Pyhäpäivät
Määritelmä: Jonkin tapahtuman muistoksi vietettäviä päiviä, jolloin tavallisesti saadaan vapaata ansiotyöstä ja koulusta. Sellaisia päiviä voivat olla myös perhejuhlien tai yhdyskunnan järjestämien juhlien ajat. Viettoon osallistuvat voivat pitää niitä uskonnollisina päivinä tai lähinnä vain seuranpitotilaisuuksina.
Perustuuko joulun vietto Raamattuun?
Viettoaika
Luukkaan 2:8–11 osoittaa, että paimenet olivat Jeesuksen syntymän aikaan kedolla yöllä. Kirja Sellaista oli elämä Jeesuksen ajan Palestiinassa sanoo: ”Laumat – – olivat talvella karjatarhoissa, ja tämä osoittaa, että perinnäinen joulupäivä on tuskin oikealla paikallaan, koska lammaslaumojen mainitaan olleen ulkona.” (Henri Daniel-Rops, käänt. Jussi Aro, Porvoo 1972, s. 192.)
New Catholic Encyclopedia myöntää: ”Kristuksen syntymän päivää ei tiedetä. Evankeliumit eivät ilmaise enempää päivää kuin kuukauttakaan – –. H. Usenerin esittämän olettamuksen mukaan – – jonka useimmat oppineet nykyään hyväksyvät, Kristuksen syntymän ajankohdaksi määrättiin talvipäivänseisaus (juliaanisessa kalenterissa joulukuun 25. päivä, egyptiläisessä 6. tammikuuta), koska tuona päivänä auringon alkaessa palata pohjoiselle taivaalle Mithran pakanapalvojat viettivät dies natalis Solis invicti -päivää (voittamattoman auringon syntymäpäivää). Joulukuun 25. päivänä 274 Aurelianus oli julistanut auringonjumalan imperiumin tärkeimmäksi suojelijaksi ja pyhittänyt hänelle temppelin Marskentälle. Joulu on alkuisin ajalta, jolloin aurinkokultti oli erityisen voimakasta Roomassa.” (1967, III osa, s. 656.)
Otavan suuri ensyklopedia kertoo: ”Roomassa vietettiin keisari Aurelianuksen (hallitsi 270–275) toimesta joulukuun 25. päivää aurinkojumalan syntymäjuhlana (dies natalis Solis invicti). – – Päivämäärä johtui siitä, että juliaanisen kalenterin käyttöön oton aikoihin talvipäivän seisaus sattui 25. päivän kohdalle. Kristillinen kirkko menetteli juhlan suhteen samalla tavoin kuin monesti muulloinkin; se ei ryhtynyt taistelemaan sen suosiota vastaan, vaan omaksui sen ja siirsi sille kristillisen sisällön.” (1977, 3. osa, s. 2404.)
Spectrum-tietosanakirja mainitsee: ”Kristuksen syntymäjuhla joulu sijoitettiin n. 350-luvulla joulukuun 25. päiväksi. Kirkko omaksui näin Rooman valtakunnassa vietetyn auringonjumalan syntymäpäivän ja antoi sille kristillisen sisällön.” (1981, 13. osa, s. 411.)
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Katekismus ja tietolipas myöntää: ”Vuonna 354 – – Rooman paavi Liberius määräsi joulukuun 25. päivän Jeesuksen syntymäjuhlaksi. Sitä päivää oli aikaisemmin vietetty pakanallisena ’voittamattoman auringonjumalan syntymäpäivänä’.” (1972, s. 128.)
Viisaat miehet eli tietäjät, joita tähti johdatti
Nuo tietäjät olivat todellisuudessa idästä tulleita astrologeja eli tähdistäennustajia (Matt. 2:1, 2, UM, UTN). Vaikka astrologia on monien ihmisten keskuudessa nykyään suosittua, niin Raamattu tuomitsee sen jyrkästi (ks. pääaihetta ”Kohtalo”, s. 162, 163). Olisiko Jumala johdattanut vastasyntyneen Jeesuksen luo ihmisiä, joiden tavat Hän tuomitsi?
Matteuksen 2:1–16 osoittaa, että tähti johdatti tähdistäennustajat ensin kuningas Herodeksen luo ja sitten Jeesuksen luo ja että Herodes yritti sitten surmauttaa Jeesuksen. Kenenkään muun kuin tähdistäennustajien ei mainita nähneen tuota ”tähteä”. Heidän lähdettyään Jehovan enkeli kehotti Joosefia pakenemaan Egyptiin viedäkseen lapsen turvaan. Oliko tuo ”tähti” Jumalalta tullut tunnusmerkki, vai tuliko se joltakulta sellaiselta, joka halusi saada Jumalan Pojan surmatuksi?
Huomaa, että Raamatun kertomus ei sano heidän löytäneen Jeesus-lasta seimestä, kuten jouluaiheisissa kuvissa yleensä esitetään. Kun tähdistäennustajat saapuivat, Jeesus ja hänen vanhempansa asuivat talossa. Mitä tulee Jeesuksen ikään siihen aikaan, on muistettava, että sen perusteella, mitä Herodes oli saanut tietää tähdistäennustajilta, hän määräsi surmattavaksi kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, jotka asuivat Betlehemin seudulla. (Matt. 2:1, 11, 16.)
Viettoon kuuluva lahjojen antaminen; kertomukset joulupukista jne.
Tapa antaa jouluna lahjoja ei perustu siihen, mitä tietäjät tekivät. Kuten edellä osoitetaan, he eivät saapuneet Jeesuksen syntymäaikaan. Lisäksi he eivät antaneet lahjoja toisilleen, vaan Jeesus-lapselle, kuten oli tapana vierailtaessa huomattavien henkilöiden luona.
Iso tietosanakirja mainitsee: ”Saturnalia – –, muin. Roomassa Saturnuksen kunniaksi 17–23 jouluk. vietetty juhla, jolloin vallitsi hillitön ilo – –. Oli tapana antaa lahjoja.” (1936, 11. osa, palsta 1014.) ”Lahjojen antaminen jouluna on tapa, joka liittyy roomalaisiin saturnaaleihin.” (Otavan suuri ensyklopedia, 1977, 3. osa, s. 2405.) Monissa tapauksissa lahjojen antamisen vaikuttimena on toive vastalahjojen saamisesta. Sellaisessa lahjojen antamisessa ilmenevä henki ei aikaansaa todellista onnellisuutta, koska se on ristiriidassa sellaisten kristillisten periaatteiden kanssa, joita on esitetty esimerkiksi Matteuksen 6:3, 4:ssä ja 2. Korinttilaiskirjeen 9:7:ssä. Kristitty voi toki rakkaudesta toisia kohtaan antaa heille lahjoja muina aikoina vuoden mittaan niin usein kuin hän haluaa.
Sen mukaan missä lapset asuvat, heille kerrotaan, että lahjat tuo joulupukki, joulutonttu, Pyhä Nikolaus, itämaan tietäjät, Santa Claus, Father Christmas, Père Noël, Knecht Ruprecht tai La Befanana tunnettu noita (The World Book Encyclopedia, 1984, 3. osa, s. 414). Mikään näistä kertomuksista ei tietenkään pidä paikkaansa. Kehittääkö sellaisten kertomusten esittäminen lapsissa kunnioitusta totuutta kohtaan, ja tuottaako sellainen tapa kunniaa Jeesukselle Kristukselle, joka opetti, että Jumalaa täytyy palvoa totuudessa? (Joh. 4:23, 24.)
Onko siinä mitään pahaa, että osallistuu juhliin, joilla voi olla ei-kristilliset juuret, kunhan ei tee sitä uskonnollisista syistä?
Ef. 5:10, 11: ”Varmistautukaa jatkuvasti siitä, mikä on otollista Herralle, älkääkä enää osallistuko pimeyteen kuuluviin hedelmättömiin tekoihin, vaan pikemminkin jopa ojentakaa niistä.”
2. Kor. 6:14–18: ”Mitä yhteyttä on vanhurskaudella ja laittomuudella? Tai mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Edelleen, miten sopivat yhteen Kristus ja Belial? Tai mitä osuutta uskollisella on ei-uskovan kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? – – ’”Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa”, sanoo Jehova, ”ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen”’; ’”ja minä otan teidät vastaan – –, ja te tulette olemaan minulle poikina ja tyttärinä”, sanoo Jehova, Kaikkivaltias.’” (Aito rakkaus Jehovaa kohtaan ja voimakas halu miellyttää häntä auttaa ihmistä murtautumaan vapaaksi epäkristillisistä tavoista, jotka ovat aikaisemmin saattaneet vedota hänen tunteisiinsa. Ihminen, joka todella tuntee Jehovan ja rakastaa häntä, ei ajattele, että vääriä jumalia kunnioittavien tai valhetta edistävien tapojen karttaminen riistäisi häneltä millään tavalla onnellisuutta. Aito rakkaus saa hänet iloitsemaan, ei epävanhurskaudesta vaan totuudesta. Ks. 1. Kor. 13:6.)
Vrt. 2. Moos. 32:4–10. Pane merkille, että israelilaiset omaksuivat egyptiläisen uskonnollisen tavan, mutta antoivat sille uuden nimen ”juhla Jehovan kunniaksi”. Jehova kuitenkin rankaisi heitä ankarasti siitä. Me näemme vain sen, mitä tapoja näihin pyhäpäiviin liittyy nykyään. Jotkin niistä voivat näyttää viattomilta. Mutta Jehova on tarkkaillut juuri niitä pakanallisia uskonnollisia tapoja, joista nykyiset tavat ovat saaneet alkunsa. Eikö meidän tulisi pitää hänen näkemystään tärkeänä?
Kuvaus: Oletetaan, että joukko ihmisiä tulee jonkun miehen kotiin sanoen tulleensa viettämään hänen syntymäpäiväänsä. Mies ei pidä syntymäpäivien vietosta. Hänestä on vastenmielistä katsella, kun ihmiset syövät liikaa tai juopuvat tai käyttäytyvät irstaasti. Mutta jotkut heistä menettelevät juuri niin, ja lisäksi he antavat lahjoja toisilleen, mutta tuolle miehelle he eivät ole tuoneet mitään! Kaiken huipuksi he valitsevat viettopäiväksi miehen erään vihollisen syntymäpäivän. Mitä tuo mies ajattelisi? Haluaisitko olla mukana tuossa juhlassa? Täsmälleen näin menetellään joulun vietossa.
Mikä on kristikunnan pääsiäisen ja siihen liittyvien tapojen alkuperä?
The Encyclopædia Britannica huomauttaa: ”Uudessa testamentissa ja apostolisten isien kirjoituksissa ei ole merkkiäkään [kristikunnan] pääsiäisjuhlan vietosta. Ajatus joidenkin erikoisaikojen pyhyydestä oli ensimmäisille kristityille vieras.” (1910, VIII osa, s. 828.)
The Catholic Encyclopedia kertoo: ”Hyvin monet pakanalliset tavat, joilla juhlittiin kevään paluuta, siirtyivät pääsiäiseen. Muna on vertauskuva varhaiskevään orastavasta elämästä. – – Jänis on ja on aina ollut hedelmällisyyden pakanallinen vertauskuva.” (1913, V osa, s. 227.)
Alexander Hislopin kirjasta The Two Babylons luemme: ”Mitä sana pääsiäinen [engl. Easter] itsessään merkitsee? Se ei ole kristillinen nimi. Sen kaldealaisen alkuperän tunnistaa jo ensi näkemältä. ’Easter’ ei ole mikään muu kuin Astarte, yksi taivaan kuningattaren Beltisin arvonimistä – –. Tämä nimi, jonka Layard löysi assyrialaisista muistomerkeistä, on Ištar. – – Sellainen on pääsiäisen [Easter] historia. Sen viettoon yhä liittyvät suositut tavat vahvistavat riittävästi historian todistuksen sen babylonilaisesta luonteesta. Pitkänperjantain lämpimillä ristisämpylöillä ja pääsiäissunnuntain värjätyillä kananmunilla oli kaldealaisissa menoissa samanlainen osuus kuin nykyäänkin.” (New York 1943, s. 103, 107, 108; vrt. Jer. 7:18.)
Onko kristityillä jotain uudenvuodenviettotapoja vastaan?
The World Book Encyclopedian mukaan ”roomalaiset omistivat tämän päivän [1. tammikuuta] Janukselle, porttien, ovien ja alkujen jumalalle. Tammikuu [engl. January] nimettiin Januksen mukaan, jolla oli kahdet kasvot: toiset katsoivat eteenpäin ja toiset katsoivat taaksepäin.” (1984, 14. osa, s. 237.)
Otavan iso tietosanakirja toteaa: ”Monet nykyiset uudenvuodentavat ovat peräisin roomalaisten saturnaliajuhlista, jotka olivat meluisia ja vallattomia.” (1965, 9. osa, palsta 621.)
Sekä uudenvuodenpäivä että sen viettoon liittyvät tavat vaihtelevat eri maissa. Monin paikoin juhliin sisältyy mässäilyä ja juopottelua. Roomalaiskirjeen 13:13 kuitenkin neuvoo: ”Vaeltakaamme säädyllisesti niin kuin päiväsaikaan, ei mässäilyissä eikä juopottelussa, ei luvattomassa sukupuoliyhteydessä eikä irstaudessa, ei riidassa eikä mustasukkaisuudessa.” (Ks. myös 1. Piet. 4:3, 4; Gal. 5:19–21.)
Mitä on ”kuolleiden henkien” muistoksi vietettyjen pyhäpäivien takana?
The Encyclopædia Britannica toteaa: ”Kaikkien sielujen päivä – – roomalaiskatolisessa kirkossa uskollisten kuolleiden muistolle omistettu päivä. – – Jotkin kaikkien sielujen päivään liittyvät suositut uskomukset ovat pakanallista alkuperää ja ikivanhoja. Niinpä maalaisväestö uskoo monissa katolisissa maissa kuolleiden palaavan entisiin koteihinsa kaikkien sielujen päivän iltana ja aterioivan siellä elävien kanssa.” (1910, I osa, s. 709.)
Uusi tietosanakirja mainitsee vainajien muistopäivien alkuperästä, että ne ”palautuvat pakanallisiin vainajainpalvontamuotoihin (hautakultti). Myöh. krist. vaikutus syrjäytti kansanomaiset v:t [vainajien muistopäivät] tai ne yhtyivät vastaavaan krist. juhlaan – –. Protest. kirkossa vietetään v:nä pyhäinmiestenpäivää, kat. kirkossa lisäksi kaikkien sielujen päivää.” (1966, 22. osa, palsta 395.)
Halloween on ”anglosaksisissa maissa 31.10. vietettävä juhlapäivä, alk. muinaisten kelttien talven alkamisen päivä, jolloin vainajien henkien uskottiin liikkuvan elävien parissa. Vanhoista taikamenoista on vielä jäljellä tapa käyttää naamioita ja sytyttää pelottavannäköisiä lyhtyjä.” (Spectrum, 14. osa, s. 431.)
Kirja The Worship of the Dead kertoo vainajien palvonnan alkuperästä: ”Kaikkien muinaisten kansojen mytologiat punoutuvat vedenpaisumuksen tapahtumiin – –. Tämän todisteen painavuutta valaisee se, että kuolleiden suurta juhlaa eivät tuon tapahtuman muistoksi viettäneet ainoastaan sellaiset kansat, jotka ovat enemmän tai vähemmän tekemisissä toistensa kanssa, vaan myös toiset kansat, jotka sekä valtameri että vuosisatojen aika ovat erottaneet kauas toisistaan. Lisäksi kaikki viettävät tätä juhlaa täsmälleen tai melkein samana päivänä, jona vedenpaisumus Mooseksen kertomuksen mukaan tapahtui, nimittäin suunnilleen marraskuutamme vastaavan toisen kuukauden 17. päivänä.” (Eversti J. Garnier, Lontoo 1904, s. 4.) Tällaiset vietot alkoivat siis todellisuudessa sellaisten ihmisten kunnioittamisesta, jotka Jumala oli tuhonnut heidän pahuutensa vuoksi Nooan päivinä. (1. Moos. 6:5–7; 7:11.)
Sellaiset pyhäpäivät, joissa kunnioitetaan ”kuolleiden henkiä”, ikään kuin he olisivat elossa jossakin toisessa maailmassa, ovat ristiriidassa Raamatun kanssa, joka kuvailee kuoleman täydellisen tiedottomuuden tilaksi (Saarn. 9:5, 10; Ps. 146:4).
Ks. ihmissielun kuolemattomuutta koskevan käsityksen alkuperästä pääaiheita ”Kuolema”, s. 194, 195, ja ”Sielu”, s. 339, 340.
Mikä on Valentinuksen päivän eli ystävänpäivän alkuperä?
The World Book Encyclopedia kertoo: ”Valentinuksen päivä on peräisin kahden Valentinus-nimisen kristityn marttyyrin juhlapäivästä. Mutta päivään liittyvät tavat – – ovat luultavasti peräisin muinaisesta roomalaisesta Lupercalia-nimisestä juhlasta, jota vietettiin 15. helmikuuta. Juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa.” (1973, 20. osa, s. 204.)
Mikä on äitienpäivän alkuperä?
The Encyclopædia Britannica sanoo: ”Juhla juontaa alkunsa muinaisten kreikkalaisten tavasta palvoa äitiä. Muodollista äidinpalvontaa, johon sisältyi Kybelelle eli Rhealle, suurelle äitijumalattarelle, suoritettuja seremonioita, harjoitettiin kaikkialla Vähässä-Aasiassa maaliskuun iduksena [15. maaliskuuta].” (1959, 15. osa, s. 849.)
Mistä juhannukseen liittyvät tavat ovat peräisin?
Spectrum-tietosanakirja kertoo: ”Kansanomaiset juhannuksen juhlatavat ovat yleensä peräisin esikristillisestä yleiseurooppalaisesta valon ja hedelmällisyyden juhlasta, joka ajoittui juuri kesäpäivän seisaukseen. Juhannuskokon polttaminen oli alkuaan itä- ja pohjoissuomalainen tapa – –. Kokon polttamisella on uskottu olleen puhdistava ja pahoja voimia karkottava vaikutus.” (1981, 13. osa, s. 411.)
Mitkä Raamatun periaatteet valaisevat kristittyjen suhtautumista kansallisten muistopäivien viettoon?
Joh. 18:36: ”Jeesus vastasi [roomalaiselle käskynhaltijalle]: ’Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.’”
Joh. 15:19: ”Jos [te, Jeesuksen seuraajat] olisitte osa maailmasta, niin maailma olisi mieltynyt omaansa. Mutta koska ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, tämän vuoksi maailma teitä vihaa.”
1. Joh. 5:19: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (Vrt. Joh. 14:30; Ilm. 13:1, 2; Dan. 2:44.)
Muut paikalliset ja kansalliset pyhäpäivät
Niitä on useita. Kaikkia ei voida tässä käsitellä. Edellä esitetty historiallinen tieto ilmaisee kuitenkin sen, mitä kunkin pyhäpäivän yhteydessä on otettava huomioon, ja tähän mennessä käsitellyt Raamatun periaatteet ohjaavat täysin riittävästi niitä, jotka haluavat ennen kaikkea miellyttää Jehova Jumalaa.