Luukas

8 Pian sen jälkeen Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan hyvää uutista.+ Hänen kanssaan olivat 12 apostolia 2 ja eräät naiset, jotka oli vapautettu pahoista hengistä ja parannettu sairauksista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu,+ josta oli tullut ulos seitsemän demonia, 3 Johanna,+ joka oli Herodeksen valtuutetun Kuusaan vaimo, ja Susanna. Lisäksi oli monia muita naisia, ja nämä kaikki käyttivät omia varojaan heidän palvelemiseensa.+

4 Kun nyt suuri ihmisjoukko oli kokoontunut niiden kanssa, jotka olivat tulleet hänen luokseen eri kaupungeista, hän kertoi vertauksen:+ 5 ”Kylväjä lähti kylvämään siemeniä. Hänen kylväessään osa niistä putosi tien varteen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät ne.+ 6 Osa putosi kalliolle, ja orastettuaan ne kuivettuivat, koska ne eivät saaneet kosteutta.+ 7 Jotkin putosivat ohdakkeiden sekaan, ja ohdakkeet, jotka kasvoivat niiden kanssa, tukahduttivat ne.+ 8 Mutta jotkin putosivat hyvään maahan, ja orastettuaan ne tuottivat satoa satakertaisesti.”+ Tämän puhuttuaan hän sanoi kuuluvalla äänellä: ”Se jolla on korvat kuunnella, kuunnelkoon.”+

9 Hänen opetuslapsensa kuitenkin kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus tarkoitti.+ 10 Hän sanoi: ”Te olette saaneet* ymmärtää Jumalan valtakunnan pyhät salaisuudet, mutta muille ne ovat vain vertauksia,+ jotta vaikka he katsovat, he katsoisivat turhaan, ja vaikka he kuulevat, he eivät tajuaisi merkitystä.+ 11 Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sanoma.*+ 12 Tien varteen pudonneet ovat ne, jotka ovat kuulleet, ja sitten Paholainen tulee ja ottaa sanoman pois heidän sydämestään, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi.+ 13 Kalliolle pudonneet ovat ne, jotka kuullessaan sanoman ottavat sen iloiten vastaan, mutta näillä ei ole juuria. He uskovat jonkin aikaa, mutta koetuksen aikana he luopuvat.+ 14 Ohdakkeiden sekaan pudonneet ovat ne, jotka ovat kuulleet, mutta koska tämän elämän huolet, rikkaus+ ja nautinnot+ vievät heidät mukanaan, he tukahtuvat kokonaan eivätkä tuota kypsää satoa.+ 15 Hyvään maahan pudonneet taas ovat ne, joilla on vilpitön ja hyvä sydän+ ja jotka kuultuaan sanoman säilyttävät sen ja tuottavat satoa kestävinä.+

16 Ei kukaan, joka on sytyttänyt lampun, peitä sitä astialla tai laita sitä sängyn alle, vaan hän laittaa sen lampunjalkaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon.+ 17 Ei näet ole mitään kätkettyä, mikä ei tule esiin, eikä mitään huolellisesti salattua, mikä ei koskaan tule tunnetuksi eikä tule ilmi.+ 18 Kiinnittäkää siis huomiota siihen, miten kuuntelette, sillä sille, jolla on, annetaan lisää,+ mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hän kuvittelee itsellään olevan.”+

19 Hänen äitinsä ja veljensä+ tulivat tapaamaan häntä mutta eivät ihmisjoukon vuoksi päässeet hänen lähelleen.+ 20 Niinpä hänelle ilmoitettiin: ”Äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja haluavat nähdä sinut.” 21 Hän vastasi heille: ”Äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan.”+

22 Eräänä päivänä hän ja hänen opetuslapsensa astuivat veneeseen, ja hän sanoi heille: ”Lähdetään järven toiselle puolelle.” Niin he lähtivät vesille.+ 23 Heidän purjehtiessaan hän nukahti. Mutta järvelle syöksyi raju myrskytuuli, ja heidän veneensä alkoi täyttyä vedellä, niin että se oli vaarassa upota.+ 24 Silloin he menivät herättämään hänet ja sanoivat: ”Opettaja, Opettaja, me kuolemme!” Niin hän nousi ja nuhteli tuulta ja raivoavaa aallokkoa. Ne asettuivat, ja tuli tyyni.+ 25 Sitten hän sanoi heille: ”Missä on teidän uskonne?” Mutta pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisilleen hyvin hämmästyneinä: ”Kuka tämä oikein on? Hän käskee jopa tuulta ja vettä, ja ne tottelevat häntä.”+

26 He rantautuivat gerasalaisten alueelle,+ joka on vastapäätä Galileaa. 27 Kun Jeesus oli astunut maihin, häntä vastaan tuli kaupungista demonien riivaama mies. Mies ei ollut pitkähköön aikaan käyttänyt vaatteita, eikä hän asunut talossa vaan haudoilla.*+ 28 Nähdessään Jeesuksen hän huusi, polvistui hänen eteensä ja sanoi suureen ääneen: ”Mitä sinä minusta haluat, Jeesus, korkeimman Jumalan Poika? Pyydän sinulta: älä piinaa minua.”+ 29 (Jeesus oli näet käskenyt epäpuhdasta henkeä tulemaan ulos miehestä. Henki oli käynyt miehen kimppuun monta kertaa,*+ ja toistuvasti mies oli pantu jalkakahleisiin ja ketjuihin ja häntä oli pidetty vartioituna. Hän oli kuitenkin katkaissut kahleet, ja demoni oli ajanut hänet syrjäisiin paikkoihin.) 30 Jeesus kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän sanoi: ”Legioona”, sillä häneen oli mennyt monta demonia. 31 Demonit pyysivät häneltä useita kertoja, ettei hän määräisi heitä menemään syvyyteen.+ 32 Vuorella oli suuri sikalauma+ laitumella, ja niinpä he pyysivät häneltä, että hän antaisi heidän mennä sikoihin, ja hän antoi heille luvan.+ 33 Silloin demonit tulivat ulos miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkänteeltä järveen ja hukkui. 34 Mutta kun paimenet näkivät, mitä oli tapahtunut, he pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maaseudulla.

35 Silloin ihmiset menivät katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta demonit olivat tulleet ulos, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa+ vaatteet päällään ja tervejärkisenä, ja he joutuivat pelon valtaan. 36 Silminnäkijät kertoivat heille, kuinka demonien riivaama mies oli tullut terveeksi.* 37 Sitten monet gerasalaisten seudun asukkaat pyysivät Jeesusta menemään pois heidän luotaan, sillä suuri pelko oli vallannut heidät. Silloin hän astui veneeseen lähteäkseen pois. 38 Mies, josta demonit olivat tulleet ulos, pyysi kuitenkin jatkuvasti, että saisi pysyä hänen kanssaan, mutta hän lähetti miehen pois ja sanoi:+ 39 ”Mene takaisin kotiisi ja kerro siitä, mitä Jumala on sinulle tehnyt.” Niinpä hän meni pois ja julisti kaikkialla kaupungissa, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle.

40 Kun Jeesus palasi, ihmisjoukko otti hänet ystävällisesti vastaan, sillä kaikki olivat odottaneet häntä.+ 41 Silloin hänen luokseen tuli Jairos-niminen mies, joka oli synagogan esimies. Hän polvistui Jeesuksen jalkojen juureen ja alkoi hartaasti pyytää häntä tulemaan hänen taloonsa,+ 42 koska hänen ainoa tyttärensä, joka oli noin 12-vuotias, oli kuolemaisillaan.

Jeesuksen ollessa matkalla ihmisjoukot tungeksivat hänen ympärillään. 43 Siellä oli eräs nainen, jolla oli ollut verenvuotoa+ 12 vuotta, eikä kukaan ollut pystynyt parantamaan häntä.+ 44 Hän lähestyi Jeesusta takaa ja kosketti hänen päällysvaatteensa reunusta,*+ ja heti hänen verenvuotonsa tyrehtyi. 45 Niin Jeesus kysyi: ”Kuka kosketti minua?” Kun he kaikki kielsivät sen, Pietari sanoi: ”Opettaja, ihmisjoukot ympäröivät sinua ja tungeksivat päällesi.”+ 46 Mutta Jeesus sanoi: ”Joku kosketti minua, sillä minä tiedän,* että minusta lähti voimaa.”+ 47 Kun nainen näki, ettei ollut jäänyt huomaamatta, hän tuli vapisten, polvistui Jeesuksen eteen ja kertoi kaikkien ihmisten edessä, miksi hän oli koskettanut häntä ja miten hän oli heti parantunut. 48 Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Tytär, uskosi on tehnyt sinut terveeksi.* Mene rauhassa.”+

49 Hänen vielä puhuessaan tuli eräs synagogan esimiehen edustaja ja sanoi: ”Tyttäresi on kuollut. Älä vaivaa Opettajaa enää kauempaa.”+ 50 Tämän kuultuaan Jeesus vastasi hänelle: ”Älä pelkää. Usko vain, niin hän pelastuu.”+ 51 Kun hän saapui talolle, hän ei antanut kenenkään muun tulla sisään kanssaan kuin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin sekä tytön isän ja äidin. 52 Kaikki itkivät ja löivät itseään surusta tytön takia. Niin Jeesus sanoi: ”Lakatkaa itkemästä,+ sillä hän ei ole kuollut vaan nukkuu.”+ 53 Silloin he alkoivat nauraa hänelle pilkallisesti, koska he tiesivät, että tyttö oli kuollut. 54 Mutta hän otti tyttöä kädestä ja sanoi hänelle kuuluvalla äänellä: ”Lapsi, nouse!”*+ 55 Silloin tytön henki+ palasi, ja tyttö nousi heti,+ ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää. 56 Hänen vanhempansa olivat aivan haltioissaan, mutta Jeesus kielsi heitä kertomasta kenellekään, mitä oli tapahtunut.+