Ruut
1 Ja niinä päivinä, jolloin tuomarit+ jakoivat oikeutta, tapahtui, että maahan tuli nälänhätä,+ ja muuan mies lähti Juudan Betlehemistä+ asumaan muukalaisena Moabin+ maa-alueille, hän vaimonsa ja kahden poikansa kanssa. 2 Ja miehen nimi oli Elimelek* ja hänen vaimonsa nimi Noomi, ja hänen kahden poikansa nimet olivat Mahlon ja Kiljon; he olivat efratilaisia*+ Juudan Betlehemistä. Lopulta he tulivat Moabin maa-alueille ja jäivät sinne.
3 Aikanaan Elimelek, Noomin mies, kuoli, joten hän jäi yksin molempien poikiensa kanssa. 4 Myöhemmin miehet ottivat itselleen vaimoiksi moabilaiset naiset.+ Toisen nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut.+ Ja he asuivat siellä noin kymmenen vuotta. 5 Aikanaan myös nämä molemmat, Mahlon* ja Kiljon*, kuolivat, joten nainen jäi yksin ilman kahta lastaan ja miestään. 6 Ja hän valmistautui lähtemään miniöineen ja palaamaan Moabin maa-alueilta, sillä hän oli kuullut Moabin maa-alueella, että Jehova oli kääntänyt huomionsa kansaansa*+ antamalla sille leipää.+
7 Ja hän lähti siitä paikasta, jossa hän oli oleskellut,+ ja hänen molemmat miniänsä olivat hänen kanssaan, ja he kulkivat tietä pitkin palatakseen Juudan maahan. 8 Lopulta Noomi sanoi molemmille miniöilleen: ”Menkää, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Osoittakoon Jehova rakkaudellista huomaavaisuutta* teitä kohtaan,+ niin kuin te olette osoittaneet sitä vainajia ja minua kohtaan.+ 9 Antakoon Jehova teille lahjan,+ ja löytäköön kumpikin teistä lepopaikan+ miehensä talosta.” Sitten hän suuteli+ heitä ja he korottivat äänensä ja itkivät. 10 Ja he sanoivat hänelle toistuvasti: ”Ei, vaan sinun kanssasi me palaamme kansasi luo.”+ 11 Mutta Noomi sanoi: ”Palatkaa, tyttäreni. Miksi lähtisitte minun kanssani? Onko minun sisässäni vielä poikia, ja onko heidän tultava miehiksenne?+ 12 Palatkaa, tyttäreni, menkää, sillä minusta on tullut liian vanha joutuakseni aviomiehelle. Vaikka olisinkin sanonut, että minulla on toivoa ja että tänä yönä tulisin jonkun miehen omaksi ja olisin myös synnyttävä poikia,+ 13 niin odottaisitteko te heitä*, kunnes he kasvaisivat suuriksi? Pysyttelisittekö eristäytyneinä heitä varten, niin ettei teistä tulisi kenenkään miehen omia? Ei, tyttäreni, sillä teidän takianne minusta on hyvin katkeraa, että Jehovan käsi on käynyt minua vastaan.”+
14 Silloin he korottivat äänensä ja itkivät taas, minkä jälkeen Orpa suuteli anoppiaan. Ruut puolestaan pysyi tiukasti hänen luonaan.+ 15 Niin tämä sanoi: ”Katso! Leskeksi jäänyt kälysi* on palannut kansansa ja jumaliensa+ luo. Palaa leskeksi jääneen kälysi kanssa.”+
16 Silloin Ruut sanoi: ”Älä pyytele minua jättämään sinua, kääntymään takaisin seuraamasta sinua*, sillä minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja missä sinä yövyt, siellä minäkin yövyn.+ Sinun kansasi on minun kansani+ ja sinun Jumalasi minun Jumalani.+ 17 Missä sinä kuolet, siellä minäkin kuolen+ ja sinne minut haudataan. Niin tehköön Jehova minulle ja lisätköön+ siihen, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta.”
18 Kun hän lopulta näki, että hän oli lujasti päättänyt lähteä hänen kanssaan,+ niin hän lakkasi puhumasta siitä hänelle. 19 Ja he molemmat jatkoivat matkaansa, kunnes tulivat Betlehemiin.+ Ja tapahtui, että heti heidän tultuaan Betlehemiin koko kaupunki alkoi hälistä heidän takiaan,+ ja naiset sanoivat yhä uudelleen: ”Onko tämä Noomi?”+ 20 Ja hänellä oli tapana sanoa naisille: ”Älkää kutsuko minua Noomiksi*. Kutsukaa minua Maaraksi*, sillä Kaikkivaltias*+ on aiheuttanut minulle paljon katkeruutta.+ 21 Minulla oli täysin määrin, kun lähdin,+ mutta tyhjin käsin Jehova on antanut minun palata.+ Miksi kutsuisitte minua Noomiksi, kun Jehova on minua nöyryyttänyt+ ja Kaikkivaltias on minulle onnettomuutta tuottanut?”+
22 Näin palasi Noomi, ja moabilainen Ruut, hänen miniänsä, oli hänen mukanaan, kun hän palasi Moabin maa-alueilta,+ ja he tulivat Betlehemiin+ ohrankorjuun+ alussa.