Jesaja
63 Kuka on tuo, joka tulee Edomista,+
kirkkaanvärisissä* vaatteissa Bosrasta,+
tuo, jolla on hienot vaatteet,
joka marssii suuressa voimassaan?
”Se olen minä, joka puhun sitä, mikä on oikein,*
jolla on paljon voimaa pelastaa.”
3 ”Olen polkenut viinikuurnan yksin.
Kansojen joukosta ei ketään ollut kanssani.
Minä poljin niitä suuttuneena
ja tallasin niitä vihastuneena.+
Vaatteilleni roiskui niiden verta,
ja olen tahrannut koko pukuni.
5 Minä katselin, mutta ei ollut auttajaa,
olin hämmästynyt siitä, ettei kukaan tarjonnut tukea.
6 Minä tallasin kansoja suuttumuksessani,
juovutin niitä vihastuksellani+
ja vuodatin maahan niiden verta.”
7 Minä puhun uskollista rakkautta heijastavista Jehovan teoista,
Jehovan ylistettävistä teoista,
kaikesta siitä, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme,+
siitä suuresta hyvyydestä, jota hän on osoittanut Israelin kansalle
armonsa ja runsaan uskollisen rakkautensa vuoksi.
8 Hän sanoi: ”He ovat todellakin minun kansaani, poikia, jotka eivät ole uskottomia.”*+
Niin hänestä tuli heidän pelastajansa.+
9 Aina kun he tunsivat ahdistusta, hänkin tunsi ahdistusta.+
Hänen henkilökohtainen sanansaattajansa* pelasti heidät.+
Koska hän rakasti heitä ja tunsi myötätuntoa heitä kohtaan, hän lunasti heidät.+
Hän nosti heidät ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.+
10 He kuitenkin kapinoivat+ ja murehduttivat hänen pyhän henkensä.+
11 He muistelivat muinaisia päiviä,
hänen palvelijansa Mooseksen päiviä:
”Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä+ laumansa paimenten kanssa?+
Missä on hän, joka pani häneen pyhän henkensä,+
12 antoi kunniakkaan käsivartensa kulkea Mooseksen oikealla puolella,+
jakoi vedet heidän edestään+
tehdäkseen itselleen ikuisen nimen+
13 ja johdatti heidät läpi kuohuvien* vesien,
niin että he kulkivat kompastumatta
kuin hevonen tasaisessa maastossa?*
Sinä et osoita niitä meitä kohtaan.
Vaikka Abraham ei tietäisi meistä
eikä Israel tuntisi meitä,
sinä, oi Jehova, olet meidän Isämme.
Kaukaisista ajoista saakka nimesi on ollut Lunastajamme.+
17 Miksi sinä, oi Jehova, annat meidän harhautua* teiltäsi?
Miksi annat meidän sydämemme kovettua,* niin ettemme pelkää sinua?+
Palaa takaisin palvelijoidesi tähden,
heimojen, jotka ovat perintösi.+
18 Pyhällä kansallasi oli omaisuus vähän aikaa.
Vastustajamme ovat tallanneet pyhäkkösi.+
19 Olemme liian kauan olleet kuin sellaisia, joita et ole koskaan hallinnut,
kuin sellaisia, joita ei ole koskaan kutsuttu sinun nimelläsi.