Jesaja
21 Julistus meren erämaata* vastaan:+
Se tulee niin kuin etelässä puhaltavat myrskytuulet
erämaasta, pelottavasta maasta.+
2 Minulle on näytetty synkkä näky:
Petollinen toimii petollisesti
ja tuhoaja tuhoaa.
Nouse, Elam! Piiritä, Meedia!+
Minä teen lopun kaikesta hänen aiheuttamastaan huokailusta.+
3 Siksi olen suurissa tuskissa.*+
Vääntelehdin kouristuksissa
kuin synnyttävä nainen.
Olen niin ahdistunut, etten kuule.
Olen niin järkyttynyt, etten näe.
4 Sydämeni hakkaa rajusti, tärisen kauhusta.
Iltahämärä, jota kaipasin, saa minut vapisemaan.
5 Kattakaa pöytä, järjestäkää istuinpaikat!
Syökää ja juokaa!+
Nouskaa, te ruhtinaat, voidelkaa* kilpi!
6 Näin Jehova sanoi minulle:
”Mene, aseta tähystäjä ja käske hänen kertoa, mitä hän näkee.”
Hän katsoi tarkasti, erittäin valppaana.
8 Sitten hän huusi kuin leijona:
”Jehova, minä seison vartiotornissa aina päivällä
ja pysyn vartiopaikallani joka yö.+
9 Katsokaa! Tuolta tulee
miehiä sotavaunuissa hevosvaljakkoineen!”+
Sitten hän sanoi suureen ääneen:
”Se on kukistunut! Babylon on kukistunut!+
Kaikki sen jumalien veistetyt kuvat hän on murskannut maahan!”+
10 Voi kansaani, joka on puitu,
Olen ilmoittanut teille, mitä olen kuullut armeijoiden Jehovalta, Israelin Jumalalta.
Joku huutaa minulle Seiristä:+
”Vartija, kauanko yö vielä jatkuu?
Vartija, kauanko yö vielä jatkuu?”
12 Vartija sanoi:
”Aamu on tulossa ja myös yö.
Jos haluatte kysyä, kysykää.
Tulkaa uudelleen!”
13 Julistus aavikkotasankoa vastaan:
Metsässä aavikkotasangolla te vietätte yön,
te Dedanin+ karavaanit.
15 He ovat näet paenneet miekkoja, esiin vedettyä miekkaa,
jännitettyä jousta ja sodan julmuutta.
16 Jehova sanoi minulle: ”Vuoden kuluessa, vuoden, joka on kuin palkkatyöläisen vuosi,* koko Kedarin+ kunnia kohtaa loppunsa. 17 Kedarin sotureista jää jäljelle vain harvoja jousimiehiä, sillä Jehova, Israelin Jumala, on puhunut.”