Daniel

7 Babylonin kuninkaan Belsassarin+ ensimmäisenä vuonna Daniel näki unen ja näkyjä maatessaan vuoteessa.+ Sitten hän kirjoitti unen muistiin+ ja laati siitä yksityiskohtaisen selostuksen. 2 Daniel kertoi:

”Minä näin yöllä näyissäni, että taivaan neljä tuulta kuohuttivat aavaa merta.+ 3 Merestä nousi neljä valtavaa petoa,+ jotka kaikki olivat erilaisia.

4 Ensimmäinen oli kuin leijona,+ ja sillä oli kotkan siivet.+ Kun katselin, sen siivet repäistiin irti, se nostettiin ylös maasta ja pantiin seisomaan kahdelle jalalle niin kuin ihminen ja sille annettiin ihmisen sydän.

5 Sitten näin toisen pedon, joka oli kuin karhu.+ Sen toista puolta nostettiin ylös, ja sen suussa, hampaiden välissä, oli kolme kylkiluuta. Sitä käskettiin: ’Nouse, syö paljon lihaa.’+

6 Tämän jälkeen minä jatkoin katselemista ja näin taas yhden pedon. Se oli kuin leopardi,+ mutta sen selässä oli neljä siipeä, jotka olivat kuin linnun siivet. Pedolla oli neljä päätä,+ ja sille annettiin valta hallita.

7 Tämän jälkeen minä jatkoin yön näkyjen katselemista ja näin neljännen pedon. Se oli pelottava, kauhistuttava ja epätavallisen voimakas, ja sillä oli suuret rautahampaat. Se ahmi ja murskasi, ja kaiken jäljelle jääneen se polki jalkoihinsa.+ Se oli erilainen kuin kaikki muut pedot, jotka olivat ennen sitä, ja sillä oli kymmenen sarvea. 8 Tarkkaillessani sarvia näin, että niiden joukosta nousi vielä yksi, pieni sarvi,+ ja ensimmäisistä sarvista kiskaistiin irti kolme sen edestä. Tällä sarvella oli silmät, jotka olivat kuin ihmisen silmät, ja suu, joka puhui ylimielisesti.*+

9 Kun jatkoin katselemista, valtaistuimia asetettiin paikalleen ja Ikiaikainen+ istuutui.+ Hänen vaatetuksensa oli valkoinen kuin lumi,+ ja hänen hiuksensa olivat kuin puhdasta villaa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.+ 10 Tulivirta juoksi ja lähti hänen edestään.+ Tuhat kertaa tuhat palveli häntä jatkuvasti, ja kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta seisoi hänen edessään.+ Oikeus+ aloitti istuntonsa, ja kirjat avattiin.

11 Silloin minä jatkoin katselemista niiden ylimielisten* sanojen* takia, joita sarvi puhui.+ Kun katselin, peto tapettiin, sen ruumis hävitettiin ja se annettiin tulen valtaan. 12 Mutta muilta pedoilta+ otettiin pois valta hallita, ja niiden elämää pidennettiin ajalla ja aikakaudella.

13 Minä jatkoin yön näkyjen katselemista ja näin, että taivaan pilvien mukana oli tulossa joku ihmisen pojan+ kaltainen. Hän sai pääsyn Ikiaikaisen+ luo, ja hänet vietiin aivan hänen eteensä. 14 Hänelle annettiin valta,+ kunnia+ ja valtakunta, jotta kaikki kansat, kansakunnat ja kieliryhmät palvelisivat häntä.+ Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei häviä, eikä hänen valtakuntansa tuhoudu.+

15 Minä, Daniel, olin hengeltäni ahdistunut, koska näkemäni näyt pelottivat minua.+ 16 Minä menin yhden siellä seisovan luo kysymään häneltä tämän kaiken tarkkaa merkitystä. Hän vastasi ja kertoi minulle, mitä nämä asiat tarkoittivat.

17 ’Nuo neljä valtavaa petoa+ ovat neljä kuningasta, jotka nousevat maasta.+ 18 Mutta Korkeimman* pyhät+ saavat valtakunnan,+ ja valtakunta on heidän+ ikuisesti, niin, aina ja ikuisesti.’

19 Sitten halusin tietää enemmän neljännestä pedosta, joka oli erilainen kuin kaikki muut. Se oli poikkeuksellisen pelottava, sen hampaat olivat rautaa ja kynnet kuparia, se ahmi ja murskasi, ja kaiken jäljelle jääneen se polki jalkoihinsa.+ 20 Halusin tietää enemmän myös sen päässä olevista kymmenestä sarvesta+ ja siitä yhdestä sarvesta, joka nousi ja jonka edestä kolme kaatui,+ siitä sarvesta, jolla oli silmät ja ylimielisesti* puhuva suu ja joka näytti suuremmalta kuin muut.

21 Minä jatkoin katselemista, kun tuo sarvi kävi sotaa pyhiä vastaan, ja se oli voitolla heistä,+ 22 kunnes Ikiaikainen+ tuli ja annettiin tuomio Korkeimman pyhien hyväksi+ ja tuli määräaika, jolloin pyhät ottaisivat haltuunsa valtakunnan.+

23 Hän sanoi näin: ’Neljäs peto tarkoittaa neljättä valtakuntaa, joka tulee olemaan maan päällä. Se on erilainen kuin kaikki muut valtakunnat, ja se ahmii koko maan ja tallaa ja murskaa sen.+ 24 Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat tuosta valtakunnasta. Heidän jälkeensä nousee vielä yksi. Hän on erilainen kuin ensimmäiset, ja hän nöyryyttää kolme kuningasta.+ 25 Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan,+ ja hän vainoaa Korkeimman* pyhiä. Hän aikoo muuttaa ajat ja lain, ja heidät annetaan hänen käsiinsä ajaksi, ajoiksi ja puoleksi ajaksi.*+ 26 Mutta oikeus aloitti istunnon, ja häneltä otettiin pois valta hallita, jotta hänet tuhottaisiin ja hävitettäisiin täysin.+

27 Valtakunta ja valta hallita ja valtakuntien mahtavuus koko taivaan alla annettiin Korkeimman pyhien kansalle.+ Heidän valtakuntansa on ikuinen valtakunta,+ ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat heitä.’

28 Kertomus päättyy tähän. Minua, Danielia, ajatukseni pelottivat suuresti, niin että kalpenin,* mutta säilytin tämän kaiken omassa sydämessäni.”