Jesaja
6 Kuningas Ussian kuolinvuonna+ minä näin Jehovan istuvan korkealla ja korotetulla valtaistuimella,+ ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. 2 Hänen yläpuolellaan seisoi serafeja. Jokaisella oli kuusi siipeä. Kahdella jokainen* peitti kasvonsa ja kahdella jalkansa, ja kahdella jokainen lensi.
3 He huusivat toinen toiselleen:
”Pyhä, pyhä, pyhä on armeijoiden Jehova.+
Koko maa on täynnä hänen kunniaansa.”
4 Huudot saivat* kynnysten tapit tärisemään, ja koko paikka tuli täyteen savua.+
5 Silloin minä sanoin: ”Voi minua,
minä kuolen!*
Minä olen huuliltani epäpuhdas mies,
ja kansa, jonka keskuudessa asun, on huuliltaan epäpuhdas.+
Silmäni ovat nähneet Kuninkaan, armeijoiden Jehovan!”
6 Silloin yksi serafeista lensi luokseni, ja hänen kädessään oli hehkuva hiili,+ jonka hän oli ottanut pihdeillä alttarilta.+ 7 Hän kosketti sillä suutani ja sanoi:
”Katso! Tämä on koskettanut huuliasi.
Syyllisyytesi on poistettu
ja syntisi sovitettu.”
8 Sitten minä kuulin Jehovan kysyvän: ”Kenet minä lähetän, ja kuka lähtee meidän puolestamme?”+ Minä vastasin: ”Tässä minä olen! Lähetä minut!”+
9 Silloin hän sanoi: ”Mene ja sano tälle kansalle:
10 Paaduta tämän kansan sydän,*+
sulje heidän korvansa+
ja liimaa heidän silmänsä umpeen,
jotta he eivät näkisi silmillään
eivätkä kuulisi korvillaan
eikä heidän sydämensä ymmärtäisi
eivätkä he kääntyisi ja parantuisi.”+
11 Silloin minä kysyin: ”Kuinka pitkäksi aikaa, Jehova?” Hän sanoi:
”Kunnes kaupungit sortuvat raunioiksi ja autioituvat
eikä taloissa asu ketään
ja maa tuhoutuu ja jää asumattomaksi,+
12 kunnes Jehova karkottaa ihmiset kauas+
ja maa on täysin autioitunut.
13 Mutta siihen jää jäljelle kymmenesosa, ja se poltetaan uudestaan kuin suuri puu ja kuin tammi, joista kaadettaessa jää kanto. Kanto ovat pyhät jälkeläiset.”*