Jeremia

31 ”Siihen aikaan”, lausuu Jehova, ”minusta tulee Jumala kaikille Israelin suvuille, ja niistä puolestaan tulee minun kansani.”+

2 Näin on Jehova sanonut: ”Miekalta eloon jääneiden kansa sai suosion erämaassa,+ kun Israel oli vaeltamassa* päästäkseen lepoonsa.”+ 3 Kaukaa näyttäytyi minulle Jehova ja sanoi: ”Ja ajan hämärään asti kestävällä rakkaudella minä olen sinua* rakastanut.+ Sen vuoksi olen vetänyt sinua puoleeni rakkaudellisella huomaavaisuudella.*+ 4 Vielä minä rakennan sinut uudelleen, ja sinä tulet varmasti uudelleen rakennetuksi,+ oi Israelin neitsyt. Vielä sinä somistat itsesi tamburiineillasi ja olet lähtevä nauravien tanssiin.+ 5 Vielä sinä istutat viinitarhoja Samarian vuorille.+ Istuttajat totisesti istuttavat ja rupeavat käyttämään niitä.+ 6 Sillä on päivä, jona Efraimin vuoristossa olevat tähystäjät todella huutavat: ’Nouskaa, ja menkäämme ylös Siioniin, Jehovan, Jumalamme, luo.’”+

7 Sillä näin on Jehova sanonut: ”Huutakaa äänekkäästi Jaakobille iloiten, ja huutakaa raikuvasti kansakuntien johdossa.+ Julistakaa sitä.+ Ylistäkää ja sanokaa: ’Pelasta, oi Jehova, kansasi, Israelin jäännös.’+ 8 Katso, minä tuon heitä pohjoisen maasta+ ja kokoan heidät maan perukoilta.+ Heidän joukossaan ovat sokea ja rampa, raskaana oleva nainen ja synnyttävä, kaikki yhdessä.+ Suurena seurakuntana he palaavat tänne.+ 9 Itkien he tulevat,+ ja minä tuon heidät heidän esittäessään hartaita suosionpyyntöjä. Minä annan heidän vaeltaa purolaaksoihin, joissa on vettä,+ oikeaa tietä, jolla heitä ei saateta kompastumaan. Sillä minusta on tullut Israelille Isä,+ ja esikoiseni on Efraim.”+

10 Kuulkaa Jehovan sana, oi te kansakunnat, ja kertokaa se kaukaisissa saarissa*+ ja sanokaa: ”Hän, joka hajottaa Israelin*, kokoaa sen yhteen+ ja on pitävä siitä huolta kuin paimen laumastaan.+ 11 Sillä Jehova on lunastava Jaakobin+ ja vaativa hänet takaisin häntä voimakkaamman kädestä.+ 12 Ja varmasti he tulevat ja huutavat ilosta Siionin ylänteellä+ ja säteilevät Jehovan hyvyyden takia,+ viljan ja uuden viinin+ ja öljyn ja katraan ja karjan jälkeläisten* takia.+ Ja heidän sielunsa tulee suorastaan hyvin kastellun puutarhan kaltaiseksi,+ eivätkä he enää näänny.”+

13 ”Silloin neitsyt iloitsee tanssista, samoin nuoret miehet ja vanhat miehet, kaikki yhdessä.+ Ja minä olen muuttava heidän surunsa riemuksi ja olen lohduttava heitä ja saattava heidät iloitsemaan vapauttamalla heidät murheestaan.+ 14 Ja minä olen tekevä pappien sielun kylläiseksi lihavuudesta,+ ja minun kansani tulee kylläiseksi minun hyvyydestäni”,+ lausuu Jehova.

15 ”Näin on Jehova sanonut: ’Ramasta+ kuuluu ääni, valitus ja katkera itku;+ Raakel+ itkee poikiaan.+ Hän on kieltäytynyt antamasta lohduttaa itseään poikiensa vuoksi,+ koska heitä ei enää ole.’”+

16 Näin on Jehova sanonut: ”’Pidätä äänesi* itkusta ja silmäsi kyyneleistä,+ sillä toiminnastasi on palkka’, lausuu Jehova, ’ja he palaavat varmasti vihollisen maasta.’+

17 ’Ja tulevaisuudestasi on toivoa’,+ lausuu Jehova, ’ja pojat palaavat varmasti omalle alueelleen.’”+

18 ”Olen totisesti kuullut Efraimin vaikeroivan:+ ’Sinä olet oikaissut minua, jotta minua oikaistaisiin+ kuin opettamatonta vasikkaa.+ Pane minut kääntymään takaisin, niin käännyn auliisti takaisin,+ sillä sinä olet Jehova, minun Jumalani.+ 19 Sillä käännyttyäni takaisin minä tunsin mielipahaa;+ ja kun minut oli johdatettu tietoon, läimäytin reiteeni.+ Häpesin ja tunsin myös olevani nöyryytetty,+ sillä olin kantanut nuoruuteni häväistystä.’”+

20 ”Onko Efraim* minulle kallisarvoinen poika tai hellitty lapsi?+ Sillä siinä määrin kuin puhun häntä vastaan, minä varmasti muistan häntä edelleenkin.+ Sen tähden sisukseni ovat kuohuneet hänen tähtensä.+ Minä säälimällä säälin häntä”,+ lausuu Jehova.

21 ”Pystytä itsellesi* tiemerkkejä. Aseta itsellesi tienviittoja.+ Kohdista sydämesi valtatiehen, tiehen jota sinun on kuljettava.*+ Tule takaisin, oi Israelin neitsyt. Tule takaisin näihin kaupunkeihisi.+ 22 Kuinka kauan kääntyilet sinne tänne,+ oi uskoton tytär?+ Sillä Jehova on luonut uutta maahan: nainen voimakasta miestä* piirittää.”

23 Näin on armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ”He sanovat vielä tämän sanan Juudan maassa ja sen kaupungeissa, kun minä kokoan niiden vangitut: ’Siunatkoon Jehova sinua,*+ oi vanhurskas asuinpaikka,+ oi pyhä vuori.’+ 24 Ja siinä* Juuda kaikkine kaupunkeineen tulee varmasti asumaan yhdessä, maanviljelijät ja ne, jotka ovat lähteneet liikkeelle laumoineen.+ 25 Sillä minä olen tekevä väsyneen sielun kylläiseksi*, ja jokaisen nääntyvän sielun minä olen täyttävä.”*+

26 Tähän minä heräsin ja aloin nähdä; ja minun uneni oli ollut minulle mieluisa.

27 ”Katso! Päivät tulevat”, lausuu Jehova, ”jolloin olen kylvävä Israelin huoneeseen ja Juudan huoneeseen ihmisen siementä ja kotieläimen siementä.”+

28 ”Ja on tapahduttava, että niin kuin olin pysynyt valppaana heidän suhteensa+ repiäkseni juurineen pois ja hajottaakseni ja repiäkseni maahan ja tuhotakseni ja tehdäkseni vahinkoa,+ niin tulen pysymään valppaana heidän suhteensa rakentaakseni ja istuttaakseni”,+ lausuu Jehova. 29 ”Niinä päivinä he eivät enää sano: ’Isät ne raakoja rypäleitä söivät, mutta poikien hampaita vihloi.’*+ 30 Kukin näet tulee kuolemaan oman erheensä takia.+ Jokaisen raakoja rypäleitä syövän ihmisen omia hampaita vihloo.”

31 ”Katso! Päivät tulevat”, lausuu Jehova, ”jolloin minä teen* Israelin huoneen+ ja Juudan huoneen+ kanssa uuden liiton,*+ 32 en sellaista liittoa kuin tein heidän esi-isiensä kanssa sinä päivänä, jona tartuin heidän käteensä viedäkseni heidät pois Egyptin maasta,+ ’jonka liittoni he itse rikkoivat,+ vaikka* minä olin heidän aviomiesomistajansa’,*+ lausuu Jehova.”

33 ”Sillä tämä on se liitto,+ jonka teen Israelin huoneen kanssa niiden päivien jälkeen”,+ lausuu Jehova. ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä,+ ja heidän sydämeensä tulen sen kirjoittamaan.*+ Ja minusta on tuleva heidän Jumalansa, ja heistä puolestaan tulee minun kansani.”+

34 ”Eivätkä he enää opeta kukin toveriaan ja kukin veljeään+ sanoen: ’Tuntekaa Jehova!’,+ sillä he kaikki tuntevat minut, vähäisimmästään aina suurimpaansa asti”,+ lausuu Jehova. ”Sillä minä tulen antamaan anteeksi heidän erheensä enkä heidän syntiään tule enää muistamaan.”+

35 Näin on sanonut Jehova, hän joka on antanut auringon valoksi päivällä,+ kuun ja tähdet säädöksineen*+ valoksi yöllä,+ hän joka kuohuttaa meren, jotta sen aallot pauhaisivat,+ hän jonka nimi on armeijoiden Jehova:+ 36 ”’Jos nämä säännökset voisivat poistua edestäni’,+ lausuu Jehova, ’Israelin siementä olevat voisivat myös lakata osoittautumasta kansakunnaksi edessäni iäksi.’”+

37 Näin on Jehova sanonut: ”’Jos ylhäällä olevat taivaat voitaisiin mitata ja alhaalla olevan maan perustukset voitaisiin tutkia,+ minäkin voisin hylätä koko Israelin siemenen kaiken sen vuoksi, mitä he ovat tehneet’,+ lausuu Jehova.”

38 ”Katso! Päivät tulevat*”, lausuu Jehova, ”jolloin Jehovalle rakennetaan kaupunki+ Hananelintornista+ Kulmaporttiin+ asti. 39 Ja mittanuora+ on vielä kulkeva suoraan Garebinkukkulalle ja kääntyvä sitten Goaan. 40 Ja ruumiiden ja rasvaisen tuhkan koko alatasanko+ ja kaikki penkereet aina Kidronin purolaaksoon+ asti, Hevosportin*+ kulmaan saakka kohti auringonnousua, tulevat olemaan Jehovalle pyhiä.+ Sitä ei revitä irti juurineen eikä sitä enää, ajan hämärään asti, revitä maahan.”+