Raamatun näkökanta
Ovatko tiede ja Raamattu sopusoinnussa keskenään?
LENTOKONEISTA ja atomipommeista aina geenimanipuloituihin soluihin ja lampaiden kloonaukseen asti 1900-luku on ollut tieteen hallitsema aikakausi. Tiedemiehet ovat lähettäneet ihmisiä kuuhun, hävittäneet isorokon, mullistaneet maatalouden ja tuoneet nopean ja maailmanlaajuisen tietoliikenteen miljardien ihmisten ulottuville. Niinpä ei ole yllättävää, että ihmiset kuuntelevat, kun tiedemiehet puhuvat. Mutta mitä tiedemiehet sanovat Raamatusta, jos heillä yleensä on siitä jotain sanottavaa? Ja toisaalta mitä Raamattu kertoo tieteestä?
Ovatko ihmeet epätieteellisiä?
”Tieteellisesti ajattelevat ihmiset uskovat ’syy ja seuraus’ -yhteyteen. Heidän mielestään kaikelle on olemassa täysin luonnollinen selitys”, sanotaan eräässä nykyaikaisessa tietosanakirjassa. Myös Raamatun tutkijat hyväksyvät vahvistetut tieteelliset periaatteet. He tajuavat kuitenkin, että Raamattu kertoo usein ihmeistä, joita ei voida selittää tieteellisesti nykytietämyksen mukaan. Esimerkkeinä ovat auringon pysyminen paikallaan Joosuan päivinä ja Jeesuksen käveleminen vettä pitkin (Joosua 10:12, 13; Matteus 14:23–34). Näiden ihmeiden sanotaan kuitenkin johtuneen yliluonnollisesti toimivasta Jumalan voimasta.
Tämä on ratkaiseva seikka. Jos Raamatussa väitettäisiin, että ihmiset pystyvät kävelemään vettä pitkin ilman Jumalan apua tai että auringon näennäinen liikkuminen taivaalla voidaan pysäyttää ilman mitään syytä, niin saattaisi näyttää siltä, että se on ristiriidassa tieteen kanssa. Mutta kun Raamattu sanoo näiden tapahtumien johtuneen Jumalan voimasta, sen kertomus ei niinkään ole ristiriidassa tieteen kanssa, vaan johtaa keskustelun alueelle, jolle tiede ei vielä yllä.
Onko Raamattu ristiriidassa tieteen kanssa?
Entä toisaalta ne Raamatun kohdat, joissa käsitellään ihmiselämän tavallisia tapahtumia tai puhutaan sivumennen kasveista, eläimistä tai luonnonvoimista? On kiinnostavaa, ettei ole todistettuja esimerkkejä siitä, että Raamattu olisi ristiriidassa tunnettujen tieteellisten tosiasioiden kanssa, kun tällaisten kohtien tekstiyhteys otetaan huomioon.
Raamattu käyttää usein esimerkiksi runollista kieltä, joka kuvaa tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten havaintoja. Kun Jobin kirja kertoo, että Jehova takoo taivaan ”kovaksi kuin valetun metallipeilin”, se kuvailee osuvasti taivasta peiliksi, joka heijastaa kirkkaasti (Job 37:18). Tätä kuvausta ei tule ottaa kirjaimellisesti sen enempää kuin sitä, että maalla olisi ”jalustat” tai ”kulmakivi” (Job 38:4–7).
Tämä on tärkeää, koska monet kommentoijat ovat ottaneet tällaiset kuvaukset kirjaimellisesti (ks. 2. Samuelin kirja 22:8; Psalmit 78:23, 24). He ovat päätelleet, että Raamattu opettaa jotakin sellaista kuin sanotaan seuraavassa Raamatun sanakirjan lainauksessa.
”Ihmisten asuttama maa nähdään pyöreänä ja kiinteänä kohteena, ehkä levynä, joka kelluu rajattoman vesilaajuuden päällä. Yläpuolella on vastaavasti toinen, samalla tavalla rajaton vesimassa kuin alla, ja sieltä vesi tulee alas sateena reikien ja kanavien kautta, jotka lävistävät taivaallisen vesivaraston. Kuu, aurinko ja muut valonlähteet on asetettu paikoilleen rakenteeseen, joka kaartuu maan yli. Tämä rakenne on tuttu pappien kuvailema ’taivaankansi’ (rāqîa‛).” (The Anchor Bible Dictionary.)
Tämä kuva on selvästi nykytieteen vastainen. Mutta onko se oikeudenmukainen arvio Raamatun opettamasta taivaskäsityksestä? Ei suinkaan. Erään Raamatun tietosanakirjan mukaan tällainen heprealaisen maailmankaikkeuden kuvaileminen ”perustuu todellisuudessa pikemminkin pimeällä keskiajalla Euroopassa vallalla olleisiin ajatuksiin kuin V[anhan] T[estamentin] todelliseen kertomukseen” (The International Standard Bible Encyclopaedia). Mistä nämä keskiaikaiset ajatukset olivat peräisin? Kuten David C. Lindberg selittää kirjassa The Beginnings of Western Science, ne perustuivat suurimmaksi osaksi antiikin kreikkalaisen filosofin Aristoteleen kosmologiaan; keskiajan oppineisuus rakentui suurimmaksi osaksi hänen tuotannolleen.
Jumalan olisi ollut tarkoituksetonta ja hämmentävää ilmaista Raamatun sanoma kielellä, joka vetoaisi 1900-luvun tiedemieheen. Tieteellisten kaavojen sijasta Raamattu sisältää monia eloisia kuvauksia sellaisten ihmisten jokapäiväisestä elämästä, jotka ensimmäisinä kirjoittivat ne muistiin – kuvia, jotka säkenöivät ajatonta voimaa vielä nykyäänkin (Job 38:8–38; Jesaja 40:12–23).
Tietoa korkeammasta lähteestä
On kuitenkin kiinnostavaa, että jotkin Raamatun viittaukset näyttävät välittävän tieteellistä informaatiota, jota ei ollut tuon ajan ihmisillä. Job kuvailee, että Jumala ”jännittää pohjoisen autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle” (Job 26:7). Ajatus ”tyhjyyden päälle” ripustetusta maasta erosi huomattavasti useimpien niiden muinaisten kansojen taruista, joissa maa sijoitettiin norsujen tai merikilpikonnien päälle. Mooseksen laki sisältää hygieniaan liittyviä vaatimuksia, jotka olivat hyvin paljon sen ajan lääketieteellisen tietämyksen edellä. Sellaisten ihmisten karanteeniin liittyvät säännökset, joiden epäiltiin sairastuneen lepraan, ja kielto koskemasta kuolleisiin säästivät epäilemättä monien israelilaisten hengen. (3. Mooseksen kirja, 13. luku; 4. Mooseksen kirja 19:11–16.) Jyrkkänä vastakohtana assyrialaisten hoitomenetelmien kuvaillaan olleen ”uskonnon, ennustelun ja demonismin sekoitus”, ja niihin sisältyi hoitoa koiran ulosteella ja ihmisen virtsalla.
Kuten Luojan henkeyttämältä kirjalta voidaan odottaa, Raamattu sisältää tieteellisesti täsmällistä, aikaansa edellä olevaa tietoa, vaikka se ei kertaakaan juutu tieteellisiin selityksiin, jotka olisivat olleet tarkoituksettomia ja hämmentäviä muinaisina aikoina eläneille ihmisille. Raamattu ei sisällä mitään, mikä olisi ristiriidassa tunnettujen tieteellisten tosiasioiden kanssa. Toisaalta Raamatussa on paljon sellaista, mistä se on eri mieltä todistamattomien teorioiden, kuten evoluutioteorian, kanssa.
[Huomioteksti s. 27]
Jobin huomautus siitä, että maa ’riippuu tyhjyyden päällä’, osoittaa hänellä olleen tietoa, jota hänen aikalaisillaan ei ollut
[Kuvan lähdemerkintä s. 26]
NASA