Aamos
5 ”Kuulkaa tämä sanoma, jonka minä laulan teistä surulauluna, israelilaiset:
2 ’Neitsyt, Israel, on kaatunut,
eikä hän voi enää nousta.
Hänet on hylätty omalla maallaan,
eikä ole ketään, joka nostaisi hänet ylös.’
3 Näin sanoo suvereeni Herra Jehova:
’Kaupunkiin, josta lähtee sotaan tuhat, jää jäljelle sata,
ja siihen, josta lähtee sotaan sata, jää jäljelle kymmenen. Niin käy israelilaisille.’+
4 Näin sanoo Jehova israelilaisille:
’Etsikää minua,* niin saatte elää.+
älkää menkö Gilgaliin+ älkääkä kulkeko Beersebaan,+
sillä Gilgal menee varmasti pakkosiirtolaisuuteen+
eikä Betelistä jää mitään jäljelle.*
6 Etsikää Jehovaa, niin saatte elää.+
Muuten hän syöksyy kuin tuli Joosefin jälkeläisten kimppuun
ja polttaa Betelin, eikä kukaan sammuta sitä.
8 Hän, joka on tehnyt Kima-tähdistön* ja Kesil-tähdistön,*+
joka muuttaa syvän varjon aamuksi,
joka tekee päivästä mustan kuin yö,+
joka kokoaa meren vedet
vuodattaakseen ne maan pinnalle+
– hänen nimensä on Jehova.
9 Hän saa tuhon kohtaamaan voimakkaita
ja aiheuttaa tuhon linnoitetuille paikoille.
10 He vihaavat niitä, jotka ojentavat toisia kaupungin portissa,
ja inhoavat niitä, jotka puhuvat totuudenmukaisesti.+
11 Koska te peritte maanvuokraa* köyhältä
ja otatte hänen viljansa veroksi,+
te ette saa asua taloissa, joita olette rakentaneet hakatusta kivestä,+
ettekä saa juoda viiniä, jota saatte istuttamistanne ensiluokkaisista viinitarhoista.+
12 Minä tiedän, kuinka monesti olette kapinoineet*
ja kuinka suuria ovat syntinne:
te vainoatte niitä, jotka toimivat oikein,*
otatte vastaan lahjuksia
ja poljette köyhien oikeuksia kaupungin portissa.+
13 Sen vuoksi ne, joilla on syvällistä ymmärrystä, pysyvät tuohon aikaan vaiti,
sillä se on onnettomuuden aikaa.+
Silloin Jehova, armeijoiden Jumala, on kanssanne,
niin kuin te sanotte hänen olevan.+
Ehkä Jehova, armeijoiden Jumala,
osoittaa hyvyyttä Joosefista jäljellä oleville.’+
16 Sen vuoksi Jehova, armeijoiden Jumala, Jehova, sanoo näin:
’Kaikilla toreilla valitetaan
ja kaikilla kaduilla sanotaan: ”Voi, voi!”
Maanviljelijät kutsutaan murehtimaan,
ja ne, jotka valittavat ammatikseen, kutsutaan suremaan.’
18 ’Voi niitä, jotka kaipaavat Jehovan päivää!+
Mitä Jehovan päivä oikein merkitsee teille?+
Se tulee olemaan pimeyttä eikä valoa.+
19 Silloin käy kuin miehelle, joka pakenee leijonaa mutta kohtaa karhun,
ja kun hän menee taloon ja nojaa kädellään seinään, häntä puree käärme.
20 Eikö Jehovan päivä tule olemaan pimeyttä eikä valoa?
Eikö se ole synkkä eikä valoisa?
22 Vaikka te uhraatte minulle kokonaispolttouhreja ja uhrilahjoja,
minä en saa niistä iloa+
enkä katso hyväksyvästi yhteysuhriksi antamianne syöttöeläimiä.+