2. Korinttilaisille

10 Minä, Paavali, vetoan nyt teihin Kristuksen lempeyden ja hyvyyden*+ kautta, vaikka olen mielestänne olemukseltani vaatimaton, kun olen keskuudessanne,+ mutta rohkea, kun olen poissa.+ 2 Pyydän, että läsnä ollessani minun ei tarvitsisi olla rohkea ja ryhtyä, niin kuin aion, voimakkaisiin toimiin muutamia vastaan, joiden mielestä meitä ohjaa inhimillinen ajattelu.* 3 Vaikka elämme niin kuin muutkin ihmiset,* me emme sodi ihmisille ominaisin keinoin.* 4 Meidän sodankäyntiaseemmehan eivät ole sellaisia, joita ihmiset yleensä käyttävät,*+ vaan ne ovat Jumalan ansiosta niin voimakkaita,+ että niillä voi kukistaa linnoituksia. 5 Me kukistamme järkeilyn ja kaiken, mikä kohotetaan esteeksi Jumalan tuntemiselle,+ ja vangitsemme jokaisen ajatuksen tehdäksemme siitä tottelevaisen Kristukselle. 6 Olemme valmiita rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta,+ heti kun te olette osoittaneet olevanne täysin tottelevaisia.

7 Te katselette asioita niiden näennäisen arvon mukaan. Jos joku ajattelee itsevarmasti, että hän kuuluu Kristukselle, miettiköön hän tätä: niin kuin hän kuuluu Kristukselle, niin kuulumme mekin. 8 Vaikka ylpeilisinkin hieman liikaa siitä vallasta, jonka Herra on antanut meille rakentaaksemme teitä eikä repiäksemme teitä alas,+ en joutuisi häpeään. 9 En halua vaikuttaa siltä, että yrittäisin pelotella teitä kirjeilläni. 10 Jotkuthan sanovat: ”Hänen kirjeensä ovat painokkaita ja voimakkaita, mutta kun hän on läsnä, hän ei tee vaikutusta ja hänen puheensa on täysin mitätöntä.” 11 Sellaisten ihmisten kannattaa harkita sitä, että sen, mitä sanomme kirjeissämme ollessamme poissa, me myös tulemme tekemään ollessamme läsnä.+ 12 Me emme uskalla lukea itseämme niiden joukkoon tai verrata itseämme niihin, jotka suosittelevat itseään.+ Kun he arvioivat itseään oman mittapuunsa mukaan ja vertaavat itseään itseensä, heillä ei ole ymmärrystä.+

13 Me emme kuitenkaan ylpeile siitä, mikä on meille määrätyn alueen ulkopuolella, vaan siitä, mikä on sen alueen sisäpuolella, jonka Jumala on meille mitannut* ja joka ulottuu aina teihin saakka.+ 14 Emme todellakaan kurkota yli rajojemme ikään kuin emme ulottuisikaan teihin asti, sillä me olimme ensimmäiset, jotka tavoitimme teidät Kristusta koskeva hyvä uutinen mukanamme.+ 15 Ei, emme ylpeile meille määrätyn alueen ulkopuolella jonkun muun vaivannäöstä, vaan toivomme, että uskonne jatkaessa kasvuaan myös tekemämme työ jatkaa kasvuaan alueemme sisäpuolella. Silloin voimme tehdä yhä enemmän, 16 niin että voimme julistaa hyvää uutista teitä kauempanakin oleville maille. Näin emme ylpeile siitä, mitä on jo tehty jonkun muun alueella. 17 ”Mutta se, joka ylpeilee, ylpeilköön Jehovasta.”*+ 18 Hyväksyttyhän ei ole se, joka suosittelee itse itseään,+ vaan se, jota Jehova* suosittelee.+