Jehova, Jumala joka on ”altis antamaan anteeksi”

”Sinä, oi Jehova, olet hyvä ja altis antamaan anteeksi.” (PSALMIT 86:5)

 1. Mitä raskasta taakkaa kuningas Daavid kantoi, ja miten hän sai lohdutusta levottomalle sydämelleen?

MUINAISEN Israelin kuningas Daavid tiesi, miten raskas taakka huono omatunto saattoi olla. Hän kirjoitti: ”Omat erheeni ovat kulkeneet pääni yli, raskaan kuorman tavoin ne ovat minulle liian raskaat. Olen turtunut ja äärimmäisen musertunut, olen parkunut sydämeni voihkinan takia.” (Psalmit 38:4, 8.) Daavid sai kuitenkin lohdutusta levottomalle sydämelleen. Hän tiesi, että vaikka Jehova vihaa syntiä, Hän ei vihaa synnintekijää – jos tämä todella katuu ja hylkää syntisen tiensä (Psalmit 32:5; 103:3). Daavid luotti täydellisesti Jehovan halukkuuteen osoittaa armoa katuville ja sanoi: ”Sinä, oi Jehova, olet hyvä ja altis antamaan anteeksi.” (Psalmit 86:5.)

2, 3. a) Kun teemme syntiä, niin mikä taakka voi tulla kannettavaksemme, ja miksi tämä on terveellistä? b) Mikä vaara on siinä, että syyllisyys ’nielaisee’ meidät? c) Mitä Raamatussa vakuutetaan Jehovan halukkuudesta antaa anteeksi?

² Kun teemme syntiä, meidänkin kannettavaksemme voi tulla musertava omantunnontuskan taakka. Tällaiset tunnonvaivat ovat normaaleja, jopa terveellisiä. Ne voivat saada meidät ryhtymään toimiin oikaistaksemme erehdyksemme. Jotkut kristityt ovat kuitenkin joutuneet kokonaan syyllisyydentunteen valtaan. Tuomitessaan heidät heidän sydämensä saattaisi väittää, että Jumala ei anna heille täysin anteeksi, katuvatpa he kuinka syvästi tahansa. ”Tuntuu kauhealta ajatella, että Jehova ei enää rakastakaan minua”, sanoi eräs sisar kertoessaan tekemästään erehdyksestä. Senkin jälkeen kun hän oli katunut ja ottanut vastaan hyödyllisiä neuvoja seurakunnan vanhimmilta, hän tunsi edelleen olevansa arvoton saamaan Jumalalta anteeksi. Hän selittää: ”Ei kulu päivääkään, etten pyydä Jehovalta anteeksi.” Jos syyllisyys ’nielaisee’ meidät, Saatana voi yrittää saada meidät luovuttamaan, tuntemaan, että olemme arvottomia palvelemaan Jehovaa (2. Korinttilaisille 2:5–7, 11).

³ Tämä on kuitenkin kaukana siitä, miten Jehova suhtautuu asioihin! Hänen Sanassaan vakuutetaan, että kun ilmaisemme aitoa, sydämestä lähtevää katumusta, Jehova on halukas, tosiaan altis, antamaan anteeksi (Sananlaskut 28:13). Jos siis Jumalan anteeksianto on joskus tuntunut sinusta saavuttamattomalta, kenties sinun täytyy vain ymmärtää selvemmin, miksi ja miten hän antaa anteeksi.

Miksi Jehova on ”altis antamaan anteeksi”?

 4. Mitä Jehova muistaa luonnostamme, ja miten tämä vaikuttaa siihen, miten hän kohtelee meitä?

⁴ Raamatussa sanotaan: ”Niin kaukana kuin auringonnousu on auringonlaskusta, niin kauas meistä hän on siirtänyt rikkomuksemme. Niin kuin isä osoittaa armoa pojilleen, niin Jehova on osoittanut armoa häntä pelkääville.” Miksi Jehova on taipuvainen osoittamaan armoa? Seuraavassa jakeessa vastataan: ”Sillä hän tietää hyvin, miten meidät on muovattu, hän muistaa, että me olemme tomua.” (Psalmit 103:12–14.) Jehova ei tosiaankaan unohda, että olemme tomun lapsia, joilla on epätäydellisyydestä johtuvia heikkouksia. Sanat, joiden mukaan hän tietää, ”miten meidät on muovattu”, muistuttavat meitä siitä, että Raamatussa Jehovaa verrataan savenvalajaan ja meitä astioihin, joita hän muovailee (Jeremia 18:2–6).a Savenvalaja käsittelee saviastioitaan määrätietoisesti mutta kuitenkin varovaisesti, koska hän muistaa aina, millaisia ne ovat luonteeltaan. Samoin Jehova, Suuri Savenvalaja, ottaa meidän kohtelussamme huomioon syntisen luontomme heikkoudet. (Vrt. 2. Korinttilaisille 4:7.)

 5. Miten Roomalaiskirjeessä kuvaillaan sitä, miten voimakas ote synnillä on langenneeseen lihaamme?

⁵ Jehova ymmärtää, millainen voima synnillä on. Raamatussa syntiä kuvaillaan mahtavaksi voimaksi, joka pitää ihmistä kuolettavassa otteessaan. Miten vahva synnin ote oikeastaan on? Henkeytetty apostoli Paavali kuvailee tätä Roomalaiskirjeessä havainnollisin termein: me olemme ”synnin alaisuudessa” samoin kuin sotilaat ovat komentajansa alaisuudessa (Roomalaisille 3:9); synti on ’hallinnut’ ihmiskuntaa kuin kuningas (Roomalaisille 5:21); se ’asuu’ sisällämme (Roomalaisille 7:17, 20); sen ”laki” vaikuttaa meissä jatkuvasti ja yrittää itse asiassa hallita kulkuamme (Roomalaisille 7:23, 25). Joudumme käymään todella kovaa taistelua vastustaaksemme voimakasta otetta, joka synnillä on langenneeseen lihaamme! (Roomalaisille 7:21, 24.)

 6. Miten Jehova suhtautuu niihin, jotka etsivät hänen armoaan murtunein sydämin?

⁶ Armollinen Jumalamme tietää siis sen, että meidän on mahdotonta olla täydellisen tottelevaisia hänelle, haluammepa sitä sydämessämme miten hartaasti tahansa (1. Kuninkaiden kirja 8:46). Hän vakuuttaa meille rakkaudellisesti, että kun etsimme hänen isällistä armoaan murtunein sydämin, hän antaa anteeksi. Psalmista Daavid sanoi: ”Teurasuhreihin Jumalalle kuuluu murtunut henki; särkynyttä ja musertunutta sydäntä et sinä, oi Jumala, halveksi.” (Psalmit 51:17.) Jehova ei koskaan hylkää eli käännytä pois sydäntä, jonka syyllisyyden taakka on särkenyt ja musertanut. Miten kauniisti tämä kuvaileekaan Jehovan alttiutta antaa anteeksi!

 7. Miksi emme voi pitää Jumalan armoa itsestään selvänä?

⁷ Merkitseekö tämä kuitenkaan sitä, että voimme pitää Jumalan armoa itsestään selvänä, että voimme puolustella synnin tekemistä luontaisella syntisyydellämme? Ei suinkaan! Jehovaa eivät ohjaa pelkästään tunteet. Hänen armollaan on rajansa. Hän ei suinkaan anna anteeksi niille, jotka harjoittavat kovasydämisesti ilkeämielistä, tahallista syntiä katumatta tekojaan. (Heprealaisille 10:26–31.) Toisaalta kun hän näkee sydämen, joka on ”särkynyt ja musertunut”, hän on ”altis antamaan anteeksi”. (Sananlaskut 17:3.) Tarkastellaanpa ilmeikästä kieltä, jolla Raamatussa kuvaillaan sitä, miten täydellisesti Jumala antaa anteeksi.

Miten täydellisesti Jehova antaa anteeksi?

 8. Mitä Jehova oikeastaan tekee, kun hän antaa syntimme anteeksi, ja miten tämän pitäisi vaikuttaa meihin?

⁸ Katuva kuningas Daavid sanoi: ”Lopulta tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt erhettäni. Minä sanoin: ’Minä tunnustan rikkomukseni Jehovalle.’ Ja sinä annoit anteeksi syntieni erheen.” (Psalmit 32:5.) Ilmauksella ”annoit anteeksi” käännetään heprealainen sana, joka pohjimmiltaan merkitsee ’kohottaa ylös’, ’kantaa, viedä’. Tässä sitä käytetään merkityksessä ’ottaa pois syyllisyys, paha teko, rikkomus’. Jehova siis ikään kuin kohotti ylös Daavidin synnit ja vei ne pois (vrt. 3. Mooseksen kirja 16:20–22). Tämä epäilemättä lievitti syyllisyydentunteita, jotka olivat painaneet Daavidia (vrt. Psalmit 32:3). Mekin voimme luottaa täysin Jumalaan, joka antaa anteeksi niiden synnit, jotka etsivät hänen anteeksiantoaan sen perusteella, että he uskovat Jeesuksen Kristuksen lunastusuhriin (Matteus 20:28; vrt. Jesaja 53:12). Niiden, joiden synnit Jehova näin kohottaa ylös ja vie pois, ei tarvitse jatkuvasti kantaa menneistä synneistään johtuvaa syyllisyyden taakkaa.

 9. Mitä merkitsevät Jeesuksen sanat: ”Anna meille velkamme anteeksi”?

⁹ Jeesus valaisi Jehovan tapaa antaa anteeksi viittaamalla velkojien ja velallisten väliseen suhteeseen. Jeesus esimerkiksi kehotti meitä rukoilemaan: ”Anna meille velkamme anteeksi.” (Matteus 6:12.) Näin hän vertasi ”syntejä” ”velkoihin” (Luukas 11:4). Kun teemme syntiä, meistä tulee ”velallisia” Jehovaan nähden. Sanoilla ”antaa anteeksi” käännetty kreikkalainen verbi voi merkitä ’antaa velan olla, luopua siitä, niin ettei peri sitä’. Kun Jehova antaa anteeksi, hän tavallaan mitätöi velan, joka muutoin olisi tilillämme. Katuvat syntiset voivat näin ollen lohduttautua. Jehova ei koskaan peri maksua velasta, jonka hän on antanut anteeksi! (Psalmit 32:1, 2; vrt. Matteus 18:23–35.)

10, 11. a) Mitä kuvataan Apostolien tekojen 3:19:ssä olevilla sanoilla ”saada pyyhityiksi pois”? b) Miten valaistaan Jehovan anteeksiannon täydellisyyttä?

¹⁰ Apostolien tekojen 3:19:ssä Raamattu käyttää Jumalan anteeksiannosta toista eloisaa kielikuvaa: ”Katukaa sen tähden ja kääntykää saadaksenne syntinne pyyhityiksi pois.” Sanoilla ”saada pyyhityiksi pois” käännetään kreikkalainen verbi, joka voi kielikuvana käytettynä merkitä ’pyyhkiä pois, mitätöidä tai tuhota’. Joidenkuiden oppineiden mukaan se välittää ajatuksen käsin kirjoitetun tekstin pois pyyhkimisestä. Miten tämä oli mahdollista? Ennen vanhaan käytettiin musteena yleisesti seosta, jossa oli nokea, hartsia ja vettä. Tällaisella musteella kirjoitettu teksti voitiin pian kirjoittamisen jälkeen pyyhkiä märällä sienellä pois.

¹¹ Tällä kuvataan kauniisti sitä, miten täydellistä Jehovan anteeksianto on. Kun hän antaa syntimme anteeksi, hän ottaa ikään kuin sienen ja pyyhkii ne pois. Meidän ei tarvitse pelätä, että hän lukisi tällaiset synnit meitä vastaan tulevaisuudessa, sillä Raamatussa paljastetaan Jehovan armosta vielä jotain todella ainutlaatuista: kun hän antaa anteeksi, hän unohtaa!

”Enkä heidän syntiään tule enää muistamaan”

12. Kun Raamattu sanoo Jehovan unohtavan syntimme, niin tarkoittaako se, että hän ei pysty muistamaan niitä? Miksi vastaat siten?

¹² Jehova lupasi profeetta Jeremian välityksellä niistä, jotka ovat uudessa liitossa: ”Minä tulen antamaan anteeksi heidän erheensä enkä heidän syntiään tule enää muistamaan.” (Jeremia 31:34.) Merkitseekö tämä sitä, että kun Jehova antaa anteeksi, hän ei pysty enää muistamaan syntejä? Näin tuskin voisi olla. Raamatussa kerrotaan monien sellaisten ihmisten synneistä, joille Jehova antoi anteeksi, muun muassa Daavidin synneistä (2. Samuelin kirja 11:1–17; 12:1–13). Jehova on selvästikin yhä perillä heidän erheistään, ja niin pitäisi meidänkin olla. Kertomus siitä, miten he tekivät syntiä ja katuivat ja Jumala antoi heille anteeksi, on säilytetty meidän hyödyksemme (Roomalaisille 15:4). Mitä Raamattu sitten tarkoittaa sanoessaan, että Jehova ei ’muista’ niiden syntejä, joille hän antaa anteeksi?

13. a) Mitä sisältyy ”muistamiseksi” käännetyn heprealaisen verbin merkitykseen? b) Mitä Jehova vakuuttaa sanoessaan: ”Enkä heidän syntiään tule enää muistamaan”?

¹³ Tässä yhteydessä ”muistamiseksi” käännetty hepreankielinen verbi ei viittaa ainoastaan menneiden asioiden mieleen palauttamiseen. Erään Raamatun sanakirjan (Theological Wordbook of the Old Testament) mukaan siihen sisältyy ”lisäajatus asianmukaiseen toimintaan ryhtymisestä”. Tässä merkityksessä synnin ’muistamiseen’ sisältyy siis se, että ryhdytään toimiin synnintekijöitä vastaan. Kun profeetta Hoosea sanoi omapäisistä israelilaisista: ”Hän [Jehova] tulee muistamaan heidän erheensä”, profeetta tarkoitti, että Jehova ryhtyisi toimiin heitä vastaan, koska he eivät katuneet. Siksi tuon jakeen loppuosassa lisätäänkin: ”Hän tulee kiinnittämään huomiota heidän synteihinsä.” (Hoosea 9:9.) Toisaalta kun Jehova sanoo: ”Enkä heidän syntiään tule enää muistamaan”, hän vakuuttaa, että kun hän kerran antaa anteeksi katuvalle synnintekijälle, hän ei enää toimi tätä vastaan noiden syntien vuoksi tulevaisuudessa (Hesekiel 18:21, 22). Näin ollen hän unohtaa siinä mielessä, että hän ei tuo syntejämme esiin yhä uudelleen syyttääkseen tai rangaistakseen meitä kerran toisensa jälkeen. Tässä Jehova asettaa loistavan esimerkin meidän jäljiteltäväksemme suhteissamme toisiin. Kun syntyy erimielisyyksiä, on parasta olla kaivamatta esiin menneitä loukkauksia, jotka suostui aiemmin antamaan anteeksi.

Entä seuraukset?

14. Miksi anteeksi antaminen ei merkitse sitä, että katuva syntinen vapautetaan kaikista väärän menettelynsä seurauksista?

¹⁴ Merkitseekö Jehovan alttius antaa anteeksi sitä, että katuva syntinen vapautetaan kaikista väärän menettelynsä seurauksista? Ei suinkaan. Emme voi tehdä syntiä rangaistuksetta. Paavali kirjoitti: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Galatalaisille 6:7.) Saatamme joutua kohtaamaan joitakin toimintamme seurauksia tai ongelmia, mutta annettuaan anteeksi Jehova ei aiheuta meille vastoinkäymisiä. Kun ilmenee vaikeuksia, kristityn ei pitäisi ajatella, että kenties Jehova rankaisee häntä menneistä synneistä. (Vrt. Jaakobin kirje 1:13.) Toisaalta Jehova ei säästä meitä kaikilta väärien toimiemme vaikutuksilta. Avioero, ei-toivottu raskaus, sukupuolitauti, luottamuksen tai kunnioituksen menetys – kaikki nämä voivat olla synnin surullisia seurauksia, eikä Jehova suojele meitä niiltä. Muista, että vaikka Jehova antoi anteeksi synnit, jotka Daavid teki Batseban ja Uurian yhteydessä, hän ei suojellut Daavidia niiden tuhoisilta seurauksilta (2. Samuelin kirja 12:9–14).

15, 16. Miten 3. Mooseksen kirjan 6:1–7:ään muistiin merkitty laki hyödytti sekä uhria että väärintekijää?

¹⁵ Synneillämme voi olla muitakin seurauksia. Ajatellaanpa esimerkiksi sitä, mitä sanotaan 3. Mooseksen kirjan 6. luvussa. Mooseksen laki kiinnittää tässä huomion tilanteeseen, jossa ihminen syyllistyy vakavaan väärintekoon siten, että hän anastaa israelilaistoverinsa tavaroita ryöstön, kiristyksen tai petoksen avulla. Synnintekijä kieltää sitten syyllisyytensä ja julkeaa jopa vannoa väärin. Yhden sana on toisen sanaa vastaan. Myöhemmin omatunto alkaa kuitenkin vaivata väärintekijää, ja hän tunnustaa syntinsä. Saadakseen Jumalalta anteeksi hänen täytyy ottaa kolme muuta askelta: palauttaa se, minkä hän on ottanut, maksaa uhrille 20 prosentin sakko ja uhrata pässi syyllisyysuhrina. Sitten laki sanoo: ”Papin on toimitettava hänelle sovitus Jehovan edessä, ja niin hänelle annetaan anteeksi.” (3. Mooseksen kirja 6:1–7; vrt. Matteus 5:23, 24.)

¹⁶ Tämä laki oli Jumalan armollinen järjestely. Se hyödytti uhria, jonka omaisuus palautettiin ja joka tunsi epäilemättä suurta huojennusta, kun rikkoja lopulta tunnusti syntinsä. Samalla laki hyödytti sitä, jonka omatunto sai hänet vihdoin myöntämään syyllisyytensä ja oikaisemaan väärintekonsa. Tosiaankin jos hän olisi kieltäytynyt tekemästä niin, Jumala ei olisi antanut hänelle anteeksi.

17. Mitä Jehova odottaa meidän tekevän, kun olemme loukanneet toisia synneillämme?

¹⁷ Vaikka Mooseksen laki ei sidokaan meitä, saamme sen avulla arvokasta ymmärrystä Jehovan mielestä, myös siitä, mitä hän ajattelee anteeksi antamisesta (Kolossalaisille 2:13, 14). Kun olemme loukanneet tai pettäneet toisia synneillämme, voimme ilahduttaa Jehovaa tekemällä voitavamme ’oikaistaksemme vääryyden’ (2. Korinttilaisille 7:11). Tähän sisältyy se, että tunnustamme syntimme, myönnämme syyllisyytemme ja jopa pyydämme anteeksi loukatulta. Sitten voimme kääntyä Jehovan puoleen Jeesuksen uhrin perusteella ja tuntea huojennusta sen ansiosta, että meillä on puhdas omatunto ja varmuus siitä, että Jumala on antanut meille anteeksi (Heprealaisille 10:21, 22).

18. Millaista kuria voi liittyä Jehovan anteeksiantoon?

¹⁸ Kenen tahansa rakkaudellisen isän tai äidin tavoin Jehova voi yhdistää anteeksi antamiseen jossain määrin kuria (Sananlaskut 3:11, 12). Katuva kristitty voi joutua luopumaan edustaan palvella vanhimpana, avustavana palvelijana tai tienraivaajana. Hänelle voi olla tuskallista menettää joksikin aikaa edut, jotka ovat olleet hänelle kallisarvoisia. Tällainen kuri ei kuitenkaan merkitse sitä, että hän on menettänyt Jehovan suosion tai että Jehova on kieltäytynyt antamasta anteeksi. Lisäksi meidän täytyy muistaa, että Jehovalta tuleva kuri todistaa hänen rakastavan meitä. Sen vastaanottaminen ja soveltaminen käytäntöön edistää omaa parastamme ja voi johtaa ikuiseen elämään. (Heprealaisille 12:5–11.)

19, 20. a) Jos olet syyllistynyt väärintekoihin, niin miksi sinun ei pitäisi ajatella, että olet Jehovan armon ulottumattomissa? b) Mitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa?

¹⁹ On virvoittavaa tietää, että palvelemme Jumalaa, joka on ”altis antamaan anteeksi”! Jehova näkee muutakin kuin syntimme ja erehdyksemme. (Psalmit 130:3, 4.) Hän tietää, mitä on sydämessämme. Jos sinusta tuntuu, että sydämesi on särkynyt ja musertunut menneiden väärintekojesi vuoksi, älä ajattele olevasi Jehovan armon ulottumattomissa. Oletpa tehnyt millaisia erehdyksiä hyvänsä, niin jos olet todella katunut, ryhtynyt toimiin vääryyden oikaisemiseksi ja rukoillut hartaasti Jehovan anteeksiantoa Jeesuksen vuodatetun veren perusteella, voit luottaa täysin siihen, että sinuun soveltuvat 1. Johanneksen kirjeen 1:9:n sanat: ”Jos tunnustamme syntimme, niin hän on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta epävanhurskaudesta.”

²⁰ Raamatussa meitä kannustetaan jäljittelemään Jehovan anteeksiantavaisuutta ollessamme tekemisissä toistemme kanssa. Mutta missä määrin meidän voidaan odottaa antavan anteeksi ja unohtavan, kun toiset tekevät syntiä meitä vastaan? Tätä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviite]

Miten vastaisit?

◻ Miksi Jehova on ”altis antamaan anteeksi”?

◻ Miten Raamatussa kuvaillaan Jehovan anteeksiannon täydellisyyttä?

◻ Missä mielessä Jehova unohtaa antaessaan anteeksi?

◻ Mitä Jehova odottaa meiltä, kun olemme loukanneet toisia synneillämme?

[Kuva s. 12]

Kun olemme loukanneet toisia synneillämme, Jehova odottaa, että hyvitämme sen