Jeremia
31 ”Siihen aikaan”, julistaa Jehova, ”minusta tulee Jumala kaikille Israelin suvuille, ja niistä tulee minun kansani.”+
2 Näin sanoo Jehova:
”Miekalta säästynyt kansa sai suosion erämaassa,
kun Israel vaelsi lepopaikkaansa.”
3 Jehova tuli kaukaa ja näyttäytyi minulle. Hän sanoi:
”Olen rakastanut sinua ikuisella rakkaudella.
Siksi olen vetänyt sinua luokseni uskollisella rakkaudella.*+
4 Vielä minä rakennan sinut uudelleen, ja sinä tulet uudelleen rakennetuksi.+
5 Vielä sinä istutat viinitarhoja Samarian vuorille.+
Istuttajat istuttavat ja syövät niiden hedelmät.+
6 Tulee aika, jolloin Efraimin vuorilla olevat vartiomiehet huutavat:
’Nouskaa, mennään ylös Siioniin Jumalamme Jehovan luo.’”+
7 Näin sanoo Jehova:
”Huutakaa Jaakobille riemuiten.
Huutakaa ilosta, koska te olette kansakuntien yläpuolella.+
Julistakaa sanomaa, ylistäkää ja sanokaa:
’Jehova, pelasta kansasi, Israelista jäljellä olevat.’+
8 Minä tuon heidät takaisin pohjoisen maasta+
ja kokoan heidät maan kaukaisimmista kolkista.+
Heidän joukossaan ovat sokea ja rampa,+
raskaana oleva ja synnyttävä, kaikki yhdessä.
Suurena seurakuntana he palaavat tänne.+
Minä johdatan heitä, kun he pyytävät armoa.
Minä olen Israelin isä, ja Efraim on esikoiseni.”+
”Hän, joka hajottaa Israelin, kokoaa heidät yhteen.
Hän vartioi heitä kuin paimen laumaansa.+
12 He tulevat ja huutavat ilosta Siionin ylänteellä+
ja säteilevät Jehovan hyvyyden* vuoksi,
viljan, uuden viinin+ ja öljyn vuoksi
sekä katraan ja karjan jälkeläisten vuoksi.+
Minä muutan heidän surunsa riemuksi.+
Lohdutan heitä ja annan heille murheen sijaan ilon.+
15 ”Näin sanoo Jehova:
’Ramassa+ kuullaan ääntä, valitusta ja katkeraa itkua:
Hän ei ole halunnut ottaa vastaan lohdutusta poikiensa johdosta,
koska heitä ei enää ole.’”+
16 Näin sanoo Jehova:
”’Älä enää itke äläkä kyynelehdi,
sillä toimintasi palkitaan’, julistaa Jehova.
’He palaavat vihollisen maasta.’+
17 ’Sinulla on tulevaisuuden toivo’,+ julistaa Jehova.
’Poikasi palaavat omalle alueelleen.’”+
18 ”Olen tosiaan kuullut Efraimin vaikeroivan:
’Sinä olet oikaissut minua, ja minua on oikaistu
kuin opettamatonta vasikkaa.
Tuo minut takaisin, niin käännyn mielelläni takaisin,
sillä sinä olet Jehova, minun Jumalani.
Häpesin ja olin nöyryytetty+
nuoruuteni syntien häpeän vuoksi.’”
20 ”Eikö Efraim ole minulle kallisarvoinen poika, rakas lapsi?+
Vaikka puhunkin usein häntä vastaan, minä muistan häntä edelleen.
Siksi hän saa minut liikuttumaan syvästi.*+
Minä varmasti säälin häntä”, julistaa Jehova.+
Kiinnitä huomiota valtatiehen, tiehen, jota sinun täytyy kulkea.+
Palaa, Israelin neitsyt, palaa näihin kaupunkeihisi.
22 Kuinka kauan epäröit, uskoton tytär?
Jehova on luonut maahan jotain uutta:
nainen piirittää miestä.”
23 Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ”Kun kokoan takaisin vankeudessa olevat, Juudan maassa ja sen kaupungeissa sanotaan jälleen nämä sanat: ’Siunatkoon Jehova sinua, vanhurskas* asuinpaikka,+ pyhä vuori.’+ 24 Siellä Juuda ja kaikki sen kaupungit asuvat yhdessä, maanviljelijät ja ne, jotka johtavat laumoja.+ 25 Minä virkistän väsynyttä ja teen kylläiseksi jokaisen nääntyvän.”+
26 Tähän minä heräsin ja avasin silmäni. Olin nukkunut makeasti.
27 ”Tulee aika”, julistaa Jehova, ”jolloin kylvän Israelin kansaan ja Juudan kansaan ihmisen siementä* ja karjan siementä.”+
28 ”Niin kuin olen huolehtinut siitä, että heidät juuritaan, hajotetaan, revitään ja tuhotaan ja että heitä vahingoitetaan,+ niin huolehdin siitä, että heidät rakennetaan ja istutetaan”,+ julistaa Jehova. 29 ”Siihen aikaan he eivät enää sano: ’Isät söivät happamia rypäleitä, mutta poikien hampaita vihloi.’*+ 30 Jokainen kuolee silloin oman rikkomuksensa takia. Jokaisen happamia rypäleitä syövän omia hampaita vihloo.”
31 ”Tulee aika”, julistaa Jehova, ”jolloin minä teen Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa uuden liiton.+ 32 Se ei ole sellainen liitto, jonka tein heidän esi-isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä viedäkseni heidät pois Egyptin maasta.+ ’He rikkoivat liittoni,+ vaikka minä olin heidän oikea isäntänsä’,* julistaa Jehova.”
33 ”Tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin kansan kanssa niiden päivien jälkeen”, julistaa Jehova. ”Minä laitan lakini heidän sisimpäänsä+ ja kirjoitan sen heidän sydämeensä.+ Minusta tulee heidän Jumalansa, ja heistä tulee minun kansani.”+
34 ”He eivät enää opeta kukin lähimmäistään ja kukin veljeään sanoen: ’Opettele tuntemaan Jehova!’,+ sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut”,+ julistaa Jehova. ”Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa enkä enää muista heidän syntiään.”+
35 Näin sanoo Jehova,
joka antaa auringon valaisemaan päivää
ja lait* kuulle ja tähdille niin että ne valaisevat yötä,
joka kuohuttaa meren ja saa sen aallot pauhaamaan,
jonka nimi on armeijoiden Jehova:+
36 ”’Vain jos nämä säännökset lakkaisivat olemasta voimassa’, julistaa Jehova,
’Israelin jälkeläiset lakkaisivat olemasta kansakunta, joka on aina edessäni.’”+
37 Näin sanoo Jehova: ”’Vain jos ylhäällä oleva taivas voitaisiin mitata ja alhaalla olevan maan perustukset tutkia, minä voisin hylätä kaikki Israelin jälkeläiset kaiken sen vuoksi, mitä he ovat tehneet’, julistaa Jehova.”+
38 ”Tulee aika”, julistaa Jehova, ”jolloin Jehovalle rakennetaan kaupunki+ Hananelintornista+ Kulmaporttiin+ asti. 39 Mittanuora+ kulkee suoraan Garebin kukkulalle ja kääntyy sitten Goaan. 40 Ruumiiden ja tuhkan* koko laakso* sekä kaikki penkereet aina Kidroninlaaksoon+ asti, Hevosportin+ kulmaan saakka idässä, tulevat olemaan pyhiä Jehovalle.+ Sitä ei enää koskaan juurita pois eikä revitä.”