Nuhteettomuutensa säilyttävä kansa
”Avatkaa portit vanhurskaan kansan käydä sisälle, joka uskollisena pysyy.” (JESAJA 26:2)
1. Miksi Jesajan sanat ”vanhurskaasta kansasta” voivat tuntua yllättävältä?
NYKYÄÄN on olemassa kaikenlaisia kansoja. On demokratioita ja on diktatuureja. On rikkaita ja on köyhiä kansoja. Niitä yhdistää yksi seikka: ne kaikki ovat osa maailmasta, jonka jumala on Saatana (2. Korinttolaisille 4:4). Tämän huomioon ottaen jotkut voivat yllättyä seuraavista Jesajan sanoista: ”Avatkaa portit vanhurskaan kansan käydä sisälle, joka uskollisena pysyy.” (Jesaja 26:2.) Vanhurskas kansa? Niin, vanhurskas kansa on tosiaan olemassa, koska ennustuksen mukaan näin olisi meidän aikanamme. Mistä tämä epätavallinen kansa voidaan tunnistaa?
2. Mikä on ”vanhurskas kansa”? Mistä tiedämme sen?
2 Jesajan 26:2:ssa sanotaan Uuden maailman käännöksen mukaan, että tuo kansa ”säilyttää uskollisen käytöksen”. Kuningas Jaakon käännöksen reunahuomautuksen mukaan tuossa jakeessa puhutaan ”vanhurskaasta kansasta, joka pitää kunniassa totuudet”. Molemmat ovat osuvia kuvauksia. Vanhurskas kansa onkin helppo tunnistaa, koska se on ainoa kansa maan päällä, joka on alamainen Kristus-Kuninkaalle eikä siksi ole osa Saatanan maailmasta (Johannes 17:16). Sen jäsenet tunnetaan niin ollen siitä, että he ’säilyttävät käytöksensä hyvänä kansojen ihmisten keskuudessa’. Heidän elämäntapansa kirkastaa Jumalaa. (1. Pietarin kirje 2:12.) Ovatpa he lisäksi missäpäin maailmaa hyvänsä, he kuuluvat ”elävän Jumalan seurakuntaan”, joka on ”totuuden pylväs ja tuki” (1. Timoteukselle 3:15). Koska he kannattavat totuutta, he hylkäävät kristikunnan opettaman pakanafilosofian ja puolustavat ”sanan” – Jumalan sanan, Raamatun – ”väärentämätöntä maitoa” (1. Pietarin kirje 2:2). Lisäksi he saarnaavat innokkaasti Valtakunnan hyvää uutista ”kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on” (Kolossalaisille 1:23). Voiko olla epäilystäkään siitä, että tämä kansa koostuu niistä, jotka ovat jäljellä ”Jumalan Israelista”, voideltujen kristittyjen seurakunnasta? Varmasti ei! (Galatalaisille 6:16.)
Kansa syntyy
3. Kuvaile, miten ”vanhurskas kansa” syntyi.
3 Milloin tuo ”vanhurskas kansa” syntyi? Sen alku ennustettiin Jesajan kirjassa. Jesajan 66:7, 8:ssa kerrotaan: ”Ennenkuin Siion kipuja tuntee, hän synnyttää; ennenkuin hänelle tuskat tulevat, hän saa poikalapsen. – – Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa.” Aivan tavallisuudesta poiketen Siionin, Jumalan taivaallisen järjestön, piti synnyttää ”poikalapsi”, ennen kuin hän kärsi kipuja. Vuonna 1914 taivaissa syntyi messiaaninen Valtakunta (Ilmestys 12:5). Sen jälkeen ensimmäinen maailmansota veti pyörteisiinsä useampia kansoja ja voidellut kristityt kärsivät ankaraa ahdistusta ja vainoa. Lopulta vuonna 1919 hengellinen kansa, ”poikalapsi”, syntyi maan päällä. Siten Siion ”synnytti lapsensa” – uuden ”vanhurskaan kansan” voidellut jäsenet – ja nämä organisoitiin alati laajenevaan todistustyöhön. (Matteus 24:3, 7, 8, 14; 1. Pietarin kirje 2:9.)
4. Miksi Jumalan vanhurskaan kansan on täytynyt kamppailla säilyttääkseen nuhteettomuuden?
4 Tämä kansa on kohdannut aivan alusta alkaen ankaria nuhteettomuutensa koetuksia. Miksi? Kun taivaallinen Valtakunta syntyi, Saatana ja hänen demoninsa heitettiin taivaasta alas maan päälle. Suuri ääni julisti: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Kristuksensa valta, koska meidän veljiemme syyttäjä, joka syyttää heitä päivät ja yöt Jumalamme edessä, on heitetty alas! Ja he voittivat hänet Karitsan veren takia ja todistamisensa sanan takia, eivätkä he rakastaneet sieluaan kuolemankaan edessä.” Saatanassa tämä tapahtumien käänne herätti suuren vihan, ja hän ”lähti käymään sotaa hänen [vaimon] siemenensä jäljellä olevia vastaan, jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja joilla on Jeesuksesta todistamisen työ”. Voidellut kristityt pysyivät lujina Saatanan ankarissa hyökkäyksissä. Jumalan vanhurskaan kansan innokkaat jäsenet ovat aina tähän hetkeen saakka uskoneet Jeesuksen lunastusvereen ja antavat jatkuvasti Jehovalle vastauksen suurta herjaajaa varten säilyttämällä nuhteettomuuden ”kuolemankin edessä”. (Ilmestys 12:1, 5, 9–12, 17; Sananlaskut 27:11.)
5. Mikä nykyajan Jehovan todistajien erinomainen asenne on auttanut heitä säilyttämään nuhteettomuuden?
5 Vuonna 1919, kun nykyinen Jumalan valtakunnasta todistaminen alkoi, oli vain harvoja raamatuntutkijoita, joina Jehovan todistajat silloin tunnettiin, mutta heillä oli luja usko. Heistä tuli perustajajäseniä ’vahvaan kaupunkiin, jossa pelastus on asetettu muuriksi ja varustukseksi’. He turvasivat ”Herraan, Herraan [joka] on iankaikkinen kallio”. (Jesaja 26:1, 3, 4.) He kuuluttivat muinoin eläneen Mooseksen tavoin: ”Minä julistan Herran nimeä; antakaa kunnia meidän Jumalallemme. Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” (5. Mooseksen kirja 32:3, 4.)
6. Miten Jehova on siunannut kansaansa näinä viimeisinä päivinä?
6 Jumalan valtakuntajärjestelyn portit ovat siitä lähtien pysyneet apposen auki, kun ensin on koottu jäljellä olevat 144 000 voidellusta kristitystä ja nyt ”muiden lampaitten” suuri joukko liittyy julistamaan Jehovan valtakunnan tarkoituksia (Johannes 10:16). Näin voidaan ilmoittaa iloisesti: ”Sinä olet lisännyt kansan, Herra, olet lisännyt kansan, olet kunniasi näyttänyt, olet laajentanut kaikki maan rajat.” (Jesaja 26:15.) Tarkastellessamme maailman peltoa nykyään näemme, että nuo sanat pitävät totisesti paikkansa! Todistus Kristuksen tulevasta valtakunnasta on viety pyhän hengen voimalla ”maan ääriin asti” (Apostolien teot 1:8). Tuon laajenemisen suuruutta voidaan arvioida Jehovan todistajien maailmanlaajuisen toiminnan raportista palvelusvuodelta 1994, joka on sivuilla 12–15.
Uusi julistajahuippu
7, 8. a) Mitä todisteita on siitä, että Jumalan kansa on ’pidentänyt telttaköysiään’? b) Kun katsot palvelusvuoden 1994 raporttia, niin minkä alueiden näet ’laajentavan rajojaan’ huomattavasti?
7 Tarkastellaanpa joitakin tämän raportin kohokohtia. Kentällä olleiden Valtakunnan julistajien huippu nousi 4 914 094:ään! On hyvin innostavaa nähdä, että kaiken aikaa kootaan sitä ”suurta joukkoa – – kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”, joka seisoo ”valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkoisiin viittoihin”! Nämäkin ovat osoittautuneet nuhteettomuuden säilyttäjiksi. ”He ovat pesseet pitkät viittansa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” eli heidät luetaan vanhurskaiksi, koska he uskovat Jeesuksen lunastusuhriin. (Ilmestys 7:9, 14.)
8 Jehovan järjestölle on erityisesti vuodesta 1919 lähtien esitetty kehotusta: ”Tee avaraksi telttasi sija, levennettäköön sinun majojesi seinien kangas. Älä säästele! Pidennä telttaköytesi ja vahvista vaarnasi.” (Jesaja 54:2.) Saarnaamistyö menee tuon kehotuksen mukaisesti heikentymättömänä eteenpäin jopa hyytävän kylmässä Yukonissa, lähellä Alaskan rajaa, jossa ryhmä karaistuneita tienraivaajia ei anna periksi, vaikka pakkaset voivat kiristyä viikkokausiksi 45–50 asteeseen. Ihmisjoukot ovat viime vuosina kokoontuneet yhä nopeammin Jehovan nuhteettomuutensa säilyttävään kansaan. Portit on avattu entistä avoimemmiksi ottamaan heitä vastaan kristikunnan ulkopuolella olevista Aasian maista, entisistä kommunismin linnakkeista, monista Afrikan maista ja sellaisilta katolisuuden valta-alueilta kuin Italiasta, Espanjasta, Portugalista ja Etelä-Amerikasta. Siirtolaisissa on avautunut aivan uusi kenttä. Esimerkiksi Englannissa todistajat huolehtivat 13 vieraskielisen etnisen ryhmän tarpeista.
”Tehkää tämä toistuvasti”
9. a) Mitä vuonna 1994 muistonvietossa olleiden määrä osoittaa? b) Mainitse joitakin maita, joissa muistonvietossa olleiden määrä oli poikkeuksellisen suuri.
9 Yksi vuosiraportin kohokohta on muistonvietossa läsnä olleiden määrä. Vähän ennen kuin Jeesus kuoli, hän asetti kuolemansa muistonvieton ja sanoi seuraajilleen: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (1. Korinttolaisille 11:24.) Oli innostavaa nähdä, että vuonna 1994 kokoontui 12 288 917 henkeä – runsaasti kaksi kertaa toimivien julistajien määrä – tuon käskyn mukaisesti joko osallistujina tai tarkkailijoina. Joissakin maissa muistonvieton läsnäolijoita oli julistajiin verrattuna vieläkin enemmän. Viron, Latvian ja Liettuan 4 049 julistajaa olivat iloisia siitä, että muistonvietossa oli läsnä 12 876, yli kolme kertaa julistajien määrä. Ja Beninissä muistonvietossa olleiden luku, 16 786, oli lähes viisi kertaa julistajien määrä. Eräässä noin 45 julistajan seurakunnassa oli läsnä 831 henkeä!
10. a) Minkä vastuun muistonvieton suuri läsnäolijamäärä asettaa meille? b) Kuvaile, mitä voi tapahtua, kun muistonvietossa ollut saa lisäapua.
10 Jehovan todistajat ovat iloisia siitä, että niin monet kiinnostuneet tulivat heidän kanssaan tuohon hyviä tulevaisuudennäkymiä enteilevään tilaisuuteen. Nyt he haluavat auttaa näitä uusia ymmärtämään totuutta yhä paremmin ja rakastamaan sitä yhä enemmän. Jotkut voivat suhtautua samoin kuin venäläinen Alla. Hän tutki erään erikoistienraivaajasisaren kanssa, mutta ei edistynyt juuri lainkaan, ja siksi tutkistelu lopetettiin. Alla tuli kuitenkin kutsusta muistonviettoon. Tuo hyvin merkityksellinen kokous teki häneen syvän vaikutuksen. Palattuaan kotiin hän heitti pois kaikki ikoninsa ja rukoili, että Jehova auttaisi häntä. Kahden päivän kuluttua tienraivaajasisar tuli Allan luo katsomaan, mitä tämä oli pitänyt muistonvietosta. Sukeutui hedelmällinen keskustelu. Allan kanssa alettiin jälleen tutkia. Pian hän osallistui todistustyöhön. Tästä kokemuksesta ilmenee, miten tärkeää on mennä käymään niiden luona, jotka ovat läsnä muistonvietossa. Todennäköisesti monet reagoivat samoin kuin Alla.
”Jättämättä yhteen kokoontumistamme”
11–13. a) Mitä kuuluu vanhurskaan kansan uskollisuuteen? b) Miksi tosi kristittyjen on tarpeellista käydä kokouksissa?
11 Muistonvietto on Jehovan todistajien kalenterin tärkein kokous, mutta se ei suinkaan ole ainoa. Jehovan todistajat kokoontuvat joka viikko totellen apostoli Paavalin sanoja: ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (Heprealaisille 10:24, 25.) He ovat Jehovan vanhurskaan kansan yhteydessä, joka tunnistetaan uskollisuudestaan. Uskollisuuteen sisältyy uskollinen kokouksissa käyminen.
12 Tämä ymmärretään ilmeisesti hyvin Filippiineillä, jossa on koko maassa sunnuntaikokouksissa läsnä keskimäärin 125 prosenttia julistajamäärästä. Sen ymmärtää hyvin myös ryhmä todistajia ja kiinnostuneita Argentiinassa. He asuvat noin 20 kilometrin päässä valtakunnansalista. Kierrosvalvoja raportoi kuitenkin, että sairaustapauksia lukuun ottamatta kukaan heistä ei ole koskaan poissa kokouksista. He matkustavat neljä tuntia hevosrattailla tai hevosen selässä, ja talvella he palaavat kotiin yön pimeydessä.
13 Kun tämän järjestelmän loppu lähenee, elämä tulee vaikeammaksi, ongelmat kasaantuvat ja säännöllinen kokouksissa käynti voi olla haastavampaa. Näissä olosuhteissa tarvitsemme kuitenkin enemmän kuin koskaan hengellistä ravintoa ja lämmintä toveruutta, jota voi saada vain sellaisissa kokoontumisissa.
”Pysy siinä hellittämättä”
14. Miksi Jehovan todistajat pitävät sananpalvelustaan kiireellisen tärkeänä, ja mitkä tulokset osoittavat tämän?
14 Italian katolinen kirkko sanoi viime vuonna Jehovan todistajien työtä ”hyökkääväksi käännytykseksi”. Todistajien työssä ei kuitenkaan ole mitään hyökkäävää. Heidän palveluksensa ilmaisee sen sijaan sitä syvää rakkautta, jota he tuntevat lähimmäisiään kohtaan. Lisäksi se osoittaa heidän tottelevan Paavalin sanoja: ”Saarnaa sanaa, pysy siinä hellittämättä suotuisaan aikaan, tukalaan aikaan.” (2. Timoteukselle 4:2.) Se että Jehovan todistajat tajuavat työnsä kiireellisyyden ja hellittämättömyyden tarpeellisuuden, saa heidät olemaan innokkaita palveluksessaan, kuten ilmenee siitä, että he käyttivät vuonna 1994 yhteensä 1 096 065 354 tuntia saarnaten lähimmäisilleen, tehden uusintakäyntejä ja johtaen 4 701 357:ää raamatuntutkistelua. Monet saattoivat osallistua tienraivauspalvelukseen, mikä ilmaisee tienraivaushengen elävän ja vaikuttavan. Se että koko maailmassa oli keskimäärin 636 202 tienraivaajaa, todistaa tämän.
15, 16. a) Miten sekä nuoret että vanhat ovat ilmaisseet tienraivaushenkeä? b) Kun katsot palvelusvuoden 1994 raportista yksittäisiä maita, niin missä havaitset olevan huomattavan paljon tienraivaajia?
15 Noiden tienraivaajien joukossa on monia nuoria. Yhdysvalloissa jotkut palvelevat nykyään vakituisina tienraivaajina käydessään lukiota, ja heidän pääalueenaan ovat luokkatoverit. Nämä nuoret ovat havainneet, että tienraivaus on heille paras suoja huumeita, moraalittomuutta ja väkivaltaa vastaan, jotka kyllästävät monet tuon maan koulut. Lukuisilla muilla nuorilla on tavoitteena lähteä tienraivaajaksi päätettyään koulunsa. Ukrainassa asuva Irina toimi osa-aikaisena tienraivaajana koko lukion ajan ollakseen valmis aloittamaan tienraivauksen saatuaan päästötodistuksen. Kun hän pääsi koulusta, hänen perheensä tarjoutui auttamaan häntä toimeentulon hankkimisessa, niin että hän voisi edustaa heitä vakituisessa tienraivaustyössä. Toimeentulon hankkiminen ei ole helppoa Ukrainassa. Irina sanoo kuitenkin: ”Tiedän, että teen työtä, joka merkitsee elämää paitsi minulle myös niille, joille saarnaan.” On todella ilahduttavaa panna merkille, että hyvin monet nuoret ajattelevat nykyään Irinan tavoin. Mitä parempaa tapaa heillä olisikaan ’muistaa Luojaansa nuoruudessaan’? (Saarnaaja 12:1.)
16 Lukuisat tienraivaajat ovat jo ikääntyneitä. Eräs tienraivaajasisar kertoo, että toisen maailmansodan aikana hänen isänsä ja veljensä saivat surmansa rintamalla ja hänen äitinsä ja sisarensa ammuttiin ghetossa. Myöhemmin häneltä itseltään kuoli poika. Nyt kun hän on elämänsä illassa ja hänen terveytensä on heikentynyt, Jehova on antanut hänelle kristillisestä seurakunnasta paljon suuremman perheen kuin minkä hän on menettänyt. Ja hän saa iloa auttaessaan toisia vakituisena tienraivaajana.
17, 18. Miten jokainen meistä, olemmepa tienraivaajia tai emme, voi ilmaista tienraivaushenkeä?
17 Kaikki eivät tietenkään voi olla tienraivaajia. Jehova ottaa mielihyvin vastaan täydet kymmenyksemme, parhaan mitä voimme tarjota, mitä se sitten meidän tapauksessamme onkin (Malakia 3:10). Me kaikki voimme tosiaan kehittää näiden innokkaiden tienraivaajien henkeä ja tehdä sen, minkä olosuhteemme sallivat, edistääksemme hyvän uutisen saarnaamista.
18 Esimerkiksi Australiassa päätettiin omistaa huhtikuun 16. päivä erityisesti kadulla todistamiseen. Julistajat ja tienraivaajat antoivat hankkeelle täyden tukensa, mikä näkyi siitä, että tuossa kuussa saatiin 58 780 julistajan uusi huippu. Lisäksi levitettiin 90 000 lehteä enemmän kuin samassa kuussa edellisenä vuonna. Muuan mies otti eräältä sisarelta tuon erikoispäivän aikana lehtiä, ja kun sisar kirjoitti muistiin miehen nimeä ja osoitetta voidakseen pitää edelleen vireillä tämän kiinnostusta, hän totesi heidän olevan sukulaisia! Kävi ilmi, että he olivat serkuksia, jotka eivät olleet tavanneet toisiaan 30 vuoteen. Näin syntyi oiva tilaisuus tehdä hyvin mieluisia uusintakäyntejä!
Säilytä nuhteettomuus loppuun asti
19. Miksi on erittäin tärkeää, että Jehovan vanhurskas kansa säilyttää nuhteettomuuden aivan loppuun saakka?
19 On erittäin tärkeää, että kaikki Jumalan vanhurskaaseen kansaan kuuluvat säilyttävät nuhteettomuuden, kun Saatanan maailma vaipuu kuolinkamppailuunsa. Jehovan pyhä kansa kuulee pian kehotuksen: ”Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt.” Tämä verivelkainen maailma kohtaa väistämättä Jumalan tuomion. ”Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä.” (Jesaja 26:20, 21.) Seisokaamme jokainen lujina Jehovan vanhurskaan kansan yhteydessä olevina nuhteettomuutensa säilyttävinä kristittyinä. Silloin voimme iloita saadessamme ikuisen elämän Kristuksen valtakunnan maallisella tai taivaallisella valta-alueella.
Muistatko?
◻ Milloin ”vanhurskas kansa” syntyi?
◻ Miksi Jumalan kansa on tarvinnut kestävyyttä näinä viimeisinä päivinä?
◻ Mitä vuoden 1994 palvelusvuoden raportista ilmenevä julistajien ja sananpalvelukseen käytettyjen tuntien suuri määrä osoittaa?
◻ Miksi kokouksissa käyminen on hyvin tärkeää, kun tämä maailma lähestyy loppuaan?
◻ Miksi kaikkien, jotka ovat Jumalan vanhurskaan kansan yhteydessä, täytyy säilyttää nuhteettomuutensa?
[Taulukko s. 12–15]
JEHOVAN TODISTAJIEN MAAILMANLAAJUISEN TOIMINNAN RAPORTTI PALVELUSVUODELTA 1994
(Ks. sidottu vuosikerta)
[Kuva s. 18]
Jehovan vanhurskaaseen kansaan kuuluvat nuhteettomuuden säilyttäjät saavat ikuisen elämän täydellisyydessä