Luukas
20 Kun hän eräänä päivänä oli opettamassa kansaa temppelissä ja julistamassa hyvää uutista, ylipapit ja kirjanoppineet sekä vanhimmat tulivat 2 ja sanoivat hänelle: ”Sano meille, millä valtuuksilla sinä teet näitä. Kuka on antanut sinulle nämä valtuudet?”+ 3 Hän vastasi heille: ”Minäkin teen teille kysymyksen. Kertokaa te minulle, 4 oliko Johanneksen kaste* taivaasta vai ihmisistä.” 5 Silloin he päättelivät keskenään: ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo: ’Miksi ette uskoneet häntä?’ 6 Jos taas sanomme: ’Ihmisistä’, koko kansa kivittää meidät, sillä se on vakuuttunut siitä, että Johannes oli profeetta.”+ 7 Niinpä he vastasivat, etteivät he tienneet, mistä se oli lähtöisin. 8 Jeesus sanoi heille: ”En minäkään sano teille, millä valtuuksilla minä näitä teen.”
9 Sitten hän alkoi kertoa kansalle tätä vertausta: ”Eräs mies istutti viinitarhan,+ vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille pitkähköksi ajaksi.+ 10 Aikanaan hän lähetti viljelijöiden luo orjan, jotta he antaisivat hänelle viinitarhan hedelmiä. Viljelijät kuitenkin pieksivät hänet ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin.+ 11 Mutta hän lähetti heidän luokseen toisen orjan. Hänetkin he pieksivät, nöyryyttivät* ja lähettivät pois tyhjin käsin. 12 Sitten hän lähetti vielä kolmannen. He haavoittivat häntäkin ja heittivät hänet ulos. 13 Tällöin viinitarhan omistaja sanoi: ’Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani.+ Häntä he varmaankin kunnioittavat.’ 14 Kun viljelijät näkivät hänet, he järkeilivät keskenään: ’Tämä on perillinen. Tapetaan hänet, jotta perintö tulisi meille.’ 15 Niin he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet.+ Mitä viinitarhan omistaja siksi tekee heille? 16 Hän tulee ja tappaa nämä viljelijät ja antaa viinitarhan toisille.”
Kuullessaan tämän he sanoivat: ”Näin ei saa koskaan tapahtua!” 17 Mutta hän katsoi suoraan heihin ja sanoi: ”Mitä sitten tarkoittaa tämä kohta, johon on kirjoitettu: ’Kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut pääkulmakivi’?+ 18 Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu.+ Jokaisen, jonka päälle kivi kaatuu, se murskaa.”
19 Kirjanoppineet ja ylipapit tajusivat, että hän puhui tässä vertauksessa heistä, ja siksi he halusivat käydä häneen käsiksi sillä hetkellä, mutta he pelkäsivät kansaa.+ 20 Pidettyään Jeesusta tarkkaan silmällä he palkkasivat salaa miehiä, joiden piti teeskennellä olevansa vilpittömiä. He lähettivät heidät hänen luokseen saadakseen hänet puheestaan kiinni,+ jotta he voisivat luovuttaa hänet hallitusviranomaisille ja käskynhaltijalle.* 21 Miehet kysyivät häneltä: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et ole puolueellinen vaan opetat Jumalan tietä totuudenmukaisesti. 22 Onko meidän oikein* maksaa keisarille veroa vai ei?” 23 Hän kuitenkin huomasi heidän viekkautensa ja sanoi heille: 24 ”Näyttäkää minulle denaari. Kenen kuva ja nimi siinä on?” He vastasivat: ”Keisarin.” 25 Hän sanoi heille: ”Antakaa siksi takaisin keisarille, mikä kuuluu keisarille,+ mutta Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle.”+ 26 He eivät pystyneet kansan edessä saamaan häntä sanoistaan ansaan, vaan ihmeissään hänen vastauksestaan he vaikenivat.
27 Mutta jotkut saddukeuksista, jotka eivät usko ylösnousemukseen,+ tulivat kysymään häneltä:+ 28 ”Opettaja, Mooses on kirjoittanut meille: ’Jos mieheltä kuolee veli, jolta jää vaimo mutta ei lapsia, miehen täytyy ottaa tuo leski vaimokseen, jotta veli saisi jälkeläisiä.’+ 29 Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon mutta kuoli lapsettomana. 30 Myös toinen 31 ja sitten kolmas meni naimisiin hänen kanssaan. Kaikille seitsemälle kävi samoin: he kuolivat eikä heiltä jäänyt lapsia. 32 Lopuksi nainenkin kuoli. 33 Kenen vaimo hänestä siis ylösnousemuksessa tulee? Hänhän on ollut niiden seitsemän vaimona.”
34 Jeesus sanoi heille: ”Tämän aikakauden lapset menevät naimisiin, 35 mutta ne, jotka on katsottu arvollisiksi elämään tulevana aikakautena ja saamaan ylösnousemus kuolleista, eivät mene naimisiin.+ 36 He eivät myöskään voi enää kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia, ja he ovat Jumalan lapsia, koska he ovat saaneet ylösnousemuksen. 37 Mutta sen, että kuolleet herätetään, on Mooseskin ilmaissut orjantappurapensasta koskevassa kertomuksessa,+ kun hän kutsuu Jehovaa ’Abrahamin Jumalaksi, Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi’.+ 38 Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien, sillä he kaikki ovat eläviä hänelle.”+ 39 Jotkut kirjanoppineista sanoivat tähän: ”Vastasit hyvin, Opettaja.” 40 He eivät enää rohjenneet tehdä hänelle ainoatakaan kysymystä.
41 Jeesus kysyi vuorostaan heiltä: ”Kuinka Kristuksen sanotaan olevan Daavidin poika?+ 42 Daavidhan itse sanoo Psalmien kirjassa: ’Jehova sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealla puolellani, 43 kunnes minä asetan vihollisesi jalkojesi alustaksi.”’*+ 44 Daavid siis kutsuu häntä Herraksi, joten kuinka hän on Daavidin poika?”
45 Koko kansan kuunnellessa hän sanoi sitten opetuslapsilleen: 46 ”Varokaa kirjanoppineita, jotka kuljeskelevat mielellään pitkissä viitoissa ja pitävät tervehdyksistä toreilla, etummaisista istuimista synagogissa ja huomattavimmista paikoista illallisilla.+ 47 He vievät leskiltä talot* ja pitävät näön vuoksi pitkiä rukouksia. He tulevat saamaan muita ankaramman* tuomion.”