Markus
6 Ja hän lähti sieltä ja tuli kotiseudulleen, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.+ 2 Kun tuli sapatti, hän rupesi opettamaan synagogassa, ja useimmat kuulijoista olivat perin pohjin hämmästyneitä ja sanoivat: ”Mistä tämä on saanut nämä?+ Ja miksi tälle olisi annettu tämä viisaus ja sellaisia voimatekoja tehtäisiin hänen käsiensä välityksellä? 3 Eikö tämä ole se puuseppä,+ se Marian poika+ ja Jaakobin+ ja Joosefin* ja Juudaksen ja Simonin veli?+ Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?” Niin he alkoivat kompastua häneen.+ 4 Mutta Jeesus sanoi heille vielä: ”Ei ole profeetta vailla kunnioitusta muualla kuin kotiseudullaan+ ja sukulaistensa keskuudessa ja omassa talossaan.”+ 5 Niinpä hän ei voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa, paitsi että hän pani kätensä muutamien sairaiden päälle ja paransi heidät. 6 Hän tosiaankin ihmetteli heidän epäuskoaan. Ja hän teki kierroksen ympäristökyliin ja opetti.+
7 Sitten hän kutsui luokseen ne kaksitoista, ja hän rupesi lähettämään heitä kaksittain,+ ja hän alkoi antaa heille valtaa epäpuhtaisiin henkiin.+ 8 Hän antoi heille myös käskyn olla ottamatta matkalle muuta kuin vain sauvan, ei leipää, ei eväslaukkua,+ ei kuparirahaa vyökukkaroihinsa,+ 9 mutta sitoa sandaalit jalkaansa ja olla käyttämättä kahta aluspukinetta.+ 10 Edelleen hän sanoi heille: ”Missä menettekin johonkin kotiin,+ majailkaa siellä, kunnes lähdette siltä paikkakunnalta.+ 11 Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, pudistakaa sieltä pois mennessänne tomu jalkojenne alta todistukseksi* heille.”+ 12 Niin he lähtivät ja saarnasivat, jotta ihmiset katuisivat,+ 13 ja he ajoivat ulos monia demoneja+ ja sivelivät moniin sairaisiin öljyä+ ja paransivat heitä.+
14 Se tuli nyt kuningas Herodeksen korviin, sillä Jeesuksen nimi* tuli julkiseksi, ja ihmiset sanoivat*: ”Johannes, se kastaja*, on herätetty kuolleista, ja sen vuoksi voimateot vaikuttavat hänessä.”+ 15 Mutta toiset sanoivat: ”Se on Elia.”+ Jotkut taas sanoivat: ”Se on profeetta, niin kuin joku profeetoista.”+ 16 Mutta kun Herodes kuuli sen, hän sanoi: ”Se Johannes, jonka minä mestasin, se on herätetty.”+ 17 Sillä Herodes itse oli lähettänyt pidättämään Johanneksen ja sitonut* hänet vankilaan veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan vuoksi, koska hän oli mennyt naimisiin hänen kanssaan.+ 18 Johannes oli näet toistuvasti sanonut Herodekselle: ”Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa.”+ 19 Mutta Herodias kantoi hänelle kaunaa+ ja tahtoi kaiken aikaa tappaa hänet, mutta ei voinut.+ 20 Sillä Herodes pelkäsi+ Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi,+ ja hän piti häntä turvassa. Ja kuunneltuaan+ häntä hän oli hyvin epätietoinen siitä mitä tehdä; silti hän jatkuvasti kuunteli häntä mielellään.
21 Mutta sopiva päivä+ tuli, kun Herodes tarjosi syntymäpäivänään+ illalliset korkea-arvoisimmille miehilleen ja sotapäälliköille* ja Galilean ensimmäisille. 22 Ja juuri tämän Herodiaan tytär tuli sisään ja tanssi ja miellytti Herodesta sekä niitä, jotka olivat pitkällään pöydän ääressä+ hänen kanssaan. Kuningas sanoi neitoselle: ”Pyydä minulta mitä ikinä tahdot, niin minä annan sen sinulle.” 23 Vieläpä hän vannoi hänelle: ”Mitä ikinä pyydät minulta, sen minä annan sinulle,+ aina puoleen valtakuntaani asti.”+ 24 Ja hän meni ulos ja sanoi äidilleen: ”Mitä minä pyytäisin?” Hän sanoi: ”Johanneksen, sen kastajan, päätä.”+ 25 Heti hän meni kiireesti sisään kuninkaan luo ja esitti pyyntönsä sanoen: ”Tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään.” 26 Vaikka kuningas tuli syvästi murheelliseksi, niin ottaen huomioon valansa ja ne, jotka olivat pitkällään pöydän ääressä, hän ei tahtonut hylätä hänen pyyntöään.+ 27 Niinpä kuningas lähetti heti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään. Ja hän meni ja mestasi hänet vankilassa+ 28 ja toi hänen päänsä lautasella, ja hän antoi sen neitoselle, ja neitonen antoi sen äidilleen.+ 29 Kun hänen opetuslapsensa kuulivat siitä, he tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen muistohautaan.+
30 Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen eteen ja kertoivat hänelle kaikki, mitä he olivat tehneet ja opettaneet.+ 31 Ja hän sanoi heille: ”Tulkaa te erilleen syrjäiseen paikkaan+ ja levähtäkää vähän.”+ Sillä oli monia tulijoita ja menijöitä, eikä heillä ollut vapaata aikaa edes aterian syömiseen.+ 32 Niinpä he lähtivät veneellä syrjäiseen paikkaan erilleen.+ 33 Mutta ihmiset näkivät heidän menevän, ja monet saivat tietää sen, ja he riensivät jalkaisin kaikista kaupungeista sinne koolle ja ehtivät ennen heitä.+ 34 Ja astuessaan esiin hän näki suuren ihmisjoukon, mutta hänen tuli heitä sääli,+ sillä he olivat kuin lampaat ilman paimenta.+ Ja hän rupesi opettamaan heille monia asioita.+
35 Oli tullut jo myöhäinen hetki*, ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Paikka on syrjäinen, ja hetki on jo myöhäinen.+ 36 Lähetä heidät pois, jotta he menisivät ympärillä olevalle maaseudulle ja kyliin ostamaan itselleen jotakin syötävää.”+ 37 Vastaukseksi hän sanoi heille: ”Antakaa te heille syötävää.” Tähän he sanoivat hänelle: ”Menemmekö ostamaan kahdellasadalla denaarilla* leipiä ja annamme ne heille syötäväksi?”+ 38 Hän sanoi heille: ”Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan!” Saatuaan sen selville he sanoivat: ”Viisi, ja kaksi kalaa.”+ 39 Ja hän käski kaikkien ihmisten asettua pitkälleen seurueittain+ vihreälle ruohikolle.+ 40 Ja he asettuivat maahan sadan ja viidenkymmenen ryhmiin.+ 41 Otettuaan nyt ne viisi leipää ja kaksi kalaa hän katsoi ylös taivaaseen, esitti siunauksen+ ja taittoi+ leivät ja alkoi antaa niitä opetuslapsille, jotta nämä panisivat ne ihmisten eteen; ja hän jakoi ne kaksi kalaa kaikille. 42 Niin he kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi,+ 43 ja he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä korillista, lukuun ottamatta kaloja. 44 Ja niitä, jotka söivät näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.+
45 Ja viipymättä hän vaati opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja menemään edellä vastarannalle kohti Betsaidaa, sillä aikaa kun hän itse lähetti ihmisjoukon pois.+ 46 Mutta jätettyään heille jäähyväiset hän meni vuorelle rukoilemaan.+ 47 Kun sitten ilta oli tullut, vene oli keskellä merta, mutta hän oli yksin maalla.+ 48 Ja kun hän näki heidän olevan ahtaalla+ soutamisessaan, sillä heillä oli vastatuuli, niin hän tuli noin neljännellä yövartiolla* heitä kohti kävellen merellä, mutta hän halusi mennä heidän ohitseen. 49 Nähdessään hänen kävelevän merellä he ajattelivat: ”Se on aave!” ja huusivat äänekkäästi.+ 50 Sillä he kaikki näkivät hänet ja tulivat levottomiksi. Mutta hän puhui heti heidän kanssaan ja sanoi heille: ”Rohkaiskaa mielenne, minä se olen; älkää pelätkö.”+ 51 Ja hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli laantui. Tällöin he hämmästyivät suuresti sisimmässään,+ 52 sillä he eivät olleet tajunneet leipien merkitystä, vaan heidän sydämensä pysyi ymmärrykseltään turtuneena.+
53 Ja kuljettuaan toiselle puolelle maihin he tulivat Gennesaretiin ja ankkuroivat lähettyville.+ 54 Mutta heti kun he astuivat veneestä, ihmiset tunsivat hänet, 55 ja he juoksivat ympäri koko sen seudun ja rupesivat kantovuoteilla viemään sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan. 56 Ja missä hän menikin kyliin tai kaupunkeihin tai maaseudulle,+ he panivat sairaat toreille, ja he pyysivät häneltä hartaasti, että he saisivat koskettaa+ edes hänen päällysvaippansa reunusta.+ Ja ketkä vain koskettivat sitä, ne tulivat terveiksi.*+