Millainen on tulevaisuutesi?

JOS Kaikkivaltias Jumala on kaikkitietävä eli jos hän tietää kaiken menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta, niin eikö kaiken ole määrä tapahtua täsmälleen niin kuin Jumala on nähnyt ennalta? Jos Jumala on nähnyt ennalta ja määrännyt jokaisen ihmisen elämänkulun ja lopullisen kohtalon, voidaanko totuudenmukaisesti sanoa, että meillä on vapaus valita elämänkulkumme, tulevaisuutemme?

Näistä kysymyksistä on väitelty vuosisatoja. Tämä kiista on yhä jakava tekijä suurten uskontojen välillä. Voidaanko Jumalan kyky tietää ennalta tulevaisuus saattaa sopusointuun sen kanssa, että ihmisellä on tahdonvapaus? Mistä meidän pitäisi etsiä vastauksia?

Miljoonat ihmiset eri puolilla maapalloa ovat todennäköisesti samaa mieltä siitä, että Jumala on ilmoittanut asioita ihmiskunnalle kirjoitetun Sanansa välityksellä, joka on toimitettu hänen edustajiensa, profeettojen, kautta. Esimerkiksi Koraanissa viitataan siihen, että Jumalalta on tullut ilmoituksia: Tawrāh (Toora, Laki eli viisi Mooseksen kirjaa), Zabūr (Psalttari eli Psalmit) ja Indžīl (Evankeliumi, Kreikkalaiset kirjoitukset eli ”Uusi testamentti”) samoin kuin se, mitä ilmoitettiin Israelin profeetoille.

Kreikkalaisissa kirjoituksissa sanotaan: ”Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi.” (2. Timoteukselle 3:16, KR-92.) Tietysti minkä tahansa saamamme opastuksen tai valistuksen pitäisi perimmältään tulla itse Jumalalta. Eikö näin ollen olisi viisasta tutkia Jumalan aiempien profeettojen kirjoituksia? Mitä ne paljastavat tulevaisuudestamme?

Tulevaisuutta kirjoitettu etukäteen

Jokainen Pyhiä kirjoituksia lukenut tietää, että niissä on kirjaimellisesti satoja ennustuksia. Historiallisia tapahtumia – esimerkiksi muinaisen Babylonin kukistuminen, Jerusalemin jälleenrakentaminen (500–400-luvulla eaa.) ja Meedo-Persian ja Kreikan muinaisten kuninkaiden nousu ja kukistuminen – ennustettiin yksityiskohtaisesti (Jesaja 13:17–19; 44:24–45:1; Daniel 8:1–7, 20–22). Tällaisten profetioiden täyttyminen on voimakkaimpia todisteita siitä, että Pyhät kirjoitukset ovat tosiaan Jumalan sana, sillä yksin Jumalalla on sekä kyky nähdä ennalta että valta päättää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tässä mielessä Pyhiin kirjoituksiin on tosiaan merkitty muistiin etukäteen kirjoitettu tulevaisuus.

Jumala itse julistaa: ”Minä olen Jumalallinen eikä ole toista Jumalaa eikä ketään minun kaltaistani, joka kertoo alusta asti lopun ja muinaisuudesta saakka sen, mitä ei vielä ole tehty, joka sanoo: ’Minun päätökseni pysyy, ja kaiken, mihin olen mieltynyt, minä teen’ – –. Olenkin puhunut sen; minä myös toteutan sen. Olen hahmotellut sen; minä myös teen sen.” (Jesaja 46:9–11; 55:10, 11.) Jopa se nimi, jolla Jumala ilmaisi itsensä muinaisille profeetoilleen, on Jehova, joka merkitsee kirjaimellisesti ’hän saattaa tulemaan (joksikin)’ (1. Mooseksen kirja 12:7, 8; 2. Mooseksen kirja 3:13–15; Psalmit 83:18).a Jumala ilmaisee itsensä Häneksi, josta tulee sanansa Täyttäjä ja joka toteuttaa aina tarkoituksensa.

Näin ollen Jumala käyttää kykyään tietää asioita etukäteen tarkoitustensa toteuttamisessa. Hän on käyttänyt sitä usein varoittaakseen jumalattomia tulevasta tuomiosta ja antaakseen palvelijoilleen toivon pelastumisesta. Mutta käyttääkö Jumala tätä kykyä rajattomasti? Onko Pyhissä kirjoituksissa todisteita siitä, että Jumala on päättänyt olla tietämättä etukäteen joitakin asioita?

Tietääkö Jumala ennalta kaiken?

Kaikki ennaltamääräyksen tueksi esitetyt väitteet perustuvat siihen olettamukseen, että koska Jumalalla on kiistämättä kyky tietää ennalta tulevia tapahtumia ja valta päättää, mitä tapahtuu, hänen täytyy tietää ennalta kaikki, myös jokaisen yksilön tulevat toimet. Mutta onko tämä olettamus järkevä? Se mitä Jumala paljastaa Pyhissä kirjoituksissaan, osoittaa jotain aivan muuta.

Kirjoituksissa esimerkiksi sanotaan, että ”Jumala pani Abrahamin koetukselle” käskemällä häntä uhraamaan poikansa Iisakin polttouhriksi. Kun Abraham oli uhraamaisillaan Iisakin, Jumala pysäytti hänet ja sanoi: ”Nyt minä totisesti tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et ole kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.” (1. Mooseksen kirja 22:1–12.) Olisiko Jumala sanonut näin, jos hän olisi tiennyt etukäteen, että Abraham tottelisi tätä käskyä? Olisiko se ollut rehellinen koe?

Lisäksi muinaiset profeetat kertovat, että Jumala sanoi toistuvasti ’tuntevansa mielipahaa’ jostakin, mitä hän oli tehnyt tai ajatellut tehdä. Jumala esimerkiksi sanoi, että hän ”tunsi mielipahaa [heprean sanasta na·ḥamʹ] siitä, että hän oli tehnyt Saulista Israelin kuninkaan”. (1. Samuelin kirja 15:11, 35; vrt. Jeremia 18:7–10; Joona 3:10.) Koska Jumala on täydellinen, nämä jakeet eivät voi merkitä sitä, että Jumala erehtyi valitessaan Saulin Israelin ensimmäiseksi kuninkaaksi. Niiden täytyy pikemminkin osoittaa Jumalan olleen pahoillaan siitä, että Saul osoittautui uskottomaksi ja tottelemattomaksi. Jumalan olisi ollut järjetöntä käyttää sellaista ilmausta itsestään, jos hän olisi tiennyt ennalta, miten Saul toimisi.

Sama termi esiintyy vanhimmissa kirjoituksissa, joissa sanotaan Nooan päivistä: ”Jehova tunsi mielipahaa siitä, että oli tehnyt ihmisiä maan päälle, ja hän oli pahoillaan sydämessään. Niin Jehova sanoi: ’Aion pyyhkäistä pois maan pinnalta ihmiset, jotka olen luonut, – – koska todellakin tunnen mielipahaa siitä, että olen ne tehnyt.’” (1. Mooseksen kirja 6:6, 7.) Tämä osoittaa jälleen sen, että Jumala ei ole määrännyt ennalta ihmisen toimia. Jumala tunsi mielipahaa ja murhetta ja oli jopa pahoillaan, ei siksi, että hänen omat tekonsa olisivat olleet erheellisiä, vaan koska ihmisen pahuus kasvoi suureksi. Luoja tunsi mielipahaa siitä, että oli käynyt tarpeelliseksi tuhota koko ihmiskunta Nooaa ja hänen perhettään lukuun ottamatta. Jumala vakuuttaa: ”Minä en saa iloa jumalattoman kuolemasta.” (Hesekiel 33:11; vrt. 5. Mooseksen kirja 32:4, 5.)

Tiesikö Jumala siis ennalta ja jopa määräsi Aadamin lankeamisen syntiin sekä ne onnettomat seuraukset, joita tästä koituisi ihmisperheelle? Se mitä olemme tarkastelleet, osoittaa, ettei tämä voi olla totta. Sitä paitsi jos Jumala olisi tiennyt ennalta kaiken tämän, hänestä olisi tullut synnin alkuunpanija, kun hän teki ihmisen, ja Jumala olisi tieten tahtoen vastuussa kaikesta ihmisten pahuudesta ja kärsimyksestä. On selvää, ettei tätä voida sovittaa yhteen sen kanssa, mitä Jumala ilmaisee itsestään kirjoituksissa. Hän on rakkauden ja oikeudenmukaisuuden Jumala, joka vihaa jumalattomuutta (Psalmit 33:5; Sananlaskut 15:9; 1. Johanneksen kirje 4:8).

Ihmisen kaksi odotetta

Pyhissä kirjoituksissa ei ilmaista, että Jumala olisi jotenkin päättänyt tai määrännyt ennalta kunkin yksilön tulevaisuuden. Sen sijaan niissä ilmaistaan, että Jumala on ennustanut ihmiselle vain kaksi mahdollista odotetta. Jumala antaa jokaiselle ihmiselle vapauden valita, kumpi tulevaisuus häntä odottaa. Profeetta Mooses julisti kauan sitten israelilaisille: ”Olen pannut eteesi elämän ja kuoleman, – – ja sinun on valittava elämä, jotta pysyisit elossa, sinä ja jälkeläisesi, rakastamalla Jehovaa, Jumalaasi, kuuntelemalla hänen ääntään ja pysymällä hänessä kiinni; hän näet on sinun elämäsi ja päiviesi pituus.” (5. Mooseksen kirja 30:19, 20.) Jumalan profeetta Jeesus varoitti ennalta: ”Menkää sisään ahtaasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka sitä sinne menevät, kun taas se portti on ahdas ja tie kapea, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matteus 7:13, 14.) Kaksi tietä, kaksi odotetta. Tulevaisuutemme riippuu omasta toiminnastamme. Jumalan totteleminen merkitsee elämää, tottelemattomuus häntä kohtaan merkitsee kuolemaa (Roomalaisille 6:23).

Jumala ”ilmoittaa ihmisille, että heidän kaikkien tulisi kaikkialla katua, sillä hän on asettanut päivän, jona hänen tarkoituksensa on tuomita asuttu maa vanhurskaudessa” (Apostolien teot 17:30, 31). Samoin kuin ihmiskunnan enemmistö Nooan päivinä päätti olla tottelematon Jumalalle ja kohtasi tuhon, enemmistö nykyään ei tottele Jumalan käskyjä. Jumala ei ole kuitenkaan vielä päättänyt, ketkä tuhotaan ja ketkä saavat pelastuksen. Itse asiassa Jumalan sanassa sanotaan, että hän ”ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen” (2. Pietarin kirje 3:9). Erittäin pahatkin ihmiset voivat katua, tulla tottelevaisiksi ja tehdä tarvittavia muutoksia saadakseen Jumalan suosion (Jesaja 1:18–20; 55:6, 7; Hesekiel 33:14–16; Roomalaisille 2:4–8).

Tottelevaisille ihmisille Jumala lupaa ikuisen elämän rauhaisassa paratiisissa, maapallolla joka on puhdistettu kaikesta pahuudesta, väkivallasta ja sodasta, maailmassa jossa ei ole enää nälkää, kärsimystä, sairautta eikä kuolemaa (Psalmit 37:9–11; 46:9; Jesaja 2:4; 11:6–9; 25:6–8; 35:5, 6; Ilmestys 21:4). Kuolleetkin saavat ylösnousemuksen, ja heille annetaan tilaisuus palvella Jumalaa (Daniel 12:2; Johannes 5:28, 29).

”Tarkkaile moitteetonta ja pidä silmällä oikeamielistä”, sanoo psalmista, ”sillä sen miehen tulevaisuus on rauhaisa. Mutta rikkojat tuhotaan joka ainoa, jumalattomien tulevaisuus leikataan pois.” (Psalmit 37:37, 38.) Millaiseksi sinun tulevaisuutesi muodostuu? Se riippuu kokonaan sinusta. Tämän lehden julkaisijat antavat sinulle mielellään lisää tietoa, jonka avulla voit varmistaa itsellesi onnellisen, rauhaisan tulevaisuuden.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 6]

Jumala käyttää ennaltatietämystään tarkoitustensa toteuttamisessa

[Huomioteksti s. 8]

Jumala ”ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen”. (2. Pietarin kirje 3:9)

[Kuva s. 7]

Jos Jumala olisi tiennyt ennalta, että Abraham olisi halukas uhraamaan poikansa, niin olisiko koe ollut rehellinen?