Luukas

13 Juuri siihen aikaan oli läsnä muutamia, jotka kertoivat hänelle galilealaisista,+ joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän teurasuhreihinsa. 2 Niin hän sanoi heille vastaukseksi: ”Kuvitteletteko, että nämä galilealaiset osoittautuivat pahemmiksi syntisiksi+ kuin kaikki muut galilealaiset, koska he ovat kärsineet tämän? 3 Eivät toki, sanon teille, mutta ellette kadu, niin te kaikki tuhoudutte samoin.+ 4 Tai ne kahdeksantoista, joiden päälle torni kaatui Siloamissa* tappaen heidät, kuvitteletteko, että he osoittautuivat suuremmiksi velallisiksi kuin kaikki muut ihmiset, jotka asuvat Jerusalemissa? 5 Eivät toki, sanon teille, mutta ellette kadu, niin te kaikki tuhoudutte samalla tavoin.”+

6 Sitten hän kertoi vielä tämän kuvauksen: ”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhaansa,+ ja hän tuli etsimään siitä hedelmää,+ mutta ei löytänyt.+ 7 Silloin hän sanoi viinitarhurille: ’Jo kolmena vuonna+ olen tullut etsimään hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se!+ Miksi se tosiaankaan saisi pitää maata hyödyttömänä?’ 8 Vastaukseksi hän sanoi hänelle: ’Herra, anna sen olla+ vielä tämä vuosi, kunnes minä kaivan sen ympärystää ja panen lantaa, 9 ja jos se sitten tuottaa hedelmää tulevaisuudessa, niin hyvä, mutta jos ei, niin sinun on kaadettava se.’”*+

10 Hän oli nyt opettamassa eräässä synagogassa sapattina. 11 Ja katso: nainen, jossa oli ollut heikkouden henki+ kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut kaksin kerroin ja oli täysin kykenemätön nousemaan suoraksi. 12 Kun Jeesus näki hänet, hän puhutteli häntä ja sanoi hänelle: ”Nainen, sinut on päästetty vapaaksi+ heikkoudestasi.” 13 Ja hän pani kätensä naisen päälle, ja samassa tämä ojentautui+ ja alkoi kirkastaa Jumalaa. 14 Mutta närkästyneenä siitä, että Jeesus paransi sapattina, synagogan esimies sanoi ihmisjoukolle tämän johdosta: ”On kuusi päivää, joina pitäisi tehdä työtä;+ tulkaa siis niinä parannettaviksi älkääkä sapattipäivänä.”+ 15 Mutta Herra vastasi hänelle ja sanoi: ”Ulkokullatut,+ eikö jokainen teistä sapattina päästä sonniaan tai aasiaan pilttuusta ja vie sitä pois antaakseen sen juoda?+ 16 Eikö siis ollut paikallaan, että tämä nainen, joka on Abrahamin tytär+ ja jota Saatana piti sidottuna, katso, kahdeksantoista vuotta, päästettiin tästä siteestä sapattipäivänä?” 17 Kun hän nyt sanoi tämän, kaikki häntä vastustavat alkoivat hävetä,+ mutta koko ihmisjoukko alkoi iloita kaikista niistä loistavista teoista, joita hän teki.+

18 Sen tähden hän sanoi vielä: ”Minkäkaltainen on Jumalan valtakunta, ja mihin vertaan sitä?+ 19 Se on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja pani puutarhaansa, ja se kasvoi ja tuli puuksi, ja taivaan linnut+ asettuivat lepäämään sen oksille.”+

20 Ja taas hän sanoi: ”Mihin vertaan Jumalan valtakuntaa? 21 Se on hapatteen kaltainen, jonka nainen otti ja kätki* kolmeen suureen mitalliseen* jauhoja, kunnes koko määrä happani.”+

22 Ja hän kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti ja jatkoi matkaansa kohti Jerusalemia.+ 23 Eräs mies sanoi nyt hänelle: ”Herra, onko pelastuvia vähän?”+ Hän sanoi heille: 24 ”Ponnistelkaa+ tarmokkaasti* päästäksenne sisään ahtaasta ovesta,+ sillä monet, sanon teille, yrittävät myöhemmin päästä sisään, mutta eivät voi,+ 25 kun kerran talonisäntä on noussut ja lukinnut oven ja te rupeatte seisomaan ulkopuolella ja kolkuttamaan oveen ja sanotte: ’Herra, avaa meille.’+ Mutta hän sanoo teille vastaukseksi: ’En tiedä, mistä te olette.’+ 26 Silloin te rupeatte sanomaan: ’Me söimme ja joimme sinun edessäsi, ja sinä opetit valtakaduillamme.’+ 27 Mutta hän puhuu ja sanoo teille: ’En tiedä, mistä te olette. Menkää pois luotani, kaikki te epävanhurskauden tekijät!’+ 28 Siellä tulee teillä olemaan itku ja hampaiden kiristely,+ kun näette Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa,+ mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulkopuolelle. 29 Ja tulijoita saapuu itäisiltä ja läntisiltä seuduilta ja pohjoisesta ja etelästä,+ ja he ovat pitkällään pöydän ääressä Jumalan valtakunnassa.+ 30 Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat olemaan ensimmäisiä, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat olemaan viimeisiä.”+

31 Juuri sillä hetkellä tuli paikalle muutamia fariseuksia, ja he sanoivat hänelle: ”Lähde ja mene pois täältä, sillä Herodes* tahtoo tappaa sinut.” 32 Ja hän sanoi heille: ”Menkää ja sanokaa sille ketulle:+ ’Katso! Minä ajan ulos demoneja ja suoritan parantamista tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä olen päässyt loppuun.’*+ 33 Minun täytyy kuitenkin tänään ja huomenna ja ylihuomenna jatkaa matkaani, sillä ei käy päinsä, että profeetta saa surmansa Jerusalemin ulkopuolella.+ 34 Jerusalem, Jerusalem, profeettojen surmaaja+ ja luoksensa lähetettyjen kivittäjä+ – kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi sillä tavalla kuin kana kokoaa poikueensa siipiensä alle,+ mutta te ette tahtoneet!+ 35 Katso! Teidän huoneenne+ jätetään hylättynä teille. Minä sanon teille: te ette missään tapauksessa näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu on hän, joka tulee Jehovan* nimessä!’”+