Tuomarien kirja

16 Kerran Simson meni Gazaan, ja nähtyään siellä prostituoidun hän meni tämän luo. 2 Gazalaisille kerrottiin: ”Simson on tullut tänne.” Niinpä he piirittivät hänet ja väijyivät häntä koko yön kaupungin portissa. He olivat hiljaa koko yön ja sanoivat keskenään: ”Kun tulee valoisaa, tapamme hänet.”

3 Simson lepäsi siellä kuitenkin keskiyöhön saakka. Keskiyöllä hän nousi, tarttui kaupungin portin oviin ja molempiin sivupylväisiin ja veti ne salpoineen irti. Hän nosti ne hartioilleen ja kantoi ne Hebronin edustalla olevan vuoren laelle.

4 Jonkin ajan kuluttua Simson rakastui erääseen Sorekinlaaksossa* asuvaan naiseen, jonka nimi oli Delila.+ 5 Filistealaishallitsijat tulivat naisen luo ja sanoivat: ”Petkuta* häntä+ ja ota selvää, mistä hänen valtava voimansa on lähtöisin ja miten voimme päästä hänestä voitolle, sitoa hänet ja nujertaa hänet. Jos teet näin, annamme jokainen sinulle 1 100 sekeliä hopeaa.”*

6 Delila sanoi myöhemmin Simsonille: ”Kerrohan minulle, mistä saat valtavan voimasi, millä sinut voi sitoa ja miten sinut voi nujertaa.” 7 Simson sanoi hänelle: ”Jos minut sidotaan seitsemällä uudella jousenjänteellä,* jotka eivät ole kuivuneet, minusta tulee yhtä heikko kuin tavallisesta ihmisestä.” 8 Niin filistealaishallitsijat toivat naiselle seitsemän uutta jousenjännettä, jotka eivät olleet kuivuneet, ja nainen sitoi hänet niillä. 9 He asettivat väijytyksen sisähuoneeseen, ja nainen huusi hänelle: ”Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!” Silloin Simson repäisi jousenjänteet poikki, ja ne katkesivat yhtä helposti kuin pellavalanka* katkeaa sen koskettaessa tulta.+ Hänen voimansa salaisuus ei paljastunut.

10 Sitten Delila sanoi Simsonille: ”Sinä olet huijannut minua* ja valehdellut minulle! Kerrohan nyt minulle, millä sinut voidaan sitoa.” 11 Simson sanoi hänelle: ”Jos minut sidotaan uusilla köysillä, joita ei ole käytetty työnteossa, minusta tulee yhtä heikko kuin tavallisesta ihmisestä.” 12 Niin Delila otti uusia köysiä, sitoi hänet niillä ja huusi: ”Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!” (Sisähuoneessa oli koko ajan miehiä väijyksissä.) Silloin hän repäisi ne käsivarsiensa ympäriltä kuin langat.+

13 Sen jälkeen Delila sanoi Simsonille: ”Tähän asti olet huijannut minua ja valehdellut minulle.+ Kerro jo minulle, millä sinut voidaan sitoa.” Simson vastasi hänelle: ”Kutomalla seitsemän hiuspalmikkoani loimilangalla.” 14 Niin nainen kiinnitti palmikot kangaspuiden puikolla ja huusi hänelle: ”Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!” Silloin Simson heräsi unestaan ja kiskaisi irti kangaspuiden puikon ja loimilangan.

15 Delila sanoi hänelle: ”Miten voit sanoa, että rakastat minua,+ kun sydämesi ei ole luonani?* Sinä olet huijannut minua nämä kolme kertaa etkä ole kertonut minulle, mistä valtava voimasi on lähtöisin.”+ 16 Koska nainen päivästä toiseen nalkutti Simsonille ja painosti häntä, hän* tuskastui kuollakseen.+ 17 Lopulta hän avasi naiselle sydämensä ja sanoi hänelle: ”Partaveitsi ei ole milloinkaan koskettanut päätäni, sillä minä olen ollut Jumalan nasiiri syntymästä* saakka.+ Jos hiukseni leikataan, menetän voimani ja heikkenen ja tulen kaikkien muiden ihmisten kaltaiseksi.”

18 Kun Delila näki, että Simson oli avannut hänelle sydämensä, hän kutsui heti koolle filistealaishallitsijat+ sanoen: ”Tulkaa, sillä tällä kertaa hän on avannut minulle sydämensä.” Niin filistealaishallitsijat tulivat ylös hänen luokseen rahat mukanaan. 19 Delila nukutti Simsonin syliinsä. Sitten hän kutsui erään miehen ja antoi tämän leikata Simsonin päässä olevat seitsemän palmikkoa. Sen jälkeen nainen alkoi saada valtaa häneen, sillä hän oli menettämässä voimaansa. 20 Sitten nainen huusi: ”Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!” Hän heräsi unestaan ja sanoi itsekseen: ”Lähden ulos niin kuin muillakin kerroilla+ ja ravistaudun vapaaksi.” Hän ei kuitenkaan tiennyt, että Jehova ei enää ollut hänen kanssaan. 21 Silloin filistealaiset ottivat hänet kiinni ja puhkaisivat hänen silmänsä. Sitten he veivät hänet alas Gazaan ja panivat hänet kaksiin kuparikahleisiin, ja hän joutui vankilaan jauhamaan viljaa. 22 Mutta hänen hiuksensa alkoivat kasvaa takaisin sen jälkeen kun ne oli leikattu.+

23 Filistealaishallitsijat kokoontuivat uhraamaan suurta uhria jumalalleen Dagonille+ ja juhlimaan, sillä he sanoivat: ”Jumalamme on antanut käsiimme vihollisemme Simsonin!” 24 Kun kansa näki hänet,* he ylistivät jumalaansa ja sanoivat: ”Jumalamme on antanut käsiimme vihollisemme, hänet, joka hävitti maatamme+ ja tappoi meistä monia.”+

25 Koska he olivat iloisella tuulella,* he sanoivat: ”Kutsukaa Simson hauskuttamaan meitä.” Niin he kutsuivat Simsonin vankilasta viihdyttämään heitä ja asettivat hänet seisomaan pylväiden väliin. 26 Silloin Simson sanoi pojalle, joka piti häntä kädestä: ”Anna minun tunnustella pylväitä, jotka kannattavat rakennusta, niin että voin nojata niihin.” 27 (Rakennus oli muuten täynnä miehiä ja naisia. Kaikki filistealaishallitsijat olivat siellä, ja katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kun Simsonin kustannuksella pidettiin hauskaa.)

28 Sitten Simson+ huusi Jehovaa avukseen: ”Suvereeni Herra Jehova, muistathan minua ja vahvista minua+ vielä tämän kerran, oi Jumala, ja anna minun kostaa filistealaisille toinen kahdesta silmästäni.”+

29 Sen jälkeen Simson otti tukevan otteen kahdesta keskipylväästä, jotka kannattivat rakennusta, ja nojasi niihin, toiseen oikealla kädellään ja toiseen vasemmalla kädellään. 30 Simson huusi: ”Annathan minun* kuolla yhdessä filistealaisten kanssa!” Sitten hän työnsi koko voimallaan, ja rakennus luhistui hallitsijoiden ja kaikkien siellä olevien päälle.+ Näin hän surmasi kuollessaan enemmän ihmisiä kuin oli surmannut eläessään.+

31 Myöhemmin hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe tulivat hakemaan hänet. He veivät hänet ja hautasivat hänet hänen isänsä Manoahin+ hautaan Soran+ ja Estaolin välille. Simson oli tuominnut Israelia 20 vuotta.+