”Minä liitän heidän sydämensä yhteen”

1–3. Miten babylonilaiset pilkkaavat Jehovan palvojia ja miksi?

KUVITTELE, että olet uskollinen juutalainen Babylonin kaupungissa. Kansasi on ollut vankeudessa jo puoli vuosisataa. Tapasi mukaan olet menossa sapattipäivänä palvomaan Jehovaa toisten uskollisten juutalaisten kanssa. Kulkiessasi ihmisvilinässä ohitat vaikuttavia temppeleitä ja lukemattomia pyhäkköjä. Noissa paikoissa tungeksii paljon ihmisiä, ja he uhraavat ja laulavat ylistyslauluja eri jumalille, kuten Mardukille.

² Kaukana väenpaljoudesta tapaat pienen ryhmän muita Jehovan palvojia.a Löydätte rauhallisen paikan, ehkä jonkin kaupungissa olevan kanavan ääreltä. Siellä voitte yhdessä rukoilla, laulaa psalmeja ja keskustella Jumalan sanasta. Rukoillessanne kuulet kanavan laitaan kiinnitettyjen puisten proomujen hiljaista natinaa. Tunnet suurta helpotusta siitä, että saatte olla rauhassa, ja toivot, ettei kukaan paikallisista löydä teitä ja keskeytä kokoustanne, niin kuin usein käy. Miksi he häiritsevät teitä?

³ Babylon on voittanut monia sotia, ja babylonilaiset pitävät kaupunkinsa mahtavuutta omien jumaliensa ansiona. Jerusalemin täydellinen tuho on heille todiste siitä, että Marduk on voimakkaampi kuin Jehova. Siksi he pilkkaavat Jehovaa ja hänen kansaansa. Toisinaan he vaativat ivallisesti: ”Laulakaa meille jokin Siionin laulu.” (Ps. 137:3.) Monissa psalmeissa ylistetään voittoja, joita Siion on saanut Jehovan vihollisista. Ehkä babylonilaiset pilkkaavat erityisen mielellään noita psalmeja. Joissain psalmeissa taas puhutaan babylonilaisista itsestään. Eräässä psalmissa esimerkiksi sanotaan: ”Ne ovat tehneet Jerusalemista rauniokasan. – – ympärillämme olevat pilkkaavat ja ilkkuvat meitä.” (Ps. 79:1, 3, 4.)

4, 5. Millaista toivoa Hesekielin profetia antoi, ja mitä tässä luvussa tarkastellaan? (Ks. kuva luvun alussa.)

⁴ Lisäksi jotkut luopiojuutalaiset ovat kärkkäitä pilkkaamaan uskoasi Jehovaan ja hänen profeettoihinsa. Siitä huolimatta puhdas palvonta tuo sinulle ja perheellesi lohtua. Tuntuu hyvältä rukoilla ja laulaa yhdessä, ja Jumalan sanan lukeminen on rauhoittavaa. (Ps. 94:19; Room. 15:4.) Kuvittele, että tänään joku toinen Jehovan palvoja on tuonut kokoukseen jotain aivan erityistä: kirjakäärön, jossa on Hesekielin profetia. Olet haltioissasi, kun profetiaa luetaan ääneen ja kuulet jälleen Jehovan lupauksesta palauttaa kansansa sen kotimaahan. Mieleesi palautuu elävästi toivo siitä, että jonain päivänä sinä ja perheesi voitte palata maahanne ja olla mukana ennallistamassa puhdasta palvontaa.

⁵ Hesekielin profetia on tulvillaan lupauksia ennallistamisesta. Syvennytään nyt pohtimaan tätä toivoa antavaa teemaa. Miten nuo profeetalliset lupaukset täyttyivät pakkosiirtolaisten tapauksessa? Mitä ne merkitsevät meille nykyään? Tarkastelemme myös sitä, miten jotkin niistä täyttyvät lopullisesti tulevaisuudessa.

 6. Miten Jumala oli toistuvasti varoittanut kapinallista kansaansa?

⁶ Hesekielin välityksellä Jehova osoitti kansalleen selvästi, miten hän rankaisisi heitä heidän kapinallisuudestaan. ”He menevät pakkosiirtolaisuuteen, vankeuteen”, Jehova sanoi (Hes. 12:11). Kuten tämän kirjan 6. luvusta kävi ilmi, Hesekiel valaisi tuota rangaistusta havaintoesitysten avulla. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun israelilaisia varoitettiin. Mooseksen päivistä lähtien lähes tuhannen vuoden ajan Jehova oli varoittanut kansaansa siitä, että jos he kapinoisivat itsepintaisesti, he joutuisivat vankeuteen (5. Moos. 28:36, 37). Myös profeetat Jesaja ja Jeremia olivat esittäneet samanlaisia varoituksia (Jes. 39:5–7; Jer. 20:3–6).

 7. Miten Jehova rankaisi kansaansa?

⁷ Valitettavasti nuo varoitukset kaikuivat kuuroille korville, mikä sai Jehovan tuntemaan syvää surua. Huonojen paimenten alaisuudessa kansa kapinoi, palveli epäjumalia, oli uskoton ja turmeltui, ja siksi hän antoi heidän joutua nälänhädän kouriin. Se oli suuri onnettomuus ja häpeä, koska heidän maansa oli ollut ”maidon ja hunajan maa” (Hes. 20:6, 7). Sitten Jehova rankaisi kuritonta kansaansa sallimalla siihen kuuluvien joutua pakkosiirtolaisuuteen, kuten hän oli ennustanut. Vuonna 607 eaa. babylonialainen Nebukadnessar antoi lopullisen iskun tuhoamalla Jerusalemin ja sen temppelin. Tuhansia eloon jääneitä juutalaisia vietiin vankeuteen Babyloniin. Siellä heidän oli kestettävä luvun alussa kuvailtua pilkkaa ja vastustusta.

8, 9. Miten Jumala varoitti kristillistä seurakuntaa luopumuksesta?

⁸ Kokiko kristillinen seurakunta jotain Babylonin vankeuden kaltaista? Kyllä koki. Kuten muinaisia juutalaisia, myös Kristuksen seuraajia varoitettiin etukäteen. Jeesus sanoi palveluksensa alkupuolella: ”Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat luoksenne lampaiksi pukeutuneina mutta ovat sisältä saaliinhimoisia susia.” (Matt. 7:15.) Vuosia myöhemmin apostoli Paavali esitti pyhän hengen ohjauksessa samanlaisen varoituksen: ”Minä tiedän, että kun olen mennyt pois, keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka vääristelevät totuutta vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apt. 20:29, 30.)

⁹ Kristittyjä opetettiin tunnistamaan tällaiset vaaralliset miehet ja pysymään heistä erossa. Vanhimpia neuvottiin poistamaan luopiot seurakunnasta. (1. Tim. 1:19; 2. Tim. 2:16–19; 2. Piet. 2:1–3; 2. Joh. 10.) Muinaisen Israelin ja Juudan tavoin monet kristityt kuitenkin lakkasivat kuuntelemasta rakkaudellisia varoituksia. Ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä luopumus oli saanut jalansijaa seurakunnassa. Tuon vuosisadan lopussa Johannes, viimeinen elossa oleva apostoli, havaitsi, että seurakunta oli alkanut turmeltua ja kapinahenki oli levinnyt laajalle. Enää vain hän esti tätä suuntausta pääsemästä valloilleen. (2. Tess. 2:6–8; 1. Joh. 2:18.) Mitä tapahtui hänen kuolemansa jälkeen?

10, 11. Miten Jeesuksen vertaus vehnästä ja rikkakasveista alkoi täyttyä 100-luvulla?

¹⁰ Johanneksen kuoleman jälkeen Jeesuksen vertaus vehnästä ja rikkakasveista alkoi täyttyä. (Lue Matteuksen 13:24–30.) Niin kuin Jeesus oli ennustanut, Saatana kylvi seurakuntaan ”rikkakasveja” eli tekokristittyjä, ja seurakunta alkoi turmeltua nopeammin. Jehovan on täytynyt tuntea syvää surua nähdessään, että epäjumalanpalvelus, pakanalliset pyhäpäivät ja tavat sekä pakanafilosofien ja Saatanasta lähtöisin olevien uskontojen väärät opit turmelivat hänen Poikansa perustaman seurakunnan. Mitä Jehova teki? Hän salli kansansa joutua vankeuteen, kuten hän oli antanut käydä uskottomalle Israelillekin. Jolloinkin 100-luvulla vehnänkaltaiset kristityt hävisivät tekokristittyjen sekaan. Aito kristillinen seurakunta ikään kuin joutui Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, vankeuteen, kun taas tekokristityistä tuli osa tuota turmeltunutta maailmanmahtia. Kun tekokristittyjen määrä lisääntyi voimakkaasti, syntyi kristikunta.

¹¹ Niinä pimeinä vuosisatoina, joina kristikunta oli hallitsevassa asemassa, oli kuitenkin myös aitoja kristittyjä, Jeesuksen vertauksessa mainittua ”vehnää”. Hesekielin 6:9:ssä kuvailtujen juutalaisvankien tavoin he muistivat tosi Jumalaa. Jotkut heistä vastustivat rohkeasti kristikunnan vääriä oppeja. Heitä pilkattiin ja vainottiin. Aikoiko Jehova jättää palvelijansa pysyvästi hengellisen pimeyden valtaan? Ei! Kuten muinaisen Israelin tapauksessa, Jehova ilmaisi vihaansa sen verran ja niin kauan kuin oli tarpeen (Jer. 46:28). Hän ei myöskään jättänyt palvelijoitaan vaille toivoa. Palataanpa muinaisessa Babylonissa olevien juutalaisvankien tilanteeseen. Miten Jehova antoi heille toivoa heidän vankeutensa päättymisestä?

12, 13. Miksi Jehovan suuttumus vankeudessa olevaa kansaansa kohtaan lopulta väistyisi?

¹² Jehova ilmaisi selvästi olevansa suuttunut kansalleen, mutta hän myös vakuutti, että hänen vanhurskas vihansa ei kestäisi loputtomiin. Hän sanoi esimerkiksi: ”Suuttumukseni tulee loppuunsa, heitä kohtaan tuntemani viha lakkaa ja olen tyytyväinen. Kun olen purkanut heitä kohtaan tuntemani vihan, he tietävät varmasti, että minä, Jehova, olen puhunut, sillä minä vaadin jakamatonta palvontaa.” (Hes. 5:13.) Miksi Jehovan viha lopulta väistyisi?

¹³ Vankien joukossa oli uskollisia juutalaisia, jotka oli viety pakkosiirtolaisuuteen uskottomien juutalaisten kanssa. Lisäksi Jumala ennusti Hesekielin välityksellä, että jotkut hänen kansaansa kuuluvat katuisivat vankeudessa. Katuvat juutalaiset kertoisivat, miten häpeällisesti he olivat toimineet kapinoidessaan Jumalaansa vastaan, ja anoisivat Jehovalta anteeksiantoa ja hyväksyntää. (Hes. 6:8–10; 12:16.) Uskollisten joukossa olivat Hesekiel sekä profeetta Daniel ja hänen kolme ystäväänsä. Daniel eli niin kauan, että hän näki pakkosiirtolaisuuden alun ja lopun. Hänen sydämestä lähtevä katumusrukouksensa Israelin syntien vuoksi on Danielin kirjan 9. luvussa. Epäilemättä hänen rukouksestaan heijastuivat niiden tuhansien vankien tunteet, jotka kaipasivat Jehovan anteeksiantoa ja sitä, että saisivat jälleen nauttia häneltä tulevista siunauksista. Lupaukset, jotka Jumala antoi Hesekielin välityksellä vapautuksesta ja ennallistuksesta, olivat varmasti innostavia!

14. Miksi Jehova palauttaisi kansansa sen kotimaahan?

¹⁴ Jehovan kansan vapauttamiseen ja puhtaan palvonnan ennallistamiseen oli olemassa tärkeämpikin syy. Heidän pitkä vankeutensa ei päättyisi siksi, että he ansaitsivat vapautuksen, vaan siksi, että Jehovan oli jälleen aika pyhittää nimensä kaikkien kansojen edessä (Hes. 36:22). Babylonilaiset tulisivat lopullisesti tietämään, että heidän demoniset jumalansa, esimerkiksi Marduk, eivät olleet suvereenin Herran Jehovan vertaisia. Seuraavaksi tarkastellaan viittä lupausta, jotka Jehova välitti Hesekielin kautta pakkosiirtolaisille. Mitä kukin lupaus merkitsi uskollisille juutalaisille? Entä miten nämä lupaukset täyttyivät suuremmassa mitassa?

15. Miten maahansa palaavien juutalaisten uskonnolliset tavat muuttuisivat?

¹⁵ ENSIMMÄINEN LUPAUS. Ei enää epäjumalanpalvelusta eikä muita väärään uskontoon liittyviä iljettäviä tapoja. (Lue Hesekielin 11:18; 12:24.) Kuten tämän kirjan 5. luvusta kävi ilmi, väärään uskontoon liittyvät tavat, esimerkiksi epäjumalanpalvelus, olivat saastuttaneet Jerusalemin ja sen temppelin. Ihmiset olivat siis turmeltuneita ja Jehovasta vieraantuneita. Jehova ennusti Hesekielin välityksellä, että juutalaisvangit voisivat odottaa aikaa, jolloin heidän palvontansa olisi jälleen puhdasta ja saastumatonta. Kaikki muut ennallistamiseen liittyvät siunaukset riippuisivat ensisijaisesti siitä, että puhdasta palvontaa koskevat Jumalan järjestelyt palautettaisiin ennalleen.

16. Mitä Jehova lupasi kansalleen sen kotimaasta?

¹⁶ TOINEN LUPAUS. Paluu kotimaahan. Jehova sanoi pakkosiirtolaisille: ”Annan teille Israelin maan.” (Hes. 11:17.) Tämä oli merkittävä lupaus, sillä babylonilaiset, jotka pilkkasivat vankeudessa olevia Jumalan palvelijoita, eivät antaneet heille mitään toiveita paluusta rakkaaseen kotimaahan (Jes. 14:4, 17). Lisäksi niin kauan kuin kotiinsa palaavat juutalaiset olisivat uskollisia, maa olisi hedelmällistä ja tuottoisaa, niin että he saisivat siitä elannon ja heillä olisi merkityksellistä työtä. Nälänhädästä aiheutuva häpeä ja kurjuus olisi mennyttä. (Lue Hesekielin 36:30.)

17. Mikä lupaus annettiin uhrien uhraamisesta?

¹⁷ KOLMAS LUPAUS. Jehovan alttarilla aletaan jälleen uhrata uhrilahjoja. Kuten tämän kirjan 2. luvussa osoitettiin, uhraaminen oli Mooseksen lain alaisuudessa tärkeä osa puhdasta palvontaa. Niin kauan kuin vankeudesta palaavat olisivat tottelevaisia ja hengellisesti puhtaita, Jehova hyväksyisi heidän uhrinsa. Heidän syntinsä voitaisiin sovittaa, ja he pysyisivät lähellä Jumalaansa. Jehova lupasi: ”Koko Israelin kansa, he kaikki, palvelevat minua siinä maassa. Minä olen heihin siellä tyytyväinen, ja minä odotan teidän tuovan lahjoituksianne ja parhaita uhrilahjojanne, kaikkea pyhää, mitä teillä on.” (Hes. 20:40.) Puhdas palvonta tosiaan palautettaisiin ennalleen, ja Jumala siunaisi kansaansa.

18. Miten Jehova paimentaisi kansaansa?

¹⁸ NELJÄS LUPAUS. Huonot paimenet seulotaan pois. Yksi keskeinen syy siihen, että Jumalan kansa syyllistyi vakaviin synteihin, oli se, että sen johtajat olivat turmeltuneita. Jehova lupasi, että tilanne muuttuisi. Hän sanoi huonoista paimenista: ”En anna paimenten enää ruokkia lampaitani – –. Minä pelastan lampaani heidän suustaan.” Jehova vakuutti uskollisille palvelijoilleen: ”Minä huolehdin lampaistani.” (Hes. 34:10, 12.) Miten hän täyttäisi tämän lupauksen? Hän käyttäisi paimenina uskollisia ja luotettavia miehiä.

19. Mitä Jehova lupasi yksimielisyydestä?

¹⁹ VIIDES LUPAUS. Jehovan palvelijat olisivat yksimielisiä. Ennen pakkosiirtolaisuutta Jehovan uskollisista palvelijoista oli varmasti ahdistavaa nähdä, että Jumalan kansa oli erimielinen. Väärien profeettojen ja turmeltuneiden paimenten vaikutuksesta kansa kapinoi uskollisia, Jehovaa edustavia profeettoja vastaan ja jopa jakautui toisiaan vastustaviksi ryhmiksi. Siksi yksi kiehtovimmista ennallistusta koskevista piirteistä oli seuraava Hesekielin välityksellä annettu lupaus: ”Minä liitän heidän sydämensä yhteen ja panen heihin uuden hengen.” (Hes. 11:19.) Niin kauan kuin maahansa palaavat juutalaiset olisivat sovussa Jehova Jumalan ja toistensa kanssa, yksikään vastustaja ei voisi voittaa heitä. Kansana he voisivat häpeän sijasta tuottaa jälleen kunniaa Jehovalle.

20, 21. Miten Jumalan lupaukset täyttyivät, kun juutalaiset palasivat vankeudesta?

²⁰ Täyttyivätkö nämä viisi lupausta, kun juutalaiset palasivat vankeudesta? On hyvä pitää mielessä muinoin eläneen uskollisen Joosuan sanat: ”Yksikään lupaus kaikista niistä hyvistä lupauksista, jotka Jumalanne Jehova on teille antanut, [ei] ole jäänyt täyttymättä. Ne kaikki ovat toteutuneet. Yksikään sana ei ole jäänyt täyttymättä.” (Joos. 23:14.) Aivan yhtä varmasti kuin Jehovan lupaukset täyttyivät Joosuan päivinä, ne täyttyisivät myös silloin, kun juutalaiset palaisivat kotimaahansa.

²¹ Juutalaiset luopuivat epäjumalanpalveluksesta ja muista väärään uskontoon liittyvistä iljettävistä tavoista, jotka olivat vieraannuttaneet heidät Jehovasta. Vastoin kaikkea todennäköisyyttä he palasivat kotimaahansa. He alkoivat viljellä sitä ja saivat elää merkityksellistä elämää. Ensimmäisten asioiden joukossa he rakensivat uudelleen Jehovan alttarin Jerusalemiin ja alkoivat uhrata uhreja, jotka Jehova hyväksyi (Esra 3:2–6). Jehova siunasi heitä hyvillä hengellisillä paimenilla, joita olivat esimerkiksi uskollinen pappi ja jäljentäjä Esra, käskynhaltijat Nehemia ja Serubbabel, ylimmäinen pappi Joosua sekä rohkeat profeetat Haggai, Sakarja ja Malakia. Niin kauan kuin he noudattivat hengellistä ohjausta, he saivat nauttia sellaisesta yksimielisyydestä, jollaista he eivät olleet kokeneet pitkään aikaan. (Jes. 61:1–4; lue Jeremian 3:15.)

22. Mistä tiedämme, että ennallistusprofetioiden täyttyminen juutalaisten elämässä oli vasta esimakua jostain merkittävämmästä?

²² Jehovan ennallistuslupausten täyttyminen varmasti rohkaisi juutalaisia! Se oli kuitenkin vasta esimakua jostain paljon merkittävämmästä. Mistä tiedämme sen? Näihin lupauksiin liittyi ehto: Jehova täyttäisi ne vain siinä tapauksessa, että juutalaiset tottelisivat häntä jatkuvasti ja mukautuisivat saamaansa ohjaukseen. Aikanaan heistä tuli jälleen tottelemattomia ja kapinallisia. Jehovan sana kuitenkin toteutuu aina, kuten Joosua sanoi. Näillä lupauksilla olisi siis suurempi, pysyvämpi täyttymys.

23, 24. Milloin ja miten alkoi ”aika palauttaa ennalleen – – kaikki”?

²³ Raamatun tutkimisen perusteella tiedämme, että tämän pahan aikakauden viimeinen vaihe – sen viimeiset päivät – alkoi vuonna 1914. Tämä ei kuitenkaan ole surullista aikaa Jehovan palvelijoille, sillä Raamatun mukaan vuonna 1914 alkoi merkittävä ajanjakso. Silloin koitti ”aika palauttaa ennalleen – – kaikki” (Apt. 3:21). Mistä tiedämme tämän? Siitä, mitä vuonna 1914 tapahtui taivaassa. Jeesus Kristus kruunattiin silloin messiaaniseksi kuninkaaksi! Miten ennalleen palauttaminen alkoi tuosta tapahtumasta? Jehova oli luvannut kuningas Daavidille, että kuninkuus pysyisi hänen sukuhaarassaan ikuisesti (1. Aik. 17:11–14). Kuninkuus kuitenkin keskeytyi vuonna 607 eaa., kun babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin ja Daavidin sukuhaaraan kuuluvien kuninkaiden hallinto päättyi.

²⁴ ”Ihmisen Poikana” Jeesus oli Daavidin jälkeläinen ja näin ollen Daavidin kuninkuuden laillinen perillinen (Matt. 1:1; 16:13–16; Luuk. 1:32, 33). Kun Jehova asetti Jeesuksen taivaalliselle valtaistuimelle vuonna 1914, koitti ”aika palauttaa ennalleen – – kaikki”. Jehova saattoi nyt tuon täydellisen kuninkaan välityksellä jatkaa ennalleen palauttamista.

25, 26. a) Milloin Jumalan kansa vapautui Suuren Babylonin vankeudesta, ja mistä tiedämme sen? (Ks. myös tekstiruutu ”Miksi vuonna 1919?”) b) Mitä alkoi tapahtua vuonna 1919?

²⁵ Kuninkuutensa alkuaikoina Kristus tarkasti Isänsä kanssa puhdasta palvontaa koskevan järjestelyn maan päällä (Mal. 3:1–5). Kuten Jeesus oli ennustanut vehnää ja rikkakasveja koskevassa vertauksessaan, vehnää ja rikkakasveja – aitoja voideltuja kristittyjä ja tekokristittyjä – oli ollut pitkään mahdoton erottaa toisistaan.b Kun sadonkorjuuaika koitti vuonna 1914, ero oli kuitenkin selvä. Vuotta 1914 edeltäneinä vuosikymmeninä uskolliset raamatuntutkijat olivat paljastaneet kristikunnan törkeät valheet ja alkaneet erottautua siitä. Nyt oli Jehovan aika palauttaa puhdas palvonta ennalleen. Niinpä vuoden 1919 alkupuolella, vain muutama vuosi ”sadonkorjuuajan” alettua, Jumalan kansa vapautettiin täysin Suuren Babylonin vankeudesta (Matt. 13:30). Vihdoinkin vankeus oli päättynyt!

²⁶ Hesekielin ennallistusprofetiat alkoivat täyttyä paljon merkittävämmällä tavalla kuin ne olivat täyttyneet muinaisen Jumalan kansan historiassa. Miten ne viisi lupausta, joita olemme jo tarkastelleet, ovat täyttyneet suuremmassa mitassa?

27. Miten Jumala puhdisti kansansa epäjumalanpalveluksesta?

²⁷ ENSIMMÄINEN LUPAUS. Ei enää epäjumalanpalvelusta eikä muita iljettäviä uskonnollisia tapoja. 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa uskolliset kristityt alkoivat kokoontua yhteen ja hylätä vääriä uskonnollisia tapoja. He hylkäsivät myös kolmiyhteistä Jumalaa, sielun kuolemattomuutta ja helvettiä koskevat opit, koska he ymmärsivät, että ne eivät perustuneet Raamattuun vaan juonsivat juurensa väärästä uskonnosta. Lisäksi he osoittivat, että kuvien käyttö palvonnassa on epäjumalanpalvelusta. Vähitellen ymmärrettiin myös, että on väärin käyttää ristiä palvonnassa. (Hes. 14:6.)

28. Missä mielessä Jehovan kansa palautettiin maahansa?

²⁸ TOINEN LUPAUS. Jumalan kansa palautetaan hengelliseen maahansa. Kun uskolliset kristityt jättivät taakseen Suuren Babylonin väärät uskonnot, he huomasivat olevansa heille tarkoitetussa hengellisessä maassa, Jumalan siunaamassa ympäristössä, jossa he eivät enää koskaan kärsisi hengellistä nälkää. (Lue Hesekielin 34:13, 14.) Kuten näemme tämän kirjan 19. luvusta, Jehova on siunannut tätä maata niin että siellä on ennennäkemättömän paljon hengellistä ravintoa. (Hes. 11:17.)

29. Miten saarnaamistyötä tehostettiin vuonna 1919?

²⁹ KOLMAS LUPAUS. Jehovan alttarilla aletaan jälleen uhrata uhrilahjoja. Ensimmäisellä vuosisadalla kristityille opetettiin, että heidän tuli uhrata Jumalalle paljon arvokkaampia lahjoja kuin kirjaimellisia eläinuhreja. Heidän tuli ylistää Jehovaa sanoillaan ja julistaa hänestä toisille. (Hepr. 13:15.) Satoja vuosia kestäneen vankeuden aikana ei ollut järjestelyä tällaisten uhrien uhraamiseksi. Vankeusajan loppupuolella Jumalan kansa kuitenkin jo uhrasi ylistysuhreja. He saarnasivat ahkerasti ja ylistivät onnellisina Jumalaa kokouksissaan. Vuodesta 1919 lähtien ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” korosti entistä enemmän saarnaamistyön merkitystä ja organisoi sen perusteellisemmin (Matt. 24:45–47). Näin yhä useammat alkoivat ylistää Jehovan pyhää nimeä ja uhrata hänen alttarillaan runsaasti uhreja.

30. Mitä Jeesus on tehnyt, jotta hänen seuraajistaan huolehdittaisiin hyvin?

³⁰ NELJÄS LUPAUS. Huonot paimenet seulotaan pois. Kristus vapautti Jumalan kansan kristikunnan häikäilemättömien, itsekkäiden paimenten alaisuudesta. Ne Kristuksen lauman paimenet, jotka toimivat noiden väärien paimenten tavoin, poistettiin asemastaan (Hes. 20:38). Jeesus, hyvä paimen, piti huolta siitä, että hänen lampaistaan huolehdittiin hyvin. Vuonna 1919 hän asetti uskollisen ja ymmärtäväisen orjan tehtäväänsä. Tämä pieni uskollisten voideltujen kristittyjen ryhmä johti hengellisen ravinnon jakamista, joten Jumalan kansasta huolehdittiin hyvin. Myöhemmin alettiin valmentaa vanhimpia, jotta he auttaisivat pitämään huolta ”Jumalan laumasta” (1. Piet. 5:1, 2). Hesekielin 34:15, 16:n avulla kristittyjä paimenia on usein muistutettu mittapuusta, jonka Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat asettaneet paimenille.

31. Miten Jehova on täyttänyt Hesekielin 11:19:n profetian?

³¹ VIIDES LUPAUS. Jehovan palvelijat olisivat yksimielisiä. Vuosisatojen kuluessa kristikunta on jakautunut kymmeniksituhansiksi kirkkokunniksi ja lahkoiksi, jotka ovat keskenään toivottoman erimielisiä. Jehova taas on tehnyt jotain todella ihmeellistä kansansa keskuudessa. Hesekielin välityksellä annettu lupaus ”Minä liitän heidän sydämensä yhteen” on täyttynyt loistavalla tavalla (Hes. 11:19). Kristuksella on eri puolilla maailmaa miljoonia seuraajia, joilla on erilainen etninen, uskonnollinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen tausta. Silti heille kaikille opetetaan samoja totuuksia ja he kaikki tekevät samaa työtä sulassa sovussa. Maanpäällisen elämänsä viimeisenä iltana Jeesus rukoili hartaasti, että hänen seuraajansa olisivat yhtä. (Lue Johanneksen 17:11, 20–23.) Jehova on tosiaankin täyttänyt tämän pyynnön meidän aikanamme!

32. Millaisia tunteita ennallistusprofetioiden täyttyminen herättää sinussa? (Ks. myös tekstiruutu ”Profetioita vankeudesta ja ennallistamisesta”.)

³² Eikö olekin mahtavaa elää tätä innostavaa ennalleen palauttamisen aikaa? Hesekielin profetiat täyttyvät nykyään palvontamme jokaisessa piirteessä. Voimme luottaa siihen, että se, mitä Jehova sanoi Hesekielin välityksellä, kuvaa edelleen hänen tunteitaan kansaansa kohtaan: ”Minä olen tyytyväinen teihin.” (Hes. 20:41.) Ymmärrätkö, millainen etuoikeus on kuulua yhtenäiseen, hyvin ravittuun kansaan, joka ylistää Jehovaa kautta maailman ja joka on vapautettu satoja vuosia kestäneestä hengellisestä vankeudesta? Jotkin Hesekielin ennallistusprofetiat tulevat täyttymään kuitenkin vielä merkittävämmällä tavalla.

33–35. a) Mitä Hesekielin 36:35:n profetia merkitsi juutalaisvangeille? b) Mitä tämä profetia merkitsee Jehovan palvelijoille nykyään? (Ks. myös tekstiruutu ”Aika palauttaa ennalleen – – kaikki”.)

³³ Kuten olemme nähneet, ”aika palauttaa ennalleen – – kaikki” alkoi, kun Daavidin suvulle palautettiin kuninkuus Jeesuksen noustessa valtaistuimelle vuonna 1914 (Hes. 37:24). Sitten Jehova valtuutti Kristuksen ennallistamaan puhtaan palvonnan hänen kansansa keskuuteen satoja vuosia kestäneen vankeuden jälkeen. Mutta loppuuko Kristuksen ennallistustyö siihen? Ei suinkaan! Tuo työ jatkuu huomattavalla tavalla tulevaisuudessa, ja Hesekielin profetiat sisältävät siitä jännittäviä yksityiskohtia.

³⁴ Hesekielin kirjassa ennustetaan esimerkiksi: ”Silloin sanotaan: ’Autiosta maasta on tullut kuin Eedenin puutarha’.” (Hes. 36:35.) Mitä tämä lupaus merkitsi Hesekielille ja muille pakkosiirtolaisille? He eivät varmastikaan odottaneet, että nämä sanat toteutuisivat täysin kirjaimellisesti, ikään kuin ennallistettua maata voitaisiin erehtyä luulemaan alkuperäiseksi Eedenin puutarhaksi, jonka Jehova itse istutti (1. Moos. 2:8). Sen sijaan he epäilemättä ymmärsivät Jehovan sanojen tarkoittavan sitä, että heidän maastaan tulisi jälleen kaunis ja hedelmällinen.

³⁵ Mitä tämä lupaus merkitsee meille? Me emme odota, että se täyttyisi nykyään kirjaimellisesti Saatanan hallinnassa olevan pahan maailman keskellä. Sen sijaan ymmärrämme, että lupaus täyttyy hengellisessä mielessä. Jehovan palvelijoina me asumme ennallistetussa hengellisessä maassa, hengellisesti antoisassa ympäristössä, jossa meillä on aktiivinen osa ja jossa elämämme keskittyy Jehovan palvelemiseen. Tämä hengellinen maa muuttuu jatkuvasti aina vain enemmän paratiisin kaltaiseksi. Entä mitä on odotettavissa tulevaisuudessa?

36, 37. Mitkä lupaukset täyttyvät tulevassa paratiisissa?

³⁶ Suuren Harmageddonin sodan jälkeen Jeesus alkaa ennallistaa myös kirjaimellista maata. Tuhatvuotiskauden aikana tästä planeetasta tehdään hänen ohjauksessaan maailmanlaajuinen Eedenin puutarha, paratiisi, jollaiseksi Jehova sen alun perin tarkoitti (Luuk. 23:43). Silloin ihmiset elävät harmoniassa toistensa ja luonnon kanssa. Mikään ei enää pelota eikä uhkaa heitä. Kuvittele aikaa, jolloin täyttyy jopa seuraava lupaus: ”Minä teen heidän kanssaan rauhan liiton ja hävitän maasta saaliinhimoiset pedot, niin että he voivat asua turvassa erämaassa ja nukkua metsissä.” (Hes. 34:25.)

³⁷ Ajattele! Voit mennä minne tahansa maapallolla ilman pelon häivää. Yksikään eläin ei vahingoita sinua. Sinua ei uhkaa mikään vaara. Voit kävellä yksin syvälle metsän siimekseen, nauttia sen majesteettisesta kauneudesta ja jopa nukkua siellä turvallisin mielin varmana siitä, että heräät virkeänä ja hyvissä voimissa.

38. Millaisia tunteita sinussa herää, kun ajattelet Hesekielin 28:26:ssa olevan lupauksen täyttymistä?

³⁸ Silloin täyttyy myös seuraava lupaus: ”He asuvat siellä turvassa, rakentavat taloja ja istuttavat viinitarhoja. He asuvat turvassa, kun minä panen täytäntöön kaikkien niiden tuomion, jotka halveksivat heitä heidän ympärillään. He tulevat varmasti tietämään, että minä olen Jehova, heidän Jumalansa.” (Hes. 28:26.) Kun kaikki Jehovan viholliset ovat poissa, kaikkialla maailmassa voidaan nauttia rauhasta ja turvallisuudesta. Samalla kun huolehdimme maapallosta, voimme myös pitää huolta itsestämme ja rakkaistamme sekä rakentaa viihtyisiä taloja ja istuttaa viinitarhoja.

39. Miksi voit olla varma siitä, että paratiisia koskevat Hesekielin profetiat toteutuvat?

³⁹ Kuulostavatko nämä lupaukset pelkältä unelmalta? Palauta siinä tapauksessa mieleesi, mitä olemme jo nähneet nykyään, kun on koittanut ”aika palauttaa ennalleen – – kaikki”. Saatanan raivokkaasta vastustuksesta huolimatta Jeesus on Jumalan valtuuttamana ennallistanut puhtaan palvonnan tänä maailman synkimpänä aikakautena. Se on voimakas todiste siitä, että kaikki muutkin Hesekielin välityksellä annetut lupaukset toteutuvat!