Arvostatko sitä mitä Jehova on tehnyt vapauttaakseen sinut?

”Siunattu olkoon Jehova, Israelin Jumala, sillä hän on kääntänyt huomionsa omaan kansaansa ja toteuttanut sille vapautuksen.” (LUUK. 1:68)

 1, 2. Miten nykyisen tilanteemme vakavuutta voitaisiin havainnollistaa, ja mitä kysymyksiä käsittelemme?

KUVITTELE, että makaat sairaalassa. Jokaisella osaston potilaalla on sama sairaus, tappava tauti, johon ei tunneta parannuskeinoa. Sitten saat tietää lääkäristä, jonka johdolla tehdään tutkimuksia parannuskeinon löytämiseksi, ja mielessäsi syttyy toivo. Odotat innokkaasti uutisia tutkimusten edistymisestä. Jonain päivänä kuulet, että hoitokeino on löytynyt! Lääkäri, jonka ansiosta läpimurto saavutettiin, teki hankkeen hyväksi valtavia uhrauksia. Miten suhtautuisit asiaan? Sydämesi täyttyisi varmasti kunnioituksesta ja arvostuksesta tuota lääkäriä kohtaan, joka teki sinulle ja monille muille mahdolliseksi pelastua kuolemasta.

² Tämä kuvitteellinen tilanne saattaa tuntua dramaattiselta, mutta se vastaa meidän jokaisen osalta todellisuutta. Asiamme ovat paljon huonommalla tolalla kuin on edellä kuvailtu. Tarvitsemme kipeästi pelastajaa. (Lue Roomalaiskirjeen 7:24.) Jehova on uhrannut paljon meidän vapauttamiseksemme. Myös hänen Poikansa on tehnyt suuria uhrauksia. Tarkastelemme nyt neljää tärkeää kysymystä. Miksi tarvitsemme vapautusta? Mitä vapautuksemme on maksanut Jeesukselle? Mitä se on maksanut Jehovalle? Entä miten voimme osoittaa arvostavamme Jumalan järjestämää vapautusta?

Miksi tarvitsemme vapautusta?

 3. Miten synti on verrattavissa pandemiaan?

³ Ihmishistorian pahimpiin pandemioihin eli laajalle levinneisiin kulkutauteihin kuuluu erään äskeisen arvion mukaan vuoden 1918 espanjantauti, joka tappoi kymmeniä miljoonia ihmisiä. Jotkin muut taudit ovat jossain mielessä vielä tappavampia. Vaikka ne tarttuvat ehkä harvempiin ihmisiin, ne tappavat suuremman osan niistä, jotka saavat tartunnan.a Mutta entä jos vertaisimme syntiä tällaiseen pandemiaan? Muistamme varmaan Roomalaiskirjeen 5:12:n sanat: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” Synnin tarttuvuus on 100 prosenttia, sillä kaikki epätäydelliset ihmiset tekevät syntiä. (Lue Roomalaiskirjeen 3:23.) Entä miten suuri on kuolleisuus? Paavali kirjoitti, että synti aiheuttaa kuoleman ”kaikille ihmisille”.

 4. Millainen elinaikamme on Jehovan näkökulmasta, ja miten hänen ja monien nykyajan ihmisten näkemykset eroavat toisistaan?

⁴ Monet eivät nykyään pidä syntiä ja kuolemaa kovin kauheina asioina. Heitä huolestuttaa niin sanottu ennenaikainen kuolema, mutta he pitävät ikääntymisprosessin seurauksena tapahtuvaa kuolemaa ”luonnollisena”. Ihmiset sivuuttavat kovin helposti Luojan näkökulman. Elinaikamme on äärettömän paljon lyhyempi kuin hän tarkoitti. Yksikään ihminen ei tosiasiassa ole elänyt Jehovan kannalta edes ”yhtä päivää” (2. Piet. 3:8). Jumalan sanassa sanotaankin, että elämämme on yhtä katoavaista kuin yhden kasvukauden tuottama ruoho tai kuin yksi henkäys (Ps. 39:5; 1. Piet. 1:24). Miksi meidän tulisi pitää tämä mielessämme? Jos tajuamme meitä vaivaavan ”taudin” vakavuuden, osaamme paremmin arvostaa ”hoitokeinoa”, vapautustamme.

 5. Mitä synti on maksanut meille jokaiselle?

⁵ Ymmärtääksemme synnin ja sen seurausten vakavuuden meidän täytyy yrittää saada selville, mitä se on meille maksanut. Tämä voi aluksi tuntua vaikealta, koska synti on maksanut meille jotakin sellaista, mitä emme ole koskaan vielä kokeneet. Aadam ja Eeva nauttivat alkuaan täydellisestä ihmiselämästä. Koska he olivat mieleltään ja ruumiiltaan täydellisiä, he pystyivät hallitsemaan ajatuksiaan, tunteitaan ja tekojaan. Mikään ei estänyt heitä kasvamasta Jehova Jumalan palvelijoina, käyttämästä heissä olevia valtavia mahdollisuuksia. Mutta he heittivät pois tuon arvokkaan lahjan. Koska he päättivät tehdä syntiä Jehovaa vastaan, he menettivät omalta ja jälkeläistensä osalta sellaisen elämän kuin Jehova oli heille tarkoittanut (1. Moos. 3:16–19). Samalla he tartuttivat itseensä ja meihin hirvittävän ”taudin”, josta olemme edellä puhuneet. Jehova tuomitsi heidät täysin aiheellisesti. Mutta meille hän tarjoaa toivon vapautuksesta (Ps. 103:10).

Mitä vapautuksemme maksoi Jeesukselle?

 6, 7. a) Miten Jehova ensi kerran osoitti, että vapautuksemme tulisi kalliiksi? b) Mitä voimme oppia uhreista, joita Abel ja patriarkat ennen Lain antamista uhrasivat?

⁶ Jehova tiesi, että Aadamin ja Eevan jälkeläisten vapauttaminen tulisi hyvin kalliiksi. Profetiasta, joka on merkitty muistiin 1. Mooseksen kirjan 3:15:een, saamme tietää jotain vapautuksen kustannuksista. Jehova järjestäisi ”siemenen”, pelastajan, joka eräänä päivänä tuhoaisi Saatanan, hävittäisi hänet olemattomiin. Tuo pelastaja joutuisi kuitenkin kärsimään, kun hän saisi kuvaannollisen vamman kantapäähänsä. Sellainen vamma olisi varmasti tuskallinen ja haitallinen, mutta mitä se merkitsi? Mitä Jehovan Valittu joutuisi kestämään?

⁷ Pelastaakseen ihmiskunnan synnistä pelastajan pitäisi järjestää keino, jolla synnin seuraukset mitätöitäisiin ja ihmiset sovitettaisiin Jumalan kanssa. Mitä siihen sisältyisi? Jo varhaisessa vaiheessa saatiin viitteitä siitä, että tarvittaisiin uhria. Kun ensimmäinen uskollinen ihminen Abel uhrasi Jehovalle eläinuhreja, Jehova hyväksyi hänen menettelynsä. Myöhemmin Nooa, Abraham, Jaakob, Job ja muut jumalaapelkäävät patriarkat esittivät samanlaisia uhreja, ja se miellytti Jumalaa. (1. Moos. 4:4; 8:20, 21; 22:13; 31:54; Job 1:5.) Aikanaan Mooseksen laki toi uhraamisen entistä tärkeämmälle sijalle.

 8. Mitä ylimmäinen pappi teki vuotuisena sovituspäivänä?

⁸ Tärkeimpiin Lain vaatimiin uhreihin kuuluivat vuotuisena sovituspäivänä esitettävät uhrit. Tuona päivänä ylimmäinen pappi suoritti sarjan vertauskuvallisia tekoja. Hän uhrasi Jehovalle teurasuhreja toimittaakseen syntien sovituksen, ensin pappisluokan ja sitten ei-papillisten heimojen puolesta. Ylimmäinen pappi meni tabernaakkelin tai temppelin kaikkeinpyhimpään osastoon, johon vain hän saattoi mennä ja vain tänä yhtenä päivänä vuodesta. Siellä hän vihmoi teurasuhrien verta liiton arkun eteen. Tuon pyhän arkun yläpuolelle ilmaantui joskus kirkas, loistava pilvi, joka edusti Jehova Jumalan läsnäoloa. (2. Moos. 25:22; 3. Moos. 16:1–30.)

 9. a) Ketä ylimmäinen pappi kuvasi sovituspäivänä, ja mitä hänen uhraamansa uhrit merkitsivät? b) Mitä ylimmäisen papin meno kaikkeinpyhimpään edusti?

⁹ Apostoli Paavali henkeytettiin paljastamaan, mitä nämä vertauskuvalliset teot merkitsivät. Hän osoitti, että ylimmäinen pappi kuvasi Messiasta, Jeesusta Kristusta, kun taas uhrien uhraaminen merkitsi Kristuksen uhrikuolemaa. (Hepr. 9:11–14.) Tuo täydellinen uhri tuottaisi todellisen sovituksen kahdelle ihmisryhmälle: Kristuksen 144 000 hengellävoidellun veljen pappisluokalle ja ”muille lampaille” (Joh. 10:16). Ylimmäisen papin meno kaikkeinpyhimpään esikuvasi Jeesuksen menemistä itse taivaaseen esittämään Jehova Jumalan edessä lunastusuhrinsa arvon (Hepr. 9:24, 25).

10. Mitä Messias Raamatun profetian mukaan kokisi?

¹⁰ Oli selvää, että Aadamin ja Eevan jälkeläisten vapautus tulisi kalliiksi. Messiaan pitäisi uhrata elämänsä! Raamatun heprealaisten kirjoitusten profeetat esittivät yksityiskohtia tästä asiasta. Esimerkiksi profeetta Daniel sanoi suoraan, että ”Messias, Johtaja”, ”raivataan pois” eli teloitetaan ”erheen sovittamiseksi” (Dan. 9:24–26). Jesaja ennusti, että Messias hylätään, häntä vainotaan ja hänet teloitetaan eli lävistetään, jotta hän kantaisi epätäydellisten ihmisten synnit (Jes. 53:4, 5, 7).

11. Millä tavoin Jehovan Poika osoitti halukkuutensa uhrautua meidän vapautuksemme vuoksi?

¹¹ Ennen maan päälle tuloaan Jumalan ainosyntyinen Poika tiesi, mitä vapautuksemme tulisi hänelle maksamaan. Hänen olisi kärsittävä hirvittävällä tavalla, ja sitten hänet surmattaisiin. Perääntyikö hän tai kapinoiko hän, kun hänen Isänsä opetti hänelle näitä tosiasioita? Ei, vaan hän päinvastoin alistui halukkaasti Isänsä ohjaukseen. (Jes. 50:4–6.) Jeesus teki kuuliaisesti Isänsä tahdon myös ollessaan maan päällä. Miksi? Hän kertoi yhden syyn seuraavin sanoin: ”Minä rakastan Isää.” Hänellä oli toinenkin syy: ”Kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta.” (Joh. 14:31; 15:13.) Vapautuksemme johtuu siis suurelta osin Jehovan Pojan osoittamasta rakkaudesta. Vaikka se maksoi hänelle hänen täydellisen ihmiselämänsä, hän antoi sen mielellään tuottaakseen meille vapautuksen.

Mitä vapautuksemme maksoi Jehovalle?

12. Kenen tahdosta lunastus on ilmaus, ja miksi hän järjesti sen?

¹² Päätöstä lunastusuhrin uhraamisesta tai sen toteuttamisen tavasta ei tehnyt Jeesus. Tämä vapautuskeino oli sen sijaan Jehovan tahdon tärkeä piirre. Apostoli Paavali osoitti, että temppelissä oleva alttari, jolla teurasuhreja uhrattiin, edusti Jehovan tahtoa (Hepr. 10:10). Olemme siis kiitollisuudenvelassa Kristuksen uhrin välityksellä saatavasta vapautuksesta ennen kaikkea Jehovalle (Luuk. 1:68). Se on ilmaus hänen täydellisestä tahdostaan ja hänen suuresta rakkaudestaan ihmisiä kohtaan. (Lue Johanneksen 3:16.)

13, 14. Miten Abrahamin esimerkki voi auttaa meitä arvostamaan sitä, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme?

¹³ Mitä Jehovalle maksoi se, että hän ilmaisi rakkautensa meitä kohtaan tällä tavoin? Meidän on vaikea tajuta sitä. Raamatussa on kuitenkin kertomus, joka voi auttaa meitä ymmärtämään asian paremmin. Jehova pyysi uskollista miestä Abrahamia tekemään jotain äärimmäisen vaikeaa: uhraamaan poikansa Iisakin. Abraham oli rakastava isä. Jehova puhui hänelle Iisakista sanoen: ”Ainokainen poikasi, jota niin rakastat.” (1. Moos. 22:2.) Silti Abraham tajusi, että Jehovan tahdon tekeminen oli jopa vielä tärkeämpää kuin hänen rakkautensa Iisakiin. Abraham totteli. Jehova ei kuitenkaan antanut Abrahamin tehdä sellaista, mitä Hän aikanaan itse tekisi. Jumala lähetti enkelin pysäyttämään Abrahamin juuri kun tämä oli uhraamaisillaan poikansa. Abraham oli niin lujasti päättänyt totella Jumalaansa tässä vaikeassa kokeessa, että hän oli pitänyt ylösnousemusta ainoana toivonaan nähdä tuo nuori mies jälleen elossa. Mutta hän luotti täydellisesti siihen, että Jumala herättäisi Iisakin kuolleista. Paavali sanoikin, että Abraham sai Iisakin takaisin ylösnousemuksen välityksellä ”kuvaannollisella tavalla”. (Hepr. 11:19.)

¹⁴ Meidän on vaikea edes kuvitella, millaista tuskaa Abraham tunsi valmistautuessaan uhraamaan poikansa. Abrahamin kokemus auttaa meitä jollain tavalla kuvittelemaan, mitä Jehova koki uhratessaan sen, jota hän sanoi ”rakkaaksi Pojakseen” (Matt. 3:17). Huomaa kuitenkin, että Jehovan tuska oli todennäköisesti vielä suurempaa. Jehova ja hänen Poikansa olivat nauttineet toistensa seurasta lukemattomia miljoonia, kenties jopa miljardeja, vuosia. Poika oli työskennellyt iloiten Isän kanssa hänen rakkaana ”mestarityöntekijänään” ja Edustajanaan, ”Sanana” (Sananl. 8:22, 30, 31; Joh. 1:1). Se mitä Jehova joutui kestämään, kun hänen Poikaansa kidutettiin ja pilkattiin ja kun hänet sitten teloitettiin rikollisena, menee täysin yli ymmärryksemme. Vapautuksemme maksoi Jehovalle suunnattoman paljon! Miten sitten voimme osoittaa, että arvostamme tätä vapautusta?

Miten voit osoittaa arvostavasi vapautusta?

15. Miten Jeesus saattoi suuren sovitustyönsä päätökseen, ja minkä tämä mahdollisti?

¹⁵ Jeesus saattoi suuren sovitustyön päätökseen sen jälkeen, kun hän oli saanut ylösnousemuksen taivaaseen. Palattuaan rakkaan Isänsä luo hän esitti hänelle uhrinsa arvon. Se johti suurenmoisiin siunauksiin. Syntien täydellinen anteeksianto kävi mahdolliseksi, ensin Kristuksen voideltujen veljien ja sitten ”koko maailman” syntien. Tuon uhrin ansiosta kaikki, jotka nykyään katuvat vilpittömästi syntejään ja joista tulee Kristuksen aitoja seuraajia, voivat iloita puhtaasta asemasta Jehova Jumalan edessä. (1. Joh. 2:2.) Miten tämä soveltuu sinuun?

16. Valaise, miksi meidän pitäisi arvostaa vapautusta, jonka Jehova on tehnyt meille mahdolliseksi.

¹⁶ Palataanpa alussa kuvailtuun esimerkkiin. Oletetaan, että parannuskeinon löytänyt lääkäri esittää osastollasi oleville potilaille mahdollisuuden: jokainen potilas, joka hyväksyy hoidon ja noudattaa ohjeita, paranee varmasti. Mitä jos useimmat potilaat kieltäytyisivät noudattamasta lääkärin neuvoja ja sanoisivat, että lääkkeen nauttiminen tai ohjeiden noudattaminen on liian vaivalloista? Toimisitko heidän tavallaan, vaikka hoidon tehoamisesta olisi vakuuttavia todisteita? Et tietenkään. Epäilemättä kiittäisit lääkäriä ja sitten noudattaisit hänen ohjeitaan tarkasti. Kenties jopa kertoisit päätöksestäsi toisillekin. Meidän jokaisen pitäisi olla vielä innokkaampia osoittamaan Jehovalle, miten paljon arvostamme vapautusta, jonka hän on mahdollistanut Poikansa lunastusuhrin välityksellä. (Lue Roomalaiskirjeen 6:17, 18.)

17. Millä tavoin voit osoittaa arvostuksesi sitä kohtaan, mitä Jehova on tehnyt vapauttaakseen sinut?

¹⁷ Jos arvostamme sitä, mitä Jehova ja hänen Poikansa ovat tehneet vapauttaakseen meidät synnistä ja kuolemasta, se näkyy elämästämme (1. Joh. 5:3). Taistelemme syntisiä taipumuksiamme vastaan. Emme koskaan harjoita tahallamme syntiä emmekä elä synnin harjoittamiseen usein liittyvää ulkokultaista kaksoiselämää. Jos toimisimme siten, se olisi samaa kuin sanoisimme, ettemme anna mitään arvoa lunnaille. Sen sijaan osoitamme arvostuksemme pyrkimällä vilpittömästi pysymään puhtaina Jumalan silmissä (2. Piet. 3:14). Osoitamme sen myös kertomalla toisille suurenmoisesta vapautustoivostamme, jotta hekin saisivat puhtaan aseman Jehovan edessä ja toivon ikuisesta tulevaisuudesta (1. Tim. 4:16). Jehova ja hänen Poikansa varmasti ansaitsevat sen, että omistamme aikaamme ja voimiamme heidän ylistämiseensä siinä määrin kuin meille on mahdollista (Mark. 12:28–30). Ajattele, että edessämme on aika, jolloin meidät parannetaan täysin synnistä! Voimme elää Jehovan tarkoituksen mukaista elämää, täydellisyydessä ja ikuisesti – ja kaikki on sen ansiota, mitä hän on tehnyt vapauttaakseen meidät! (Room. 8:21.)

[Alaviite]

Mitä vastaisit?

• Miksi tarvitset kipeästi vapautusta?

• Miten Jeesuksen uhrautuva teko vaikuttaa sinuun?

• Mitä ajattelet siitä, että Jehova antoi lunnaat puolestamme?

• Mitä kiitollisuutesi Jehovan vapautusjärjestelyjen johdosta saa sinut tekemään?

[Kuva s. 27]

Sovituspäivänä Israelin ylimmäinen pappi oli elävä esikuva Messiaasta.

[Kuva s. 28]

Abrahamin halukkuus uhrata poikansa kertoo meille Jehovan paljon suuremmasta uhrista.