2. Mooseksen kirja

16 Lähdettyään liikkeelle Elimistä koko Israelin kansa tuli lopulta Siinin erämaahan,+ joka on Elimin ja Siinain välillä. Silloin oli toisen kuun 15. päivä Egyptistä lähdön jälkeen.

2 Erämaassa kaikki israelilaiset alkoivat nurista Moosesta ja Aaronia vastaan.+ 3 He sanoivat näille yhä uudelleen: ”Kunpa Jehovan käsi olisi surmannut meidät Egyptin maassa, jossa istuimme lihapatojen ääressä+ ja söimme leipää kylliksemme. Te olette tuoneet meidät tähän erämaahan näännyttääksenne koko tämän seurakunnan nälkään.”+

4 Silloin Jehova sanoi Moosekselle: ”Minä annan sataa teille leipää taivaasta,+ ja jokaisen on päivittäin lähdettävä keräämään oma osansa.+ Näin voin koetella kansaa nähdäkseni, tottelevatko he minun lakiani vai eivät.+ 5 Mutta kun he kuudentena päivänä+ valmistavat sitä, mitä ovat keränneet, sitä pitää olla kaksi kertaa niin paljon kuin kerätään muina päivinä.”+

6 Mooses ja Aaron sanoivat sitten kaikille israelilaisille: ”Tänä iltana tiedätte varmasti, että juuri Jehova toi teidät pois Egyptin maasta.+ 7 Aamulla näette Jehovan kirkkauden, koska Jehova on kuullut, että nurisette häntä vastaan. Mitä varten te meitä vastaan nurisette?” 8 Mooses jatkoi: ”Kun Jehova antaa teille illalla lihaa syötäväksi ja aamulla leipää kylliksenne, huomaatte, että Jehova on kuullut, kun nurisette häntä vastaan. Emmehän me ole mitään. Te ette nurise meitä vaan Jehovaa vastaan.”+

9 Sitten Mooses käski Aaronia sanomaan kaikille israelilaisille: ”Tulkaa Jehovan eteen, sillä hän on kuullut nurinanne.”+ 10 Kun Aaron oli puhunut kaikille israelilaisille, he käänsivät kasvonsa erämaahan päin, ja Jehovan kirkkaus näkyi pilvipatsaassa.+

11 Jehova sanoi edelleen Moosekselle: 12 ”Olen kuullut israelilaisten nurinan.+ Sano heille: ’Iltahämärissä* saatte syödä lihaa, ja aamulla saatte leipää kylliksenne.+ Te tulette varmasti tietämään, että minä olen teidän Jumalanne Jehova.’”+

13 Sinä iltana tuli viiriäisiä, ja ne peittivät leirin,+ ja aamulla kaikkialla leirin ympärillä oli kastekerros. 14 Kun kaste haihtui, erämaan pinnalla oli jotain hiutalemaista,+ yhtä hienoa kuin maata peittävä kuura. 15 Nähdessään sen israelilaiset kyselivät toisiltaan: ”Mitä se on?” He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses vastasi heille: ”Se on sitä leipää, jonka Jehova on antanut teille ruoaksi.+ 16 Jehova on käskenyt: ’Jokaisen tulee kerätä sitä sen verran kuin syö. Teidän on otettava sitä omer-mitallinen*+ yhtä ihmistä kohti, sen mukaan kuin teillä kullakin on teltassa väkeä.’”* 17 Israelilaiset ryhtyivät tekemään niin. Jotkut keräsivät sitä paljon, toiset vähän. 18 Aina kun he mittasivat sitä omer-mitalla, paljon keränneellä ei ollut liikaa eikä vähän keränneellä liian vähän.+ Jokainen keräsi sen verran kuin söisi.

19 Sitten Mooses sanoi heille: ”Kukaan ei saa jättää siitä mitään aamuksi.”+ 20 He eivät kuitenkaan kuunnelleet Moosesta. Kun jotkut jättivät sitä aamuksi, siihen tuli toukkia ja se löyhkäsi, ja Mooses suuttui heille. 21 He keräsivät sitä joka aamu, jokainen sen verran kuin söisi. Kun aurinko alkoi paahtaa, se suli.

22 Kuudentena päivänä he keräsivät leipää kaksinkertaisen määrän,+ kaksi omer-mitallista kullekin. Silloin kaikki kansan päämiehet tulivat kertomaan siitä Moosekselle. 23 Hän sanoi heille: ”Niin Jehova sanoikin. Huomenna on erityinen lepopäivä,* pyhä sapatti Jehovan kunniaksi.+ Leipokaa ja keittäkää, mitä tarvitsette,+ ja säästäkää loput aamuksi.” 24 Niin he noudattivat Mooseksen käskyä. He säästivät sen aamuksi, mutta se ei löyhkännyt eikä siinä ollut toukkia. 25 Sitten Mooses sanoi: ”Syökää se tänään, sillä tänään on sapatti Jehovan kunniaksi. Tänään ette löydä sitä maasta. 26 Te keräätte sitä kuutena päivänä, mutta seitsemäntenä päivänä, sapattina,+ sitä ei ole.” 27 Jotkut lähtivät kuitenkin keräämään sitä seitsemäntenä päivänä mutta eivät löytäneet mitään.

28 Sen vuoksi Jehova sanoi Moosekselle: ”Kuinka kauan te kieltäydytte noudattamasta käskyjäni ja lakejani?+ 29 Älkää unohtako, että Jehova on antanut teille sapatin.+ Siksi hän antaa teille kuudentena päivänä leipää kahdeksi päiväksi. Seitsemäntenä päivänä kukaan ei saa lähteä mihinkään vaan jokaisen täytyy pysyä siellä, missä on.” 30 Niin kansa vietti sapattia* seitsemäntenä päivänä.+

31 Israelin kansa antoi leivälle nimeksi ”manna”.* Se oli vaaleaa niin kuin korianterinsiemenet ja maistui hunajaleivältä.+ 32 Sitten Mooses sanoi: ”Jehova on käskenyt: ’Ota sitä omer-mitallinen säilytettäväksi sukupolvesta toiseen,+ jotta kansa näkisi, millaista leipää annoin syötäväksenne erämaassa, kun toin teidät pois Egyptin maasta.’” 33 Niin Mooses sanoi Aaronille: ”Ota ruukku, pane siihen omer-mitallinen mannaa ja laita se Jehovan eteen säilytettäväksi sukupolvesta toiseen.”+ 34 Aaron pani sen talteen Todistuksen*+ eteen, niin kuin Jehova oli Moosesta käskenyt. 35 Israelilaiset söivät mannaa 40 vuotta,+ kunnes he tulivat asuttuun maahan.+ He söivät sitä, kunnes tulivat Kanaanin maan rajalle.+ 36 Omer on muuten kymmenesosa eefa-mitasta.*