5. osa: Kreikka – viides suuri maailmanvalta

Nopean, siivekkään pantterin tavoin Aleksanteri tuli Kreikasta ja lähti valloittamaan Vähää-Aasiaa (nykyistä Turkkia), Palestiinaa, Egyptiä ja Meedo-Persian valtakuntaa aina Intian rajalle saakka. Haluaisitko tietää enemmän tästä poikkeuksellisesta valloittajasta ja siitä, mitä Raamattu kertoo hänestä?

JO 20-VUOTIAANA nuori Aleksanteri peri Makedonian valtaistuimen. Kaksi vuotta sen jälkeen Aleksanteri lähti isänsä Filippoksen suunnitelmien mukaisesti kostoretkelle mahtavia persialaisia vastaan, joiden valtakunta sijaitsi Makedoniasta itään. Hän jatkoi kulkuaan niin kauan, että oli valloittanut aikansa maailman.

Tämä rohkea nuori sotastrategi valloitti nopeasti Vähän-Aasian, Syyrian, Palestiinan, Egyptin, Babylonian ja koko Meedo-Persian valtakunnan aina muinaisen Intian liepeille asti! Häntä pidetään entisaikojen ehkä suurimpana kenraalina, ja hänet tunnetaankin nykyään Aleksanteri Suurena.

Hämmästyttävän lyhyessä ajassa Kreikasta oli tullut Raamatun historian viides maailmanvalta – sen alue oli laajempi kuin yhdenkään edeltäjänsä. Miten se tapahtui? Miten se liittyy Jumalan sanaan? Mitä se merkitsee sinulle?

Ennustettu Raamatun profetiassa

Kaksisataa vuotta ennen Aleksanterin aikaa, kun Babylonia oli vallassa eikä meedialaisista ja persialaisista ollut vielä tullut maailmanvaltaa, Jehovan profeetalle Danielille annettiin kaksi huomattavaa profeetallista näkyä, joissa kerrottiin maailmanhistoriaa eteenpäin. Babylonian kukistumisen jälkeen hän sai sitten kolmannen profetian, joka koski sitä, mitä tapahtuisi kauan hänen aikansa jälkeen. Daniel kirjoitti ne muistiin. Näissä profetioissa, jotka alkoivat täyttyä vasta noin 200 vuotta myöhemmin, on yksityiskohtaisia tietoja siitä, mitä tapahtuisi Aleksanterille ja hänen valtakunnalleen.

Mitä Danielille paljastettiin? Profetiat voidaan löytää Raamatussa olevasta Danielin kirjasta, joka kirjoitettiin noin vuonna 536 eaa. Seuraavassa on kerrottu lyhyesti hänen näkemänsä viidenteen maailmanvaltaan, Kreikkaan, liittyneet asiat:

Ensimmäisessä profeetallisessa näyssä Kreikkaa edusti pantteri, joka pystyi liikkumaan nopeasti. ”Sen selässä oli neljä linnunsiipeä – –, ja sille annettiin valta.” – Daniel 7:6.

Toisessa profeetallisessa näyssä kauriin nähtiin ’tulevan päivän laskun puolelta [lännestä], kulkevan koko maan ylitse’ ja liikkuvan niin nopeasti, ettei se ”maata koskettanut”. Se tuli aivan sen kaksisarvisen oinaan luo, jonka enkeli sanoi tarkoittavan ”Meedian ja Persian kuninkaita”. Kauris ’puski oinasta ja murskasi sen molemmat sarvet’. Danielille kerrottiin: ”Kauris on Jaavanin [”Kreikan”, UM] kuningas.” – Daniel 8:5–8, 20, 21.

Kolmannella kerralla Danielille kerrottiin, että ”Persian” kuningas ”panee – – kaiken liikkeelle Jaavanin valtakuntaa vastaan. Sitten nousee sankarikuningas; hän hallitsee suurella vallalla ja tekee, mitä tahtoo.” – Daniel 11:2, 3.

Mitä nämä vertauskuvalliset esitykset tarkoittavat? Kulkivatko tapahtumat sitä rataa, joka Danielille oli kerrottu? Katsokaamme.

Profetiat täyttyivät

Vuoden 334 eaa. keväällä Aleksanteri astui Aasian puolelle Dardanellien (muinaisen Hellespontoksen) kohdalla mukanaan noin 30 000 jalkamiestä ja 5 000 ratsumiestä. Yhtä nopeasti kuin vertauskuvallinen nelisiipinen pantteri tai kauris, joka ei näyttänyt koskettavan maata, hän valloitti Persian valtakunnan maa-alueet – ne olivat 50 kertaa suuremmat kuin hänen oma valtakuntansa! Hallitsisiko hän ”suurella vallalla” ja tekisikö hän ”mitä tahtoo”? Historia kertoo vastauksen.

Granikosjoella Vähän-Aasian (nykyisen Turkin) luoteiskulmassa Aleksanteri voitti ensimmäisen taistelunsa persialaisia vastaan. Tuona talvena hän valloitti Vähän-Aasian länsiosan. Seuraavana syksynä hän löi arviolta puoli miljoonaa miestä käsittäneen Persian armeijan perusteellisesti Issoksessa Vähän-Aasian kaakkoiskulmassa, ja mahtava Persian kuningas Dareios III pakeni jättäen perheensä Aleksanterin käsiin.

Sen sijaan että olisi lähtenyt ajamaan pakenevia persialaisia takaa, Aleksanteri marssi etelään päin pitkin Välimeren rannikkoa ja valloitti Persian mahtavan laivaston käyttämät tukikohdat. Tyroksen eli Tyyron saarikaupunki teki vastarintaa seitsemän kuukautta. Lopulta Aleksanteri rakensi Nebukadnessarin hävittämän vanhan mannerkaupungin kivistä penkereen saarikaupunkiin. Tuon penkereen jäännökset ovat nähtävissä nykyään, ja ne vahvistavat sen Hesekielin ennustuksen täyttymyksen, että Tyroksen tomu heitettäisiin mereen. – Hesekiel 26:4, 12.

Aleksanteri säästi hänelle antautuneen Jerusalemin ja suuntasi kulkunsa kohti etelää, valloitti Gazan ja ulotti ”suuren valtansa” Egyptiin ja teki siellä, ’mitä tahtoi’. Siellä häntä tervehdittiin vapauttajana. Memfisissä hän uhrasi Apis-härälle, mikä oli egyptiläisten pappien mieleen. Hän perusti myös Aleksandrian kaupungin, josta myöhemmin tuli Ateenan veroinen opinahjo ja joka yhä kantaa hänen nimeään.

Kaikki Filippoksen suunnitelmassa asetetut päämäärät oli saavutettu ja ylitettykin, mutta Aleksanteri ei ollut vielä päättänyt lopettaa. Nopeasti liikkuvan kauriin tavoin hän kääntyi takaisin koilliseen, kulki halki Palestiinan ja edelleen pohjoiseen kohti Tigrisvirtaa. Siellä hän ryhtyi vuonna 331 eaa. taisteluun persialaisia vastaan Gaugamelassa, melko lähellä Assyrian entisen pääkaupungin Niniven murenevia raunioita. Aleksanterin 47 000 miestä nujersivat Persian uudelleen järjestetyn armeijan, johon kuului miljoona miestä. Dareios III pakeni, ja myöhemmin hänen oma väkensä murhasi hänet.

Voitonhuumassa Aleksanteri kääntyi kohti etelää ja valloitti Persian talvipääkaupungin, Babylonin. Hän valtasi myös Susan ja Persepoliin pääkaupungit, otti haltuunsa Persian suunnattomat aarteet ja poltti Kserkseen suuren palatsin. Ja lopuksi Ekbatanassa sijaitseva pääkaupunkikin antautui hänelle. Sen jälkeen tämä nopea valloittaja alisti valtaansa loput Persian maa-alueista ja meni idässä aina Indusvirralle asti, siis nykyisen Pakistanin alueelle. Kreikasta oli epäilemättä tullut Raamatun historian viides suuri maailmanvalta.

Aleksanterin valloitukset levittivät myös kreikan kieltä ja kulttuuria koko tämän suunnattoman valtakunnan alueelle. Kun kreikkalaisia siirtokuntia perustettiin valloitettuihin maihin, yleisestä koinee-kreikasta tuli tuon ajan kansainvälinen kieli. Juuri tuota kieltä käytettiin myöhemmin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten muistiinmerkitsemiseen.

Aleksanterin valtakunta jakautuu

Aleksanteri halusi rakentaa Babylonin uudelleen valtakuntansa pääkaupungiksi. Mutta niin ei käynyt. Profetioissa oli kuvailtu, että kauriilla oli yksi suuri sarvi, josta Danielille kerrottiin:

”Ja kauris tuli ylen suureksi; mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen sijalle kasvoi neljä uhkeata sarvea, taivaan neljää tuulta kohti. – – Kauris on Jaavanin kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas. Ja että se särkyi ja neljä nousi sen sijalle, se on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän.” – Daniel 8:8, 21, 22.

”Juuri kun hän on noussut, hajoaa hänen valtakuntansa ja jakautuu neljään taivaan tuuleen. Se ei joudu hänen jälkeläisilleen eikä ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Sillä hänen valtakuntansa kukistuu ja joutuu muille, ei heille.” – Daniel 11:4.

Kuten Raamattu ennusti, Aleksanteri ei saanut kauan nauttia maailman hallitsijana olemisesta. Kun hän oli voittoisan uransa huipulla, jo 32-vuotiaana, hänen häikäilemättömät valloituksensa tulivat loppuunsa. Malariakuumeen kourissa hän jatkoi juhlimista, joka muuttui juopotteluksi, ja yhtäkkiä hän kuoli Babylonissa vuonna 323 eaa. Hänen ruumiinsa vietiin Egyptiin ja haudattiin Aleksandriaan. ”Suuri sarvi”, joka ”on ensimmäinen kuningas”, oli särkynyt. Mitä sitten tapahtui hänen valtakunnalleen?

Profetiassa oli sanottu, että hänen valtakuntansa jaettaisiin, mutta ”ei – – hänen jälkeläisilleen”. Aleksanterin kelvoton veli Filippos Arrhidaios hallitsi lyhyen aikaa, mutta hänet murhattiin. Samoin kävi Aleksanterin avioliitossa syntyneelle pojalle Aleksanterille (Alloulle) ja hänen aviottomalle pojalleen Herakleelle (Herkuleelle). Näin sammui suuren verenvuodattajan, Aleksanteri Suuren, suku.

Oli myös ennustettu, että ”neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän” ja että hänen valtakuntansa jakautuisi ”neljään taivaan tuuleen”, mutta se ei olisi ”niin mahtava kuin hänen hallitessaan”. Kävikö näin?

Aikanaan Aleksanterin suunnaton valtakunta jaettiin neljän hänen kenraalinsa kesken: 1) kenraali Kassandros – Makedonia ja Kreikka; 2) kenraali Lysimakhos – Vähä-Aasia ja Euroopan puoleinen Traakia; 3) kenraali Seleukos Nikator – Babylonia, Meedia, Syyria, Persia ja itäosien provinssit Indukselle asti; 4) kenraali Ptolemaios Soter (Ptolemaios Lagos) – Egypti, Libya ja Palestiina. Ennustusten mukaisesti Aleksanterin yhdestä suuresta valtakunnasta nousi neljä hellenististä valtakuntaa.a

Kauimmin näistä kesti Ptolemaiosten valtakunta Egyptissä. Se kukistui Rooman edessä vuonna 30 eaa, minkä johdosta Rooma syrjäytti Kreikan, ja siitä tuli kuudes suuri maailmanvalta.

Ihmiskuntaa odottaa valoisampi tulevaisuus

Oliko sortavia maailmanvaltoja määrä tulla perätysten loputtomasti? Ei, sillä Raamattu kertoo, että me elämme lähellä viimeisen sellaisen maailmanvallan loppua. – Ilmestys 17:10.

Tarkasteltuaan näitä petomaisia ihmishallituksia Daniel näki jotakin erilaista. Hänelle annettiin huomattava näky taivaista, jossa hän näki ”Vanhaikäisen”, Jumalan itsensä, antavan Valtakunnan, ei kenellekään tulevalle ahnehtivalle ihmisjohtajalle, vaan ”Ihmisen Pojan kaltaiselle” – kuolleista herätetylle, taivaassa olevalle Jeesukselle Kristukselle! – Daniel 7:9, 10, 13.

Mikä vastakohta! Miten erilainen tuon taivaallisen Valtakunnan ja sen hallituksen olikaan määrä olla verrattuna maan aikaisempiin taisteleviin ihmiskuninkaisiin. Daniel sanoi tästä korotetusta taivaassa olevasta ”Ihmisen Pojasta”: ”Hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” (Daniel 7:14) Sen oli määrä olla rauhan ja vanhurskauden Valtakunta. – Jesaja 9:5, 6.

Kun ajattelemme ihmishallinnon ahneutta ja väkivaltaa, miten onnellisia voimmekaan olla saadessamme tietää, että tämä taivaallinen Valtakunta on jo perustettu ja että sen vanhurskas maailmanlaajuinen hallinto on lähellä! – Ilmestys 12:10, 12.

”Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.” – Habakuk 2:3.

[Alaviitteet]

[Kartta s. 24]

(Ks. painettu julkaisu)

Aleksanterin vallassa olleet alueet

Suuri meri

Pella

Sardes

Issos

Damaskos

Tyros

Jerusalem

Aleksandria

Memfis

Theba

Eufrat

Tigris

Gaugamela

Babylon

Ekbatana

Suusan

Persepolis

Aleksandria Eskhate

Taxila

Indus

[Kartta s. 25]

(Ks. painettu julkaisu)

Aleksanterin valtakunnan hajoaminen

Suuri meri

KASSANDROS

Pella

LYSIMAKHOS

Lysimakhia

PTOLEMAIOS SOTER

Aleksandria

SELEUKOS NIKATOR

Antiokia

Seleukia

[Kuva s. 24]

Rantaviivaa nykyisen Aleksandrian lähellä

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.