2. Korinttilaisille
1 Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli Jumalan tahdosta, ja veljemme Timoteus+ Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle sekä kaikille pyhille, jotka ovat koko Akhaiassa:+
2 Ansaitsematonta* hyvyyttä ja rauhaa teille Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
3 Ylistys kuuluu meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalalle ja Isälle.+ Hän on hellän armollinen+ Isä ja kaiken lohdutuksen+ Jumala. 4 Hän lohduttaa* meitä kaikissa koettelemuksissamme,*+ jotta me voisimme lohduttaa toisia+ sillä lohdutuksella, jota saamme Jumalalta,+ olipa heillä millaisia koettelemuksia tahansa.* 5 Niin kuin kohtaamme monia kärsimyksiä Kristuksen vuoksi,+ niin myös saamme runsaasti lohdutusta Kristuksen välityksellä. 6 Jos siis kohtaamme koettelemuksia,* se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi, ja jos meitä lohdutetaan, se koituu teille lohdutukseksi, ja tämä lohdutus auttaa teitä kestämään samoja kärsimyksiä, joita mekin kohtaamme. 7 Teitä koskeva toivomme on luja,* koska tiedämme, että niin kuin saatte osanne kärsimyksistä, niin myös saatte osanne lohdutuksesta.+
8 Me nimittäin haluamme teidän tietävän, veljet, millaiseen ahdinkoon jouduimme Aasian provinssissa.+ Olimme äärimmäisen, ylivoimaisen paineen alaisina emmekä olleet varmoja edes siitä, jatkuisiko elämämme.+ 9 Meistä tuntuikin, että olimme saaneet kuolemantuomion. Tämä tapahtui, jotta emme luottaisi itseemme vaan Jumalaan,+ joka herättää kuolleet. 10 Hän pelasti meidät suuresta kuolemanvaarasta, ja hän tulee pelastamaan meidät. Me luotamme siihen, että hän pelastaa meidät vastaisuudessakin.+ 11 Myös te voitte auttaa meitä rukoilemalla hartaasti meidän puolestamme,+ jotta monet kiittäisivät meidän vuoksemme siitä avusta, jota saamme osaksemme vastauksena monien esittämiin rukouksiin.*+
12 Olemme ylpeitä voidessamme hyvällä omallatunnolla sanoa, että olemme eläneet maailmassa ja varsinkin teidän keskuudessanne pyhyydessä ja Jumalasta lähtöisin olevassa vilpittömyydessä, emme luottaen inhimilliseen* viisauteen+ vaan Jumalan ansaitsemattomaan* hyvyyteen. 13 Me emme todellakaan kirjoita teille mistään muusta kuin siitä, minkä voitte lukea ja ymmärtää,* ja minä toivon, että ymmärrätte edelleen nämä asiat täysin.* 14 Tehän olettekin jo jossain määrin ymmärtäneet, että me olemme teille ylpeyden aihe, niin kuin tekin olette meille Herramme Jeesuksen päivänä.
15 Niinpä aioin tähän luottaen tulla ensin teidän luoksenne, jotta teillä olisi toinen tilaisuus iloita.* 16 Aioin nimittäin tulla käymään luonanne matkallani Makedoniaan, palata Makedoniasta luoksenne ja antaa teidän sitten saattaa minua osan matkasta Juudeaan.+ 17 Kun minulla siis oli tällainen aikomus, suhtauduinko asiaan kevyesti? Tai teenkö päätöksiä itsekkäistä syistä,* niin että sanon ”kyllä, kyllä” ja sitten ”ei, ei”? 18 Mutta yhtä varmasti kuin voidaan luottaa Jumalaan, ei se, mitä sanomme teille, ole ”kyllä” ja silti ”ei”. 19 Jumalan Pojasta, Jeesuksesta Kristuksesta, josta me, toisin sanoen minä, Silvanus* ja Timoteus,+ olemme saarnanneet teidän keskuudessanne, ei tullut ”kyllä” ja silti ”ei”, vaan hänen tapauksessaan ”kyllä” on tullut olemaan ”kyllä”. 20 Olipa Jumalan lupauksia miten paljon tahansa, niistä on tullut ”kyllä”* hänen välityksellään.+ Siksi me myös hänen kauttaan sanomme ”aamen” Jumalalle,+ mikä tuottaa Jumalalle kunniaa. 21 Mutta se, joka takaa, että te ja me kuulumme Kristukselle, ja se, joka voiteli meidät, on Jumala.+ 22 Hän on myös pannut sinettinsä meihin+ ja antanut meille ennakkovakuuden siitä, mitä on määrä tulla,* toisin sanoen hengen,+ sydämeemme.
23 Minä kuitenkin kutsun Jumalan todistajaksi itseäni vastaan siinä, että teitä säästääkseni en ole vielä tullut Korinttiin. 24 En tarkoita, että olemme teidän uskonne herroja,+ vaan me olemme työtovereita teidän iloksenne, sillä juuri uskonne avulla te kestätte.