Lukijoiden kysymyksiä

Monet Jehovan todistajat viettävät häittensä vuosipäivää. Syntymäpäivä on syntymän vuosipäivä. Miksi siis viettää hääpäivää mutta ei syntymäpäivää?

Suoraan sanottuna kristityn ei tarvitse viettää kumpaakaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuo kaksi päivää olisivat merkitykseltään samanlaisia tai että kristittyjen täytyisi suhtautua hääpäivän viettoon samalla tavoin kuin syntymäpäivän viettoon.

Kuten todettiin, molempia voidaan sanoa vuosipäiväksi, koska ”vuosipäivä” on ’päivä jona jostakin tapahtumasta on kulunut täysi(ä) vuosi(a)’. Vuosipäivälle voisi antaa aiheen mikä tahansa tapahtuma: auto-onnettomuus, kuunpimennys, perheen yhteinen uimaretki ja niin edelleen. On selvää, etteivät kristityt tee kaikista ”vuosipäivistä” mitään erikoispäivää tai juhli niitä. Olisi punnittava tapahtuman eri puolia ja ratkaistava, mikä on sopivaa.

Jumala esimerkiksi käski israelilaisia nimenomaan viettämään vuosittain sen päivän muistoa, jona hänen enkelinsä meni heidän talojensa ohi Egyptissä, ja sen muistoa, että hänen kansansa sen jälkeen lähti tuosta maasta vuonna 1513 eaa. (2. Mooseksen kirja 12:14). Kun juutalaiset – myös Jeesus – myöhemmin viettivät tuon tapahtuman vuosipäivää, se perustui Jumalan määräykseen, eivätkä he liittäneet siihen juhlimista tai lahjojen antamista. Juutalaiset pitivät merkittävänä myös temppelin uudelleenvihkimisen vuosipäivää. Vaikkei tämän historiallisen tapahtuman muistoa käsketty viettää Raamatussa, Johanneksen 10:22, 23:n perusteella vaikuttaa siltä, ettei Jeesus suhtautunut siihen kriittisesti. Kristityt puolestaan pitävät erikoiskokouksen Jeesuksen kuoleman vuosipäivänä. Se perustuu tietenkin haluun totella Jumalan sanan selvää käskyä (Luukas 22:19, 20).

Entä hääpäivät? Joissakin maissa on tapana, että aviopari viettää avioliittonsa solmimisen vuosipäivää, järjestelyn jonka Jumala on pannut alulle (1. Mooseksen kirja 2:18–24; Matteus 19:4–6). Raamattu ei missään tapauksessa esitä avioliittoa huonossa valossa. Jeesus oli mukana hääjuhlassa ja lisäksi myötävaikutti tuon tilaisuuden nautittavuuteen (Johannes 2:1–11).

Ei siksi olisi outoa, että aviopari muistelisi häittensä vuosipäivänä tuota iloista tapahtumaa ja päätöstään työskennellä liiton onnistumiseksi. He itse päättävät, keskittyvätkö he tähän onnelliseen tilaisuuteen kahden kesken, vain avioparina, vai kutsuvatko he seuraansa muutamia sukulaisia tai läheisiä ystäviä. Tilaisuutta ei tulisi käyttää pelkkänä tekosyynä suurelle kokoontumiselle. Kristityt haluaisivat tässä yhteydessä antaa samojen periaatteiden ohjata itseään kuin jokapäiväisessä elämässäänkin. On siis jokaisen oma asia, viettääkö hääpäivää vai ei. (Roomalaisille 13:13, 14.)

Entä sitten syntymäpäivien vietto? Onko Raamatussa mitään viitteitä tästä vuosipäivästä?

Tämän vuosisadan alkupuolellahan raamatuntutkijat, jonka nimisinä Jehovan todistajat silloin tunnettiin, kyllä viettivät syntymäpäiviä. Monet heistä pitivät mukanaan pientä kirjaa nimeltä Päivittäistä taivaan mannaa. Siinä oli raamatunkohta kutakin päivää varten, ja monet kristityt laittoivat pienen valokuvan toisten raamatuntutkijoiden syntymäpäivän kohdalle. Lisäksi englanninkielisessä Vartiotornissa 15.2.1909 kerrottiin, että Jacksonvillessa Floridassa Yhdysvalloissa järjestetyssä konventissa Seuran silloinen presidentti veli Russell vietiin lavalle. Miksi? Hänelle annettiin yllätyksenä syntymäpäivälahjaksi joitakin laatikollisia greippejä, ananaksia ja appelsiineja. Tässä välähdys menneiltä vuosilta. Nähdäksemme asiat niiden taustaa vasten on hyvä muistaa, että tuohon aikaan raamatuntutkijat viettivät myös 25. joulukuuta Jeesuksen syntymän vuosipäivää eli syntymäpäivää. Päätoimistossa Brooklynissa oli jopa tapana nauttia jouluateria.

Jumalan kansa on tietenkin monessa suhteessa kasvanut hengellisesti noista ajoista. Lisääntyneen totuuden valon ansiosta veljet pystyivät 1920-luvulla ymmärtämään seuraavat asiat:

Jeesus ei syntynyt 25. joulukuuta, pakanauskontoon liittyvänä päivänä. Raamatussa käsketään viettämään Jeesuksen kuoleman muistoa eikä hänen tai kenenkään muunkaan syntymän vuosipäivää. Tämä on sopusoinnussa Saarnaajan 7:1:n ja sen kanssa, että se, millaiseksi uskollisen ihmisen elämä osoittautuu, on tärkeämpää kuin päivä, jona hän syntyi. Raamatussa ei mainita kenenkään uskollisen palvelijan viettäneen syntymäpäiväänsä. Siinä kerrotaan pakanoiden syntymäpäiväjuhlista ja yhdistetään näihin tilaisuuksiin julmia tekoja. Tutustutaanpa noiden syntymäpäivien taustaan.

Ensimmäinen niistä on faraon syntymäpäivä Joosefin aikana (1. Mooseksen kirja 40:20–23). Eräässä tietosanakirjassa siitä kerrotaan syntymäpäiviä koskevan artikkelin aluksi: ”Tapa viettää synnyinpäivää liittyy muodollisesti ajan laskemiseen ja sisällöllisesti eräisiin primitiivisiin uskonnollisiin periaatteisiin.” Myöhemmin teoksessa lainataan egyptologi, Sir J. Gardner Wilkinsonia, joka kirjoitti: ”Kaikki egyptiläiset pitivät erittäin tärkeänä sitä päivää ja jopa hetkeä, jona he olivat syntyneet, ja persialaisten tapaan luultavasti jokainen vietti syntymäpäiväänsä hyvin iloisissa merkeissä viihdyttäen ystäviään kaikin seuraelämään kuuluvin huvituksin ja tavallista runsaammin herkuin.” (Hastings, Encyclopædia of Religion and Ethics.)

Toinen Raamatussa mainittu syntymäpäiväjuhla pidettiin Herodeksen kunniaksi, ja sen aikana mestattiin Johannes Kastaja (Matteus 14:6–10). Eräässä Raamatun hakuteoksessa kerrotaan tälle taustaa: ”Muinaiskreikkalaiset viettivät jumalten ja huomattavien henkilöiden syntymäpäiviä. Kr[eikan sana] genéthlia tarkoitti näitä juhlia, kun taas genésia tarkoitti merkittävän vainajan syntymän muistojuhlaa. 2 Makk[abilaiskirjan] 6:7:ssä viitataan Antiokhos IV:n kuukausittaiseen genéthliaan, jonka aikana juutalaiset pakotettiin ’ottamaan osaa’ uhreihin. – – Herodes vietti syntymäpäiväänsä hellenistisen tavan mukaan; ei ole todisteita siitä, että Israelissa olisi vietetty syntymäpäiviä ennen hellenististä aikaa.” (The International Standard Bible Encyclopedia, vuoden 1979 laitos.)

Tosi kristityt eivät tietenkään ole liian huolissaan jokaisen tavan juurista ja mahdollisista yhteyksistä muinaisiin uskontoihin, mutta he eivät liioin halua jättää huomiotta selviä viitteitä, joita Jumalan sanassa on. Näihin sisältyy se, että ainoat Raamatun kertomuksessa mainitut syntymäpäiväjuhlat ovat pakanoiden järjestämiä ja niihin liittyy julmuuksia. Raamattu esittää syntymäpäiväjuhlat siis selvästi kielteisessä valossa, mitä vilpittömät kristityt eivät jätä huomiotta.

Näin ollen vaikka on kokonaan kristittyjen oma asia, viettävätkö he hääpäiväänsä, kypsillä kristityillä on hyviä syitä olla viettämättä syntymäpäiviä.