Lukijoiden kysymyksiä
Kun Jeesus kehotti seuraajiaan: ”Lainatkaa jatkuvasti korotta toivomatta mitään takaisin”, tarkoittiko hän, ettei heidän tulisi pyytää takaisin edes lainaamaansa summaa?
Luukkaan 6:35:een merkityt Jeesuksen sanat ymmärtää parhaiten Mooseksen lain valossa. Siinä Jumala käski israelilaisia antamaan korottomia lainoja toisille israelilaisille, jotka olivat menettäneet varansa ja tarvitsivat apua. (2. Mooseksen kirja 22:25; 3. Mooseksen kirja 25:35–37; Matteus 5:42.) Tällaisia korottomia lainoja ei annettu liiketoimintaa varten, vaan köyhyyden tai epäsuotuisien olosuhteiden lievittämiseksi. Olisihan hyvin rakkaudetonta hyötyä lähimmäisen taloudellisista vaikeuksista. Lainanantajalla oli kuitenkin oikeus saada lainaamansa summa takaisin, ja joskus sen vakuudeksi otettiin pantti (5. Mooseksen kirja 15:7, 8).
Jeesus puolusti Lakia ja sovelsi sitä jopa laajemmin sanoessaan, ettei avunantajan tulisi toivoa ”mitään takaisin”. Israelilaisten tavoin kristitytkin saattavat joskus köyhtyä tai menettää varansa tyystin jonkin taloudellisen takaiskun tai muiden olosuhteiden vuoksi. Jos hädänalainen kristitty veli pyytää taloudellista apua, eikö sitä olisi huomaavaista antaa? Aito rakkaus tosiaankin herättäisi kristityssä halun auttaa veljeään, joka on joutunut suuriin taloudellisiin vaikeuksiin ilman omaa syytään. (Sananlaskut 3:27.) Voi olla mahdollista lahjoittaa rahaa tällaiselle varattomalle veljelle, vaikka rahamäärä saattaisikin olla pienempi kuin se summa, joka voitaisiin antaa lainaksi (Psalmit 37:21).
Apostoli Paavali ja Barnabas lähetettiin ensimmäisellä vuosisadalla viemään lahjoituksia Vähän-Aasian kristityiltä heidän Juudeassa asuville veljilleen nälänhädän vuoksi (Apostolien teot 11:28–30). Samoin nykyään kristityt lähettävät usein katastrofitilanteissa lahjoja puutteenalaisille veljilleen. Näin myös muille annetaan erinomainen todistus (Matteus 5:16). Avunpyytäjän asenne ja tilanne on tietenkin otettava huomioon. Miksi hän tarvitsee apua? Paavalin seuraavat sanat ovat varteenotettavat: ”Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään.” (2. Tessalonikalaisille 3:10.)
Jos lainaa pyytävä veli ei ole äärimmäisessä hädässä vaan haluaa vain tilapäisapua päästäkseen jaloilleen jonkin taloudellisen takaiskun jälkeen, voisi olla sopivaa antaa hänelle koroton laina. Tällaisessa tilanteessa lainan antaminen siinä tarkoituksessa, että saisi koko lainaamansa summan takaisin, ei olisi vastoin Luukkaan 6:35:ssä olevia Jeesuksen sanoja. Asiasta tulisi tehdä kirjallinen sopimus, ja lainansaajan tulisi tehdä kaikkensa maksaakseen lainan takaisin sovittujen ehtojen mukaisesti. Kristillisen rakkauden tulisi tosiaan vaatia lainansaajaa maksamaan laina takaisin, aivan niin kuin rakkaus sai lainanantajan myöntämään sen.
Sen joka harkitsee lainan (tai lahjan) antamista, tulisi miettiä myös oman perheensä tilannetta. Vaarantaisiko hän esimerkiksi kykynsä huolehtia oman perheensä tarpeista, mikä on Raamatun mukaan kunkin ensisijainen velvollisuus? (2. Korinttilaisille 8:12; 1. Timoteukselle 5:8.) Kristityt etsivät kaikesta huolimatta tilaisuuksia osoittaa rakkautta toisiaan kohtaan käytännöllisin tavoin, jotka ovat sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa (Jaakobin kirje 1:27; 1. Johanneksen kirje 3:18; 4:7–11).