Uhraa uhreja jotka miellyttävät Jehovaa
”Uhratkaamme aina hänen [Jeesuksen Kristuksen] kauttaan Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään.” – HEPREALAISILLE 13:15.
1. Mitä Jehova kehotti syntisiä israelilaisia tekemään?
JEHOVA on niiden Auttaja, jotka uhraavat hänelle otollisia uhreja. Sen vuoksi hänen suosionsa aikoinaan kohdistui israelilaisiin, jotka uhrasivat eläinuhreja. Mutta mitä tapahtui sen jälkeen, kun he tekivät toistuvasti syntiä? Profeetta Hoosean välityksellä heitä kehotettiin: ”Palaja, Israel, Herran, sinun Jumalasi, tykö, sillä sinä olet kompastunut rikoksiisi. Ottakaa mukaanne sanoja ja palatkaa Herran tykö ja sanokaa hänelle: ’Anna anteeksi kaikki rikokset, ota armoihisi, niin me tuomme sinulle uhrimulleiksi huultemme uhrit.’” – Hoosea 14:2, 3.
2. Mitä olivat ’huulten uhrimullit’, ja miten apostoli Paavali viittasi Hoosean profetiaan?
2 Niinpä siis Jumalan muinaista kansaa kannustettiin uhraamaan Jehova Jumalalle ’uhrimulleiksi huultensa uhrit’. Mitä ne olivat? Vilpittömiä ylistysuhreja! Tähän profetiaan viitaten apostoli Paavali kehotti heprealaiskristittyjä ’uhraamaan Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään’. (Heprealaisille 13:15) Mikä voi auttaa Jehovan todistajia uhraamaan sellaisia uhreja nykyään?
”Jäljitelkää heidän uskoaan”
3. Mitä apostoli Paavali varsinaisesti sanoi Heprealaiskirjeen 13:7:ssä, ja minkä kysymyksen hän herätti?
3 Paavalin heprealaisille antamien neuvojen soveltaminen voi auttaa meitä uhraamaan otollisia uhreja Suurelle Auttajallemme, Jehova Jumalalle. Apostoli esimerkiksi kirjoitti: ”Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa, ja tarkastellessanne, millaiseksi heidän käytöksensä osoittautuu, jäljitelkää heidän uskoaan.” (Heprealaisille 13:7) Keitä Paavali tarkoitti, kun hän sanoi: ”Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne” eli ”ovat teidän hallitsijoitanne”? – Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen viitelaitos, alaviite.
4. a) Mitä ne, jotka ”ottavat johdon”, tekevät kreikkalaisen tekstin mukaan? b) Keitä ovat ne, jotka ”ottavat johdon”, Jehovan todistajien keskuudessa?
4 Paavali puhui niistä, jotka ”ottavat johdon” eli hallitsevat. (Jakeet 7, 17, 24) Sanaa ’hallita’ vastaava kreikkalainen sana ky·ber·naʹō, merkitsee ”ohjata laivaa, johtaa, hallita”. Kristityt vanhimmat hallitsevat käyttämällä ’johtamiskykyjään’ (kreik. ky·ber·nēʹseis) johtamalla ja opastamalla paikallisia seurakuntia. (1. Korinttolaisille 12:28) Mutta Jerusalemissa olevat apostolit ja muut vanhimmat palvelivat kuitenkin yhtenä elimenä antaakseen opastusta ja neuvoja kaikille seurakunnille. (Apostolien teot 15:1, 2, 27–29) Sen vuoksi nykyään vanhimmista koostuva hallintoelin valvoo hengellisesti Jehovan todistajia maailmanlaajuisesti.
5. Miksi ja miten meidän pitäisi rukoilla seurakunnan vanhinten ja hallintoelimen jäsenten puolesta?
5 Paikalliset vanhimmat ja hallintoelimen jäsenet ottavat johdon keskuudessamme; meidän tulisi sen vuoksi kunnioittaa heitä ja rukoilla, että Jumala soisi heille seurakunnan hallitsemiseen tarvittavaa viisautta. (Vrt. Efesolaisille 1:15–17.) Kuinka sopivaa sen vuoksi onkaan, että muistamme kaikkia, ’jotka ovat puhuneet meille Jumalan sanaa’! Timoteusta opettivat paitsi hänen äitinsä ja isoäitinsä, myöhemmin myös Paavali ja muut. (2. Timoteukselle 1:5, 6; 3:14) Niinpä Timoteus saattoi tarkastella sitä, millaiseksi niiden käytös, jotka ottivat johdon, osoittautui, ja hän saattoi jäljitellä heidän uskoaan.
6. Keiden uskoa meidän pitäisi jäljitellä, mutta ketä me seuraamme?
6 Sellaiset yksilöt kuin Aabel, Nooa, Aabraham, Saara, Raahab ja Mooses osoittivat uskoa. (Heprealaisille 11:1–40) Sen vuoksi me voimme jäljitellä heidän uskoaan epäröimättä, koska he kuolivat uskollisina Jumalalle. Mutta me voimme ’jäljitellä’ myös niiden uskollisten miesten ’uskoa’, jotka ottavat nyt johdon keskuudessamme. Emme tietenkään seuraa epätäydellisiä ihmisiä, sillä me pidämme silmämme kohdistettuina Kristukseen. Raamatunkääntäjä Edgar J. Goodspeed sanoikin: ”Vanhan ajan sankarit eivät ole uskovan malleja, sillä Kristus on parempi esikuva – –. Kristityn juoksijan täytyy naulita katseensa Jeesukseen.” Tosiaankin, ’Kristus kärsi meidän puolestamme jättäen meille mallin seurataksemme tarkoin hänen askeleitaan’. – 1. Pietari 2:21; Heprealaisille 12:1–3.
7. Miten Heprealaiskirjeen 13:8:n tulisi vaikuttaa asenteeseemme silloin, kun kärsimme Jeesuksen Kristuksen vuoksi?
7 Kohdistaen huomion Jumalan Poikaan Paavali lisäsi: ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja ikuisesti.” (Heprealaisille 13:8) Uskolliset todistajat, kuten Stefanus ja Jaakob, olivat osoittaneet horjumatonta nuhteettomuutta Jeesuksen vakaan esikuvan mukaan. (Apostolien teot 7:1–60; 12:1, 2) Koska he olivat halukkaita kuolemaan Kristuksen seuraajina, heidän uskonsa ansaitsee tulla jäljitellyksi. Jumaliset ihmiset eivät ole pyytäneet menneisyydessä tai nykyään eivätkä tulevaisuudessakaan pyydä vapautusta marttyyriuden kärsimisestä Jeesuksen opetuslapsina.
Karttakaa vääriä opetuksia
8. Miten esittäisit omin sanoin Heprealaiskirjeen 13:9:ssä olevat Paavalin sanat?
8 Jeesuksen persoonallisuuden ja opetusten muuttumattomuuden pitäisi saada meidät pitämään kiinni siitä, mitä hän ja hänen apostolinsa opettivat. Heprealaisia käskettiin: ”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden opetusten temmata itseänne mukaansa, sillä on hyvä, että sydän saa lujuutta ansaitsemattomasta hyvyydestä eikä ruokatarvikkeista, joista niille omistautuneet eivät ole hyötyneet.” – Heprealaisille 13:9.
9. Mistä suuremmista asioista Paavali puhui kirjeessään heprealaiskristityille?
9 Juutalaiset viittasivat sellaisiin asioihin kuin Lain vaikuttavaan antamiseen Siinainvuorella ja Daavidin pysyvään kuninkuuteen. Mutta Paavali osoitti heprealaiskristityille, että vaikka lakiliiton asettaminen oli kunnioittavaa pelkoa herättävää, Jehova todisti voimakkaammin tunnusmerkein, ennakoivin ihmein, monenlaisin voimateoin ja jakelemalla pyhää henkeä, kun uusi liitto otettiin käyttöön. (Apostolien teot 2:1–4; Heprealaisille 2:2–4) Kristuksen taivaallista Valtakuntaa ei voi järkyttää, niin kuin Daavidia seuranneiden hallitsijoiden maallista kuninkuutta järkytettiin vuonna 607 eaa. (Heprealaisille 1:8, 9; 12:28) Lisäksi Jehova kokoaa voideltuja jonkin paljon pelkoa herättävämmän eteen kuin Siinainvuorella tapahtuneeseen yliluonnolliseen näytökseen, sillä he lähestyvät taivaallista Siioninvuorta. – Heprealaisille 12:18–27.
10. Miten sydän saa lujuutta Heprealaiskirjeen 13:9:n mukaan?
10 Heprealaisten täytyi sen vuoksi varoa sitä, etteivät juutalaisuuden kannattajien ’monenlaiset ja vieraat opetukset tempaisisi heitä mukaansa’. (Galatalaisille 5:1–6) Ei sellaisten opetusten vaan ’Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden välityksellä saa sydän lujuutta’ pysyäkseen vakaana totuudessa. Jotkut ilmeisesti kiistelivät ruoista ja uhreista, sillä Paavali sanoi, ettei sydäntä tehty lujaksi ”ruokatarvikkeista, joista niille omistautuneet eivät ole hyötyneet”. Hengellisiä siunauksia aiheutuu jumalisesta antaumuksesta ja lunastuksen arvostamisesta, ei siitä, että huolehtii ylettömästi tiettyjen ruokien syömisestä ja määrättyjen päivien viettämisestä. (Roomalaisille 14:5–9) Kristuksen uhri teki lisäksi leeviläisten uhreista tehottomia. – Heprealaisille 9:9–14; 10:5–10.
Uhrit jotka miellyttävät Jumalaa
11. a) Mikä on Paavalin Heprealaiskirjeen 13:10, 11:ssä olevien sanojen ydin? b) Mikä kuvaannollinen alttari kristityillä on?
11 Leeviläispapit söivät uhrieläinten lihaa, mutta Paavali kirjoitti: ”Meillä on alttari, jolta teltassa [tabernaakkelissa] pyhää palvelusta suorittavilla ei ole valta syödä. Sillä niiden eläinten ruumiit, joiden veren ylimmäinen pappi vie synnin johdosta pyhään paikkaan, poltetaan leirin ulkopuolella” sovituspäivänä. (Heprealaisille 13:10, 11; 3. Mooseksen kirja 16:27; 1. Korinttolaisille 9:13) Kristityillä on kuvaannollinen alttari, mikä merkitsee Jumalan lähestymistä Jeesuksen uhrin perusteella. Tuo uhri sovittaa synnin ja saa aikaan Jehovan anteeksiannon ja pelastuksen ikuiseen elämään.
12. Mitä voideltuja kristittyjä kehotettiin tekemään Heprealaiskirjeen 13:12–14:ssä?
12 Vaikka Paavali ei tässä korostakaan yhtäläisyyttä sovituspäivän kanssa, hän kuitenkin lisää: ”Siksi Jeesuskin, pyhittääkseen kansan omalla verellään, kärsi [Jerusalemin] portin ulkopuolella.” Kristus kuoli siellä ja antoi täydellisen tehokkaan sovitusuhrin. (Heprealaisille 13:12; Johannes 19:17; 1. Johannes 2:1, 2) Apostoli Paavali kehotti muita voideltuja kristittyjä: ”Menkäämme siis hänen [Kristuksen] luokseen leirin ulkopuolelle kantaen sitä soimausta, jota hän kantoi, sillä meillä ei ole täällä pysyvää kaupunkia, vaan me etsimme hartaasti tulevaa.” (Heprealaisille 13:13, 14; 3. Mooseksen kirja 16:10) Vaikka meitä soimataan, niin kuin Jeesustakin soimattiin, me kestämme lujina Jehovan todistajina. Me ’torjumme jumalattomuuden ja maailmalliset halut ja elämme nykyisessä asiainjärjestelmässä tervemielisesti ja vanhurskaasti ja jumalista antaumusta osoittaen’ odottaessamme uutta maailmaa. (Tiitukselle 2:11–14; 2. Pietari 3:13; 1. Johannes 2:15–17) Ja keskuudessamme olevat voidellut odottavat innokkaasti ”kaupunkia”, taivaallista Valtakuntaa. – Heprealaisille 12:22.
13. Mistä Jumalaa miellyttävät uhrit eivät pelkästään koostu?
13 Seuraavaksi Paavali mainitsi uhrit, jotka miellyttävät Jumalaa. Hän kirjoitti: ”Uhratkaamme aina hänen [Jeesuksen] kauttaan Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään. Sitä paitsi älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.” (Heprealaisille 13:15, 16) Kristilliset uhrit eivät koostu pelkästään ihmisystävällisistä teoista. Ihmiset yleensä tekevät niitä. Näin tapahtui esimerkiksi silloin, kun monien kansojen ihmiset antoivat apuaan Armeniassa Neuvostoliitossa vuoden 1988 loppupuolella sattuneen maanjäristyksen uhreille.
14. Mitä työtä otollisten uhrien uhraaminen Jumalalle tähdentää?
14 Se pyhä palvelus, jota me suoritamme Jehovalle ”jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa”, perustuu siihen uhrautuvaan rakkauteen, jota Jeesus osoitti. (Heprealaisille 12:28; Johannes 13:34; 15:13) Tämä palvelus tähdentää saarnaamistyötämme, sillä Ylimmäisenä Pappina toimivan Kristuksen välityksellä me ’uhraamme Jumalalle ylistysuhreja, niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään’. (Hoosea 14:3; Roomalaisille 10:10–15; Heprealaisille 7:26) Me emme tietenkään ’unohda hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista’, ja tähän sisältyvät muutkin kuin ne, ”jotka ovat meille sukua uskossa”. (Galatalaisille 6:10) Erityisesti silloin, kun kristityt toverimme joutuvat onnettomuuteen tai ovat tarpeessa tai ahdingossa, me annamme rakkaudellista apua aineellisesti ja hengellisesti. Miksi? Koska me rakastamme toisiamme. Haluamme lisäksi, että he voivat pitää kiinni toivonsa julkisesta julistamisesta horjumatta, ”sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt”. – Heprealaisille 10:23–25; Jaakob 1:27.
Olkaa alistuvaisia
15. a) Miten esittäisit omin sanoin Heprealaiskirjeen 13:17:ssä olevan neuvon? b) Miksi tulisi kunnioittaa niitä, jotka ottavat johdon?
15 Esittääksemme otollisia uhreja meidän täytyy olla täysin yhteistoiminnassa Jumalan järjestön kanssa. Paavali ei palannut alituisesti auktoriteettikysymykseen, vaikka hän kirjoittikin: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” (Heprealaisille 13:17) Meidän tulisi kunnioittaa nimitettyjä vanhimpia, jotka ottavat johdon seurakunnassa, niin ettei heidän tarvitse huokailla uupumuksesta yhteistoimintamme puutteen vuoksi. Alistumattomuutemme osoittautuisi rasittavaksi valvojille, ja siitä koituisi meille hengellistä haittaa. Yhteistoiminnallinen henki tekee vanhimmille helpommaksi antaa apua ja myötävaikuttaa ykseyteen ja Valtakunnan saarnaamistyön edistymiseen. – Psalmi 133:1–3.
16. Miksi on sopivaa olla alistuvainen niille, jotka ottavat johdon keskuudessamme?
16 Kuinka sopivaa onkaan, että olemme alistuvaisia niille, jotka ottavat johdon! He opettavat kokouksissamme ja auttavat meitä palveluksessa. Paimenina he toimivat meidän hyvinvointimme hyväksi. (1. Pietari 5:2, 3) He auttavat meitä ylläpitämään hyvää suhdetta Jumalaan ja seurakuntaan. (Apostolien teot 20:28–30) Alistumalla viisaaseen ja rakkaudelliseen valvontaan osoitamme kunnioittavamme Korkeinta Valvojaa, Jehova Jumalaa, ja hänen Apulaisvalvojaansa, Jeesusta Kristusta. – 1. Pietari 2:25; Ilmestys 1:1; 2:1–3:22.
Rukoilkaa
17. Millaisia rukouksia Paavali pyysi, ja miksi hän saattoi oikeutetusti pyytää niitä?
17 Koska Paavali ja hänen seuralaisensa olivat erossa heprealaisista mahdollisesti vainon vuoksi, hän sanoi: ”Rukoilkaa jatkuvasti meidän puolestamme, sillä luotamme siihen, että meillä on vilpitön omatunto, koska me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa. Kuitenkin kehotan teitä aivan erityisesti tekemään tämän, jotta minut palautettaisiin teidän luoksenne sitä pikemmin.” (Heprealaisille 13:18, 19) Jos Paavali olisi ollut epärehellinen ihminen, jonka omatunto olisi ollut paatunut, mitä oikeutta hänellä olisi ollut pyytää heprealaisia rukoilemaan, että hän voisi tulla heidän luokseen? (Sananlaskut 3:32; 1. Timoteukselle 4:1, 2) Hän oli tietenkin vilpitön sananpalvelija, joka hyvin omintunnoin piti puoliaan juutalaisuuden kannattajia vastaan. (Apostolien teot 20:17–27) Paavali luotti myös siihen, että hän saattaisi palata heprealaisten luo pikemmin, jos he rukoilisivat, että niin tapahtuisi.
18. Jos odotamme toisten rukoilevan puolestamme, mitä kysymyksiä saattaisimme esittää itsellemme?
18 Se että Paavali pyysi heprealaisia rukoilemaan, osoittaa, että kristittyjen on sopivaa rukoilla toistensa puolesta, jopa käyttäen nimiä. (Vrt. Efesolaisille 6:17–20.) Mutta jos odotamme toisten rukoilevan meidän puolestamme, eikö meidän pitäisi olla apostolin kaltaisia ja varmistautua siitä, että meillä ’on vilpitön omatunto ja tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa’? Oletko vilpitön kaikissa töissäsi ja toimissasi? Ja luotatko samalla tavoin rukoukseen kuin Paavali luotti? – 1. Johannes 5:14, 15.
Loppusanat ja kehotus
19. a) Mikä oli Paavalin heprealaisille esittämä harras toive? b) Miksi uusi liitto on ikuinen liitto?
19 Pyydettyään heprealaisia rukoilemaan Paavali esittää hartaan toiveen sanoen: ”Mutta rauhan Jumala, joka toi ylös kuolleista suuren lampaiden paimenen, jolla on ikuisen liiton veri, Herramme Jeesuksen, varustakoon teidät kaikella hyvällä tekemään tahtonsa suorittamalla meissä Jeesuksen Kristuksen välityksellä sen, mikä on hyvin mieluista hänen silmissään; hänelle olkoon kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.” (Heprealaisille 13:20, 21) Rauhaisa maa mielessä ”rauhan Jumala” herätti Kristuksen kuolemattomaan elämään taivaassa, missä Jeesus esitti vuodatetun verensä arvon. Tuo veri vahvisti uuden liiton. (Jesaja 9:5, 6; Luukas 22:20) Se on ikuinen liitto, koska maan päällä olevat saavat ikuisia siunauksia niiden 144 000:n Jumalan hengellisen pojan palveluksista, jotka hallitsevat Jeesuksen kanssa taivaassa ja jotka ovat uudessa liitossa. (Ilmestys 14:1–4; 20:4–6) Juuri Kristuksen välityksellä Jumala, jolle annamme kunnian, ’varustaa meidät kaikella hyvällä tekemään hänen tahtonsa ja sen, mikä on hyvin mieluista hänen silmissään’.
20. Miten esittäisit omin sanoin ja selittäisit Paavalin loppukehotuksen heprealaiskristityille?
20 Epätietoisena siitä, miten heprealaiset suhtautuisivat hänen kirjeeseensä, Paavali sanoi: ”Kehotan nyt teitä, veljet, kestämään tämän rohkaisun sanan [kuunnella Jumalan Poikaa, ei juutalaisuuden kannattajia], sillä olenhan laatinut teille lyhytsanaisen kirjeen [sen painokasta sisältöä ajatellen]. Ottakaa huomioon, että meidän veljemme Timoteus on päästetty vapaaksi [vankilasta], ja jos hän tulee melko pian, olen näkevä teidät hänen kanssaan.” Kirjoittaen luultavasti Roomasta apostoli toivoi, että hän yhdessä Timoteuksen kanssa vierailisi heprealaisten luona Jerusalemissa. Sitten Paavali sanoi: ”Sanokaa terveiseni kaikille niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne [ahkerina vanhimpina], ja kaikille pyhille [niille joilla on taivaallinen toivo]. Italiassa olevat lähettävät teille terveisiä. [Jumalan] ansaitsematon hyvyys olkoon teidän kaikkien kanssa.” – Heprealaisille 13:22–25.
Kirje jolla on pysyvää arvoa
21. Mitä tärkeitä seikkoja Heprealaiskirje auttaa meitä ymmärtämään?
21 Heprealaiskirje auttaa meitä ymmärtämään Lain alaisuudessa uhrattujen uhrien merkityksen kenties paremmin kuin mikään muu pyhän Raamatun kirja. Kirje osoittaa selvästi, että Jeesuksen Kristuksen uhri on ainoa uhri, joka antaa tarvittavat lunnaat syntisen ihmiskunnan puolesta. Lisäksi kirjeessä on se tärkeä sanoma, että meidän tulisi kuunnella Jumalan Poikaa.
22. Mainitse joitakin syitä, miksi meidän tulee olla kiitollisia Heprealaiskirjeestä.
22 Kuten lisäksi olemme kahdesta edellisestä kirjoituksesta nähneet, meillä on muita syitä olla kiitollisia Jumalan henkeyttämästä Heprealaiskirjeestä. Se auttaa meitä olemaan väsymättä palveluksessamme, ja se täyttää meidät rohkeudella, sillä me tiedämme, että Jehova on Auttajamme. Se myös rohkaisee meitä käyttämään huuliamme ja kaikkia kykyjämme epäitsekkäästi pyhän palveluksen suorittamiseen päivin ja öin ja uhraamaan hartaita uhreja, jotka miellyttävät kunnioitettavaa ja rakastavaa Jumalaamme, Jehovaa.
Miten vastaisit?
◻ Miten heprealaisille osoitettu kirje auttoi heitä välttämään vääriä opetuksia?
◻ Mihin tärkeään työhön Jumalaa miellyttävät uhrit keskittyvät?
◻ Keitä ovat ne, jotka ”ottavat johdon”, ja miksi tulisi olla alistuvainen heille?
◻ Miten Heprealaiskirje tähdentää rukousta?
◻ Miksi voimme sanoa, että heprealaiskristityille kirjoitetulla kirjeellä on pysyvää arvoa?
[Kuvat s. 23]
Jumalaa miellyttävät uhrit sisältävät paimennuskäyntien tekemisen ja kristittyjen tovereiden rakentamisen rakkaudellisten neuvojen avulla