Nuoret kysyvät:

Mitä pahaa on juoruilemisessa?

”He [nuoret] – – viettävät aikaansa maleksien ympäriinsä ja juoruten toistensa kanssa.” – Sokrates, noin vuonna 400 eaa.

’OLETKO kuullut viimeisintä?’ ’Arvaa mitä?’ ’Odotahan, kun kuulet tämän!’ ’Osaatko säilyttää salaisuuden?’ Näillä sanoilla aletaan tavallisesti kertoa henkilökohtaisia, kiusoittelevia tai jopa dramaattisia tietoja toisista ihmisistä – tällaista tapaa kutsutaan yleisesti juoruiluksi.

Samoin kuin Sokrateen päivinä, nykyisinkin nuoret pitävät kovasti tästä tavasta. Tutkijat kutsuvat juoruilua yleismaailmalliseksi ilmiöksi, jota esiintyy kaikkien rotujen, ikäryhmien ja kulttuurien keskuudessa. Journal of Communication -aikakauskirjan mukaan pienet lapsetkin juoruavat ”käytännöllisesti katsoen heti siitä lähtien, kun he oppivat puhumaan ja alkavat tunnistaa muita ihmisiä”.

Pitääkö paikkansa, että pelkästään naiset harrastavat juoruilemista? Ei pidä! Tutkijat Levin ja Arluke analysoivat mies- ja naisopiskelijaryhmien keskusteluja. Mitä tulokset kertoivat? Miehet osoittautuivat aivan yhtä taipuvaisiksi juoruilemaan kuin naisetkin!

Miksi sitten juorujen kertominen on oikeastaan meistä niin mukavaa? Onko hyviä syitä varoa sitä?

Juoruaminen voi olla hyvää, pahaa tai ilkeää

Juoruilu on joutavaa puhetta. Se keskittyy kuitenkin poikkeuksetta, ei asioihin, vaan ihmisten heikkouksiin, epäonnistumisiin, saavutuksiin ja huonoon onneen. Tällaisen puheen ei välttämättä tarvitse olla vahingollista tai ilkeää. Joka tapauksessa ihmiset ovat luonnostaan kiinnostuneita toisista ihmisistä. Raamattu jopa kehottaa meitä ’pitämään silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina ei vain omia asioitamme, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita’. – Filippiläisille 2:4.

Huolellisesti valvottuna juoruaminen saattaa siis olla vain sitä, että vaihdetaan hyödyllisiä tietoja. Miten saat tietää esimerkiksi, että rouva Lahtinen on sairaana ja tarvitsee apua ostosten tekemiseen, että ystäväsi Joni on masentunut menetettyään työpaikkansa, jossa hän kävi koulun ohella, tai että naapurissasi asuva Sanna on nyt muuttamassa pois? Ilmoitetaanko niistä jossain virallisesti? Ei, vaan useimmiten tällaiset tapahtumat saadaan selville rupateltaessa epävirallisesti – juoruttaessa, jos haluat sitä siksi kutsua.

Alkuperäinen kreikkalainen sana, joka Raamatussa on käännetty ”juoruilijoiksi”, juontui verbistä, joka merkitsi ”olla tulvillaan sanoja”. (1. Timoteukselle 5:13; Liddellin ja Scottin sanakirja A Greek-English Lexicon) Meitä muistutetaan sanojen käytöstä Sananlaskujen 10:19:ssä: ”Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.” Keskustelun kultainen sääntö kuuluu: ajattele ennen kuin puhut!

Harmittoman ja vahingollisen juoruilun välinen raja voi olla lähes olematon. Sen ilmoittamisesta, että ’Jussi ei ole enää työssä ostoskeskuksessa’, voi olla vain lyhyt hyppäys sellaisen panettelun sekaisen sutkautuksen lisäämiseen, että ’Jussi ei oikein näytä pysyvän missään työpaikassa’. Jopa yritykset sanoa jotain ystävällistä jostakusta toisesta menevät usein vikaan. Lausuntoa: ’Jaana on luokan lahjakkain oppilas’, voivat helposti seurata sanat: ’Mutta oletko pannut merkille, miten hän pukeutuu?’ Aivan liian usein juoruilu voi muuttua suorastaan ilkeämieliseksi; keinoksi kertoa parjaavia valheita ja huhuja jostakusta.

Miksi on epämiellyttävää juoruilua?

Miksi sitten juoruiluissa turvaudutaan niin usein kielteisiin asioihin? Ensinnäkin ’sydän on petollinen’, ja kielteinen puhe kutkuttaa usein tiettyjä itsekkäitä tunteita. – Jeremia 17:9.

”Tietäessäsi jotain, mitä muut eivät tiedä, tunnet itsesi tärkeäksi”, myöntää nuori Connie. Ja hyvin usein se ”jokin” on vähemmän imarteleva uutinen jostakusta toisesta. Joillakuilla näyttää olevan sellainen tunne, että kohdistamalla huomion toisten puutteisiin ja virheisiin he voivat peittää omia heikkouksiaan. Sitten on niitäkin, joille juoruilu on tapa saada suosiota itselleen. He pinnistelevät ollakseen selvillä kaikesta, niin että he voivat olla ensimmäisinä kertomassa toisille. Saadakseen nauttia tästä lyhyestä hetkestä parrasvaloissa he pettävät parhaan ystävänsä luottamuksen. Muista, että se, joka puhuu sinulle toisista ihmisistä, puhuu tavallisesti myös sinusta toisille.

Juoruilua voidaan myös pitää mutkattomana tapana purkaa kiukkua, loukkaantumisen tunnetta ja mustasukkaisuutta. Jotkut turvautuvat jopa perättömyyksien sepittelemiseen tuottaakseen tuskaa jollekulle, jolle he toivovat ikävyyksiä. (Vrt. Sananlaskut 26:28.) Niinpä muuan tyttö levitti huhua, että eräs hänen koulutoverinsa oli raskaana – ilmeisesti siksi, että tuo koulutoveri seurusteli pojan kanssa, josta hänkin piti.

Epämiellyttävä juoruilu ei usein johdu niinkään pahansuopaisuudesta kuin ajattelemattomuudesta. Eräs teini-ikäinen tunnusti: ”Toisinaan tajuan, että se, mitä olen sanomaisillani, ei luultavasti ole aivan 100-prosenttisen varmaa, mutta se on melkein kuin piintynyt tapa. Sanon asioita, ennen kuin pystyn hillitsemään itseni – ja monta kertaa kaikki tulee myöhemmin minulle takaisin.”

Epämiellyttävä juoruilu – kaksiteräinen miekka

Olipa epämiellyttävän juoruilun vaikuttimena mikä tahansa, se on kaksiteräinen miekka. Toisaalta se voi tuottaa korjaamatonta vahinkoa toisen ihmisen nimelle ja maineelle. ’Teen-aikakauslehti totesikin: ”Jos kielit toisista ihmisistä, arvostelet, paljastat salaisuuksia, liioittelet tai jopa siekailematta valehtelet, luultavasti vaarannat tai tuhoat ihmissuhteita – ja samalla on aivan mahdollista, että estät myös uusien ystävyyssuhteiden kehittymisen.” Raamattu esittää asian näin: ”Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, erottaa ystävykset.” – Sananlaskut 17:9; vrt. Sananlaskut 16:28.

Toiselta puolen juoruilu voi myös tuottaa päinvastaisen tuloksen ja vahingoittaa itse kielikelloa. Sen sijaan että juoruilu saisi ihmiset höristämään korviaan, se voikin synnyttää epäluuloa. ”Juorukellolle ei voi uskoa salaisuutta”, sanotaan Sananlaskujen 11:13:ssa. (Today’s English Version) Se, josta on puhuttu, on varmasti onneton, jos ja kun hän saa myöhemmin tietää, että jokin luottamuksellinen asia on paljastettu tai jotain sattunutta erehdystä on toitotettu ympäriinsä. ”Pohjatuuli saa aikaan sateen ja salainen kielittely vihaiset kasvot”, sanotaan Sananlaskujen 25:23:ssa.

Se, joka puhuu väheksyvästi toisista, on myös vaarassa turmella suhteensa Jumalaan. Huolimaton puhe paisuu usein panetteluksi. Jehova on ainoastaan sellaisen ystävä, ”joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa”. (Psalmi 15:1, 3) Mutta kun me levitämme tuulesta temmattua huhua, saatamme itse asiassa sekaantua valheeseen – ja valhetta Jehova Jumala vihaa. – Sananlaskut 6:16, 17.

Varo joutumasta juoruilun ansaan

On miltei mahdotonta lakata puhumasta toisista ihmisistä – ainakaan kokonaan. Mutta monet ongelmat voidaan välttää, jos noudatat kultaista sääntöä: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” – Matteus 7:12.

Tämä merkitsee sitä, että kieltäydyt kuuntelemasta vahingollista juoruilua! ”Älä siis antaudu avosuisen pariin”, neuvoo Raamattu. (Sananlaskut 20:19) Jos kuuntelet ilkeämielistä tai vahingollista puhetta, annat sille hyväksymyksesi. Rosalyn-niminen nuori sanookin tästä: ’Juoruja kuuntelevat ihmiset vain rohkaisevat juorukelloja.’ Lisäksi on aina mahdollista, että huomaat ’mehevän jutun’ olevan liian houkutteleva pitääksesi sen omana tietonasi ja näin joudut mukaan vahinkoa tuottavaan juorumyllyyn.

Yritä siksi lopettaa lyhyeen kielteinen puhe. Tämä ei välttämättä merkitse saarnan pitämistä vahingollisen juoruilun huonoista puolista. Mutta voit yrittää vaihtaa puheenaihetta, ohjata keskustelua uuteen suuntaan tai sanoa jotakin kohteliasta keskustelun kohteena olevasta. Jos loukkaava puhe jatkuu, pidä sitä hyvänä syynä vetäytyä pois keskustelusta.

Jokin asia saattaa kyllä vallan hyvin olla totta – puhumattakaan siitä, että se on kutkuttavan jännittävää – mutta onko se todella tarpeen sanoa? Pahoittaako se jonkun mielen, parjaako, loukkaako tai hämmentääkö se jotakuta? Sanoisitko sen ollessasi kasvotusten tuon henkilön kanssa? Miltä sinusta tuntuisi, jos joku sanoisi samoin sinusta? ”Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti”, sanoo Sananlaskujen 15:2, ”mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.”

Pidä siis huulesi kurissa. Sanotaan, että ajattelevat ihmiset puhuvat ideoista, tavalliset ihmiset puhuvat tavaroista ja pikkumaiset ihmiset puhuvat ihmisistä! Laajenna keskustelujesi aihepiiriä. On monia asioita – hengelliset asiat mukaan luettuina – joista voi saada paljon parempia keskustelunaiheita kuin tyhjänpäiväisistä, vahingollisista juoruista.a

[Alaviitteet]

[Kuva s. 18]

Juorukello nauttii usein huomion keskipisteenä olemisesta

[Kuva s. 19]

Jos kuuntelet ilkeämielistä tai vahingollista puhetta, annat sille hyväksymyksesi