Apostolien teot
14 Ikonionissa+ he menivät sitten yhdessä juutalaisten synagogaan+ ja puhuivat sillä tavoin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia+ tuli uskoviksi. 2 Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, kiihottivat+ ja yllyttivät väärin kansakuntien ihmisten sielut* veljiä vastaan.+ 3 Sen tähden he viipyivät pitkähkön aikaa ja puhuivat rohkeasti Jehovan* valtuudella, hänen joka ansaitsemattoman hyvyytensä sanan todistukseksi antoi tunnusmerkkien ja ennusmerkkien tapahtua heidän kättensä välityksellä.+ 4 Mutta kaupungin väkijoukko jakautui, ja jotkut olivat juutalaisten puolella mutta toiset apostolien puolella. 5 Kun nyt sekä kansakuntien ihmiset että juutalaiset hallitusmiehineen ryhtyivät väkivaltaiseen yritykseen kohdella heitä röyhkeästi ja kivittää heitä,+ 6 he pakenivat+ siitä tiedon saatuaan Lykaonian kaupunkeihin Lystraan ja Derbeen ja ympäristöseutuun 7 ja jatkoivat siellä hyvän uutisen julistamista.+
8 Ja Lystrassa oli istumassa eräs jaloistaan hervoton, äitinsä kohdusta saakka rampa mies,+ joka ei ollut koskaan kävellyt. 9 Tämä mies oli kuuntelemassa, kun Paavali puhui, ja kun Paavali katsoi häntä kiinteästi ja näki, että hänellä oli usko+ tulla terveeksi*, 10 hän sanoi suurella äänellä: ”Nouse pystyyn jaloillesi.” Ja hän hypähti ylös ja alkoi kävellä.+ 11 Kun ihmisjoukot näkivät, mitä Paavali oli tehnyt, he korottivat äänensä ja sanoivat lykaonian kielellä: ”Jumalat+ ovat tulleet ihmisten kaltaisiksi ja laskeutuneet meidän luoksemme!” 12 Ja he ryhtyivät kutsumaan Barnabasta Zeukseksi* mutta Paavalia Hermeeksi*, koska hän johti puhumista. 13 Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi* toi sonneja ja seppeleitä porttien luo ja halusi ihmisjoukkojen kanssa uhrata.+
14 Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali kuulivat sen, he repäisivät päällysvaippansa ja hyppäsivät ulos ihmisjoukkoon, huusivat 15 ja sanoivat: ”Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä,+ ja meillä on samat vajavaisuudet+ kuin teillä, ja me olemme julistamassa teille hyvää uutista, jotta te kääntyisitte näistä turhista+ elävän Jumalan puoleen,+ joka on tehnyt taivaan+ ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. 16 Menneiden sukupolvien aikana hän salli kaikkien kansakuntien kulkea omia teitään,+ 17 vaikkakaan hän ei ole ollut antamatta itsestään todistusta tehdessään hyvää,+ antaessaan teille sateita+ taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja täyttäessään sydämenne ruoalla ja hyvällä mielellä.”+ 18 Ja vaikka he sanoivat tämän, he hädin tuskin estivät ihmisjoukkoja uhraamasta heille.
19 Mutta Antiokiasta ja Ikonionista saapui juutalaisia, ja he taivuttivat ihmisjoukot,+ ja he kivittivät Paavalia ja raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle, koska luulivat hänen kuolleen.+ 20 Mutta kun opetuslapset ympäröivät hänet, hän nousi ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.+ 21 Ja julistettuaan hyvää uutista sille kaupungille ja tehtyään useita opetuslapsia+ he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan, 22 vahvistivat opetuslasten sieluja,*+ rohkaisivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: ”Meidän on mentävä Jumalan valtakuntaan monien ahdistusten kautta.”+ 23 Lisäksi he nimittivät* heille vanhimpia+ kuhunkin seurakuntaan, ja paastoten rukoiltuaan+ he jättivät heidät Jehovan* huomaan,+ hänen johon uskovia heistä oli tullut.
24 Ja he menivät halki Pisidian ja tulivat Pamfyliaan,+ 25 ja puhuttuaan sanaa* Pergessä he menivät alas Attaliaan. 26 Ja sieltä he purjehtivat Antiokiaan,+ jossa heidät oli uskottu Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden huostaan sitä työtä varten, jonka he olivat täysin suorittaneet.+
27 Kun he olivat saapuneet ja koonneet seurakunnan yhteen, he ryhtyivät kertomaan,+ mitä kaikkea Jumala oli heidän välityksellään tehnyt ja että hän oli avannut kansakunnille oven uskoon.*+ 28 Niin he viipyivät melkoisen ajan opetuslasten parissa.