Markus
7 Ja fariseukset ja jotkut kirjanoppineista, jotka olivat tulleet Jerusalemista, kokoontuivat hänen ympärilleen.+ 2 Ja kun he näkivät, että jotkut hänen opetuslapsistaan söivät ateriansa saastaisin, toisin sanoen pesemättömin, käsin+ – 3 sillä eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, jolleivät he pese käsiään kyynärpäähän saakka*, koska he pitävät kiinni entisaikojen miesten perinteestä, 4 ja torilta palattuaan he eivät syö, jolleivät he puhdistaudu vihmomalla, ja on monia muitakin perinteitä,+ jotka he ovat ottaneet pitääkseen: maljojen ja kannujen ja kupariastioiden kastamisia+ –, 5 niin nämä fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: ”Minkä vuoksi sinun opetuslapsesi eivät käyttäydy entisaikojen miesten perinteen mukaisesti, vaan nauttivat ateriansa saastaisin käsin?”+ 6 Hän sanoi heille: ”Sattuvasti Jesaja profetoi teistä ulkokullatuista, niin kuin on kirjoitettu:+ ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on hyvin kaukana minusta.+ 7 Turhaan he jatkavat minun palvomistani, koska he opettavat oppeina ihmisten käskyjä.’+ 8 Te jätätte Jumalan käskyn sikseen ja pidätte kiinni ihmisten perinteestä.”+
9 Lisäksi hän sanoi heille vielä: ”Te syrjäytätte taitavasti Jumalan käskyn+ pitääksenne perinteenne. 10 Esimerkiksi Mooses sanoi: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’+ ja: ’Olkoon sen loppuna kuolema*, joka herjaa isää tai äitiä.’+ 11 Mutta te sanotte: ’Jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: ”Mitä minulla onkin, mistä voit saada minulta hyötyä, on korban*+ (toisin sanoen Jumalalle omistettu lahja*+)”’ – 12 te ette enää anna hänen tehdä yhtään mitään isänsä tai äitinsä hyväksi,+ 13 ja näin te teette Jumalan sanan+ pätemättömäksi perinteellänne, jonka olette välittäneet edelleen. Ja paljon tällaista+ samanlaista te teette.” 14 Niinpä hän kutsui ihmisjoukon taas luokseen ja sanoi heille: ”Kuunnelkaa minua, te kaikki, ja tajutkaa merkitys.+ 15 Ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi saastuttaa häntä, vaan mikä ihmisestä tulee ulos, se saastuttaa ihmisen.”+ 16* ——
17 Kun hän sitten oli mennyt ihmisjoukon luota erääseen taloon, hänen opetuslapsensa alkoivat kysellä häneltä tästä kuvauksesta.+ 18 Niinpä hän sanoi heille: ”Oletteko tekin heidän laillaan vailla havaintokykyä?+ Ettekö ole selvillä siitä, ettei mikään, mikä ulkopuolelta menee ihmiseen, voi saastuttaa häntä, 19 koska se ei mene sydämeen vaan suolistoon ja kulkeutuu ulos viemäriin?”*+ Näin hän julisti kaikki ruoat puhtaiksi.*+ 20 Edelleen hän sanoi: ”Mikä ihmisestä tulee ulos, se saastuttaa ihmisen,+ 21 sillä sisältä, ihmisten sydämestä,+ tulevat ulos vahingolliset järkeilyt: haureudenteot,*+ varkaudet, murhat,+ 22 aviorikokset, ahnehtiminen,+ pahuuden teot, petollisuus, irstaus,*+ kateellinen silmä*, rienaus, pöyhkeys, järjettömyys. 23 Kaikki tämä paha tulee ulos sisältä ja saastuttaa ihmisen.”+
24 Sieltä hän nousi ja meni Tyroksen ja Sidonin seuduille.+ Ja hän meni erääseen taloon eikä tahtonut kenenkään saavan tietää sitä. Hän ei kuitenkaan voinut jäädä huomaamatta,+ 25 vaan heti muuan nainen, jonka pienessä tyttäressä oli epäpuhdas henki, kuuli hänestä ja tuli ja heittäytyi hänen jalkojensa juureen.+ 26 Nainen oli kreikkalainen, kansallisuudeltaan syyrialais-foinikialainen, ja hän pyysi pyytämistään häntä ajamaan demonin ulos hänen tyttärestään.+ 27 Mutta hän aloitti sanomalla naiselle: ”Anna ensin lasten tulla kylläisiksi, sillä ei ole oikein ottaa lasten leipää+ ja heittää sitä pienille koirille.”+ 28 Nainen sanoi kuitenkin hänelle vastaukseksi: ”Niin, herra, ja kumminkin pienet koirat syövät pöydän alla lapsukaisten pudottamia muruja.”+ 29 Tällöin hän sanoi naiselle: ”Koska tämän sanoit, mene; demoni on lähtenyt tyttärestäsi.”+ 30 Niin nainen meni kotiinsa ja totesi+ lapsukaisen olevan vuoteelle laskettuna ja demonin lähteneen.
31 Tullessaan sitten takaisin Tyroksen seuduilta hän meni Sidonin kautta Galileanmeren luo, Dekapoliin* seutujen keskitse.+ 32 Täällä hänen luokseen tuotiin kuuro ja puhevikainen mies, ja häntä pyydettiin hartaasti panemaan kätensä hänen päälleen.+ 33 Ja hän otti hänet ihmisjoukosta erilleen ja pani sormensa hänen korviinsa ja sylkäistyään kosketti hänen kieltään.+ 34 Ja hän katsahti ylös taivaaseen,+ huokaisi+ syvään ja sanoi hänelle: ”Effata”, toisin sanoen: ”Aukene.” 35 Silloin hänen kuulonsa aukeni+ ja hänen kielensä pidätin* irtosi, ja hän alkoi puhua normaalisti. 36 Sen jälkeen hän kielsi heitä kertomasta kenellekään,+ mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he sitä julistivat.+ 37 He olivat tosiaankin äärimmäisen hämmästyneitä+ ja sanoivat: ”Hän on tehnyt kaiken hyvin. Hän saa jopa kuurot kuulemaan ja puhumattomat puhumaan.”+