4. Mooseksen kirja

14 Silloin koko kansa alkoi valittaa, ja se itki suureen ääneen läpi yön.+ 2 Kaikki israelilaiset, koko kansa, alkoivat nurista ja puhua Moosesta ja Aaronia vastaan:+ ”Kunpa olisimme kuolleet Egyptin maassa tai tässä erämaassa! 3 Miksi Jehova vie meitä siihen maahan kaatumaan miekkaan?+ Vaimomme ja lapsemme joutuvat ryöstösaaliiksi.+ Eikö meidän ole parempi palata Egyptiin?”+ 4 He jopa sanoivat toisilleen: ”Valitaan johtaja ja palataan Egyptiin!”+

5 Silloin Mooses ja Aaron kumartuivat maahan asti israelilaisten koko seurakunnan eteen. 6 Nunin poika Joosua+ ja Jefunnen poika Kaleb,+ jotka olivat olleet mukana vakoilemassa maata, repäisivät vaatteensa 7 ja sanoivat koko Israelin kansalle: ”Maa, jonka halki kuljimme vakoillessamme sitä, on erittäin hyvä maa.+ 8 Jos Jehova on mieltynyt meihin, hän varmasti vie meidät tuohon maahan, maidon ja hunajan maahan, ja antaa sen meille.+ 9 Älkää kapinoiko Jehovaa vastaan älkääkä pelätkö sen maan kansaa,+ sillä he ovat meille pelkkä suupala.* Heillä ei ole enää suojelusta, mutta meidän kanssamme on Jehova.+ Älkää pelätkö heitä.”

10 Kansa puhui kuitenkin heidän kivittämisestään.+ Silloin Jehovan kirkkaus näkyi kohtaamisteltalla koko Israelin kansalle.+

11 Sitten Jehova sanoi Moosekselle: ”Kuinka pitkään tämä kansa vielä kohtelee minua epäkunnioittavasti?+ Kuinka pitkään he kieltäytyvät uskomasta minuun huolimatta kaikista niistä ihmeistä,* jotka olen tehnyt sen keskuudessa?+ 12 Minä aion lyödä sitä kulkutaudilla* ja ajaa sen pois, mutta sinusta minä teen suuremman ja mahtavamman kansan kuin se on.”+

13 Mutta Mooses sanoi Jehovalle: ”Silloinhan egyptiläiset, joiden keskeltä toit voimallasi pois tämän kansan, saavat kuulla siitä+ 14 ja kertovat siitä tämän maan asukkaille. Nämäkin ovat kuulleet, että sinä, Jehova, olet tämän kansan keskuudessa+ ja olet näyttäytynyt sille kasvoista kasvoihin.+ Sinä olet Jehova, ja sinun pilvesi pysyy sen yllä, ja sinä kuljet sen edellä päivällä pilvipatsaassa ja yöllä tulipatsaassa.+ 15 Jos surmaisit tämän kansan yhdellä kertaa,* maineestasi kuulleet kansat sanoisivat: 16 ’Jehova ei kyennyt viemään tätä kansaa siihen maahan, jonka hän oli vannonut antavansa sille, ja siksi hän surmasi sen erämaassa.’+ 17 Jehova, pyydän sinua nyt osoittamaan suuren voimasi, niin kuin olet luvannut sanoessasi: 18 ’Jehova on pitkämielinen,* ja hän on täynnä uskollista rakkautta.+ Hän antaa anteeksi rikkomukset ja väärinteot, mutta ei suinkaan jätä syyllistä rankaisematta vaan antaa rangaistuksen isien rikkomuksista kohdata poikia ja kolmatta ja neljättä sukupolvea.’+ 19 Annathan anteeksi tämän kansan rikkomuksen suuren uskollisen rakkautesi mukaisesti, niin kuin olet antanut sille anteeksi siitä lähtien, kun se oli Egyptissä, aina tähän saakka.”+

20 Silloin Jehova sanoi: ”Annan anteeksi niin kuin olet pyytänyt.+ 21 Toisaalta niin varmasti kuin minä elän, koko maa tulee olemaan täynnä Jehovan kirkkautta.+ 22 Mutta yksikään niistä, jotka ovat nähneet kirkkauteni ja Egyptissä ja erämaassa tekemäni ihmeet+ ja jotka silti ovat koetelleet minua+ nämä kymmenen kertaa eivätkä ole kuunnelleet minua,+ 23 ei tule koskaan näkemään maata, jota koskevan valan vannoin heidän isilleen. Yksikään niistä, jotka ovat kohdelleet minua epäkunnioittavasti, ei tule sitä näkemään.+ 24 Mutta koska palvelijallani Kalebilla+ on erilainen asenne* ja hän on totellut minua koko sydämestään, minä vien hänet siihen maahan, jossa hän on käynyt, ja hänen jälkeläisensä ottavat sen haltuunsa.+ 25 Koska laaksossa* asuu amalekilaisia ja kanaanilaisia,+ teidän on käännyttävä huomenna takaisin ja lähdettävä erämaahan Punaisenmeren tietä.”+

26 Jehova sanoi sitten Moosekselle ja Aaronille: 27 ”Kuinka kauan tämä paha kansa vielä nurisee minua vastaan?+ Olen kuullut, mitä israelilaiset nurisevat minua vastaan.+ 28 Sano heille: ’”Niin varmasti kuin minä elän”, julistaa Jehova, ”minä teen teille juuri niin kuin olen kuullut teidän sanovan!+ 29 Teidän ruumiinne jäävät tähän erämaahan,+ kaikkien teidän luetteloitujen 20-vuotiaiden ja sitä vanhempien, jotka olette nurisseet minua vastaan.+ 30 Yksikään teistä ei mene siihen maahan, jonka vannoin antavani teille* asuaksenne siellä,+ paitsi Jefunnen poika Kaleb ja Nunin poika Joosua.+

31 Minä vien sinne teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan ryöstösaaliiksi,+ ja he oppivat tuntemaan maan, jonka te olette hylänneet.+ 32 Mutta teidän ruumiinne jäävät tähän erämaahan. 33 Teidän pojistanne tulee paimenia erämaahan 40 vuodeksi,+ ja he joutuvat vastaamaan teidän uskottomasta toiminnastanne,* kunnes viimeinenkin teistä makaa kuolleena erämaassa.+ 34 Yhtä monta päivää kuin te vakoilitte maata, 40 päivää,+ niin monta vuotta teidän on vastattava rikkomuksistanne, 40 vuotta+ – yksi päivä yhtä vuotta kohti, yksi päivä yhtä vuotta kohti. Te tulette tietämään, mitä seuraa siitä, että vastustaa minua.*

35 Minä, Jehova, olen puhunut. Näin minä teen koko tälle pahalle kansalle, joka on kokoontunut minua vastaan: He saavat loppunsa tässä erämaassa, ja täällä he kuolevat.+ 36 Miehiä, jotka Mooses lähetti vakoilemaan maata ja jotka saivat koko kansan nurisemaan häntä vastaan, kun he palattuaan puhuivat pahaa siitä maasta,+ 37 näitä miehiä, jotka puhuivat pahaa siitä maasta, rangaistaan kuolemalla Jehovan edessä.+ 38 Mutta Nunin poika Joosua ja Jefunnen poika Kaleb, jotka olivat maata vakoilleiden joukossa, saavat varmasti elää.”’”+

39 Mooseksen puhuessa näin kaikille israelilaisille he alkoivat murehtia suuresti. 40 He nousivat varhain aamulla ja aikoivat mennä ylös vuoristoon. He sanoivat: ”Me olemme tehneet syntiä, mutta nyt olemme valmiita menemään siihen paikkaan, josta Jehova on puhunut.”+ 41 Mooses kuitenkin sanoi: ”Miksi te sivuutatte Jehovan käskyn? Se ei tule onnistumaan. 42 Älkää menkö ylös, sillä Jehova ei ole teidän kanssanne. Teidän vihollisenne voittavat teidät.+ 43 Amalekilaiset ja kanaanilaiset ovat siellä teitä vastassa,+ ja te kaadutte miekkaan. Jehova ei ole enää kanssanne, koska te hylkäsitte Jehovan.”+

44 He kuitenkin lähtivät julkeasti nousemaan vuoristoon,+ mutta Jehovan liiton arkku ja Mooses jäivät leirin keskelle.+ 45 Silloin tuossa vuoristossa asuvat amalekilaiset ja kanaanilaiset tulivat alas, löivät heidät ja hajottivat heidät aina Hormaan asti.+