Saarnaaja
3 Kaikelle on määräaika,+ niin, aika* joka asialle taivaiden alla: 2 aika syntyä+ ja aika kuolla,+ aika istuttaa ja aika repiä istutus pois,+ 3 aika surmata+ ja aika parantaa,+ aika hajottaa ja aika rakentaa,+ 4 aika itkeä+ ja aika nauraa,+ aika valittaa+ ja aika hypellä,*+ 5 aika heittää pois kiviä+ ja aika kerätä kiviä,+ aika syleillä+ ja aika olla syleilemättä,+ 6 aika etsiä+ ja aika myöntää kadonneeksi, aika säilyttää ja aika heittää pois,+ 7 aika repiä rikki+ ja aika ommella yhteen,+ aika pysyä hiljaa+ ja aika puhua,+ 8 aika rakastaa ja aika vihata,+ aika sodalle+ ja aika rauhalle.+ 9 Mitä hyötyä on tekijälle siitä, minkä parissa hän tekee kovasti työtä?+
10 Olen nähnyt sen aherruksen, jonka Jumala on antanut ihmisten pojille heidän siinä ahertaakseen.+ 11 Kaiken hän on tehnyt kauniiksi aikanaan.+ Myös määräämättömän ajan hän on pannut heidän sydämeensä,+ jotta ihminen* ei pääsisi koskaan perille työstä, jonka tosi Jumala on tehnyt alusta* loppuun asti.+ 12 Olen tullut tietämään sen, ettei heille ole mitään parempaa kuin iloita ja tehdä hyvää elämänsä aikana,+ 13 ja myös sen, että jokaisen ihmisen* tulisi syödä ja juoda ja nähdä hyvää kaiken kovan työnsä johdosta.+ Se on Jumalan lahja.+
14 Olen tullut tietämään, että kaikki, mitä tosi Jumala tekee, se tulee pysymään ajan hämärään asti.+ Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä ole vähentämistä,+ vaan tosi Jumala sen on tehnyt,+ että ihmiset pelkäisivät häntä.+
15 Mitä on ollut, sitä oli jo ollut, ja sitä, mitä on määrä tulla olemaan, on jo osoittautunut olevan,+ ja tosi Jumala+ itse jatkuvasti etsii tavoiteltua.+
16 Ja vielä olen nähnyt auringon alla oikeuspaikan, jossa oli jumalattomuutta, ja vanhurskauden paikan, jossa oli jumalattomuutta.+ 17 Minä olen sanonut sydämessäni:+ ”Tosi Jumala tulee tuomitsemaan sekä vanhurskaan että jumalattoman,+ sillä joka asialle ja joka teolle on siellä aikansa.”+
18 Minä olen sanonut sydämessäni ihmisten pojista, että tosi Jumala valikoi* heitä, jotta he näkisivät olevansa itsessään eläimiä.+ 19 Sillä lopullinen seuraamus* kohtaa ihmisten poikia ja lopullinen seuraamus kohtaa eläimiä, ja niille koituu sama lopullinen seuraamus.+ Niin kuin toinen kuolee*, niin toinenkin kuolee;+ ja niillä kaikilla on sama henki,*+ niin ettei ihmisellä ole mitään etusijaa eläimeen nähden, sillä kaikki on turhuutta. 20 Kaikki menevät samaan paikkaan.+ Kaikki ovat tomusta* tulleet,+ ja kaikki palaavat tomuun.+ 21 Kuka tietää ihmisten poikien hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?+ 22 Ja olen nähnyt, ettei ole mitään parempaa kuin että ihminen iloitsee töistään,+ sillä se on hänen osansa; sillä kuka tuo hänet katsomaan, mitä hänen jälkeensä tulee olemaan?+