaiskuninkaat pukeutuivat ”purppuranpunaisiksi värjättyihin villavaatteisiin”, ja jopa heidän kameleillaan oli kaulakoruja, joihin oli ilmeisesti kiinnitetty puolikuun muotoisia koristeita. (4Mo 31:50; Tu 8:21, 26.)

Midianilaiset hankkivat epäilemättä suuren osan varallisuudestaan käymällä kauppaa ja ryöstelemällä (vrt. 1Mo 37:28; Tu 6:5, 6). Jo Joosefin aikana matkasivat midianilaiskauppiaiden karavaanit Egyptiin. Juuri tällaiselle Egyptiin menossa olevalle, aromaattisia hartseja kuljettavalle karavaanille velipuolet myivät Joosefin. (1Mo 37:25, 28.)

Luultavasti jolloinkin ennen kuin Israel meni Luvattuun maahan, edomilaiskuningas Hadad (Bedadin poika) sai voiton midianilaisista Moabin maa-alueella (1Mo 36:35; 1Ai 1:46).

Saavat israelilaiset tekemään syntiä. Midianilaiset osoittivat myöhemmin vihamielisyyttä israelilaisia kohtaan. He tekivät yhteistyötä moabilaisten kanssa ja palkkasivat profeetta Bileamin kiroamaan Israelin (4Mo 22:4–7). Kun tämä suunnitelma epäonnistui, midianilaiset ja moabilaiset punoivat Bileamin neuvosta viekkaan juonen ja taivuttelivat naistensa välityksellä tuhansia israelilaismiehiä sekaantumaan sukupuoliseen moraalittomuuteen ja epäjumalanpalvelukseen Peorin Baalin palvonnan yhteydessä (4Mo 25:1–9, 14–18; 31:15, 16; 1Ko 10:8; Il 2:14). Sen jälkeen israelilaiset ryhtyivät Jumalan käskyn mukaisesti kostotoimiin Midiania vastaan. Alueella olevat midianilaiset kaupungit ja muurein ympäröidyt leirit luovutettiin tulen valtaan. Voittosaaliiksi otettiin tuhansia kotieläimiä ja monia kultaesineitä. Neitsyitä lukuun ottamatta kaikki midianilaiset surmattiin, mukaan lukien Midianin viisi kuningasta: Evi, Rekem, Suur, Hur ja Reba. (4Mo 31.)

Vajaat kolmesataa vuotta myöhemmin midianilaiset olivat toipuneet tästä iskusta siinä määrin, että he pystyivät sortamaan israelilaisia seitsemän vuotta (vrt. Tu 6:1; 11:25, 26). Amalekilaisten ja ”itämaalaisten” kanssa nämä teltoissa asuvat paimentolaiset tunkeutuivat karjoineen ja lukemattomine kameleineen Israelin maahan aina Gazaan asti, ryöstivät israelilaisten kotieläimet ja hävittivät heidän satonsa (Tu 6:2–6).

Gideonin aiheuttama murskatappio. Kun israelilaiset lopulta huusivat Jehovaa avukseen, hän herätti Gideonin vapauttamaan heidät (Tu 6:7–16). Jehova aiheutti hänen välityksellään niin musertavan tappion, ettei midianilaisista enää sen koommin ollut kiusaa (Tu 8:28). Heidän ruhtinaansa Oreb ja Seeb tapettiin samoin kuin heidän kuninkaansa Sebah ja Salmunna (Tu 7:25; 8:5, 21). (Ks. GIDEON.) Vielä satoja vuosia myöhemmin viitattiin yhä Midianista saatuun voittoon, kun haluttiin havainnollistaa vihollismahdin musertamista (Jes 9:4; 10:24–26; ks. myös Ps 83:9–11).

Midianilaisten aiemmin osoittaman vihamielisyyden vastakohdaksi viitattiin eräässä ennallistusprofetiassa aikaan, jolloin ”Midianin ja Efan nuoret uroskamelit” toisivat lahjoja Siioniin (Jes 60:5, 6, 11–14).

3. Midianilaisten asuttama alue tunnettiin ”Midianina” tai ”Midianin maana” (1Ku 11:18; Hab 3:7). Yleisesti ollaan sitä mieltä, että Midianin jälkeläiset asettuivat asumaan pääasiassa Arabian luoteisosaan, aivan Akabanlahden itäpuolelle. Ei tiedetä varmasti, kuinka paljon heillä oli maata hallussaan, ja alueen koko on varmasti vaihdellut historian kuluessa. Mooseksen elinaikana monet midianilaiset asuivat ilmeisesti moabilaisalueen tuntumassa ja amorilaiskuninkaan Sihonin valta-alueen läheisyydessä. (4Mo 22:4; 31:8–12; Jos 13:21.)

Mooses itse vietti noin 40 vuotta Midianin maassa. Hän meni siellä naimisiin Sipporan kanssa, joka oli yksi Midianin papin Jetron seitsemästä tyttärestä (ks. JETRO). Mooses sai hänen kauttaan kaksi poikaa, Gersomin ja Elieserin. Koska Mooses paimensi appensa katraita, hän joutui työnsä vuoksi Horebia ympäröivälle vuoristoseudulle, mikä viittaa siihen, että hän asui Akabanlahden läheisyydessä. Ei voida kuitenkaan sanoa varmasti, kuuluiko Horebin ympäristöseutu tuolloin ”Midianin maahan”. (2Mo 2:15–22; 3:1; 4:18–20; 18:1–4; Ap 7:29, 30.) Myöhemmin nähtävästi ainakin osaa Edomista sanottiin Midianiksi (1Ku 11:14–18).