Luukas

18 Sitten hän kertoi heille vertauksen osoittaakseen, että heidän tuli aina rukoilla eikä koskaan luovuttaa.+ 2 Hän sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä kunnioittanut ihmistä. 3 Siinä kaupungissa oli myös leski, joka kävi hänen luonaan yhä uudelleen ja sanoi: ’Huolehdi siitä, että minun ja vastapuoleni välinen asia ratkaistaan oikeudenmukaisesti.’ 4 Jonkin aikaa tuomari oli haluton auttamaan, mutta myöhemmin hän sanoi itsekseen: ’Vaikka en pelkää Jumalaa enkä kunnioita ihmistä, 5 niin koska tämä leski aiheuttaa minulle jatkuvasti vaivaa, minä huolehdin siitä, että häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti, jottei hän vähän väliä tule ja uuvuta minua loppuun vaatimuksillaan.’”+ 6 Sitten Herra sanoi: ”Kuulkaa, mitä tuomari sanoi, vaikka hän oli epäoikeudenmukainen! 7 Eikö sitten Jumala varmasti huolehdi siitä, että hänen valittunsa, jotka huutavat häntä avukseen päivin ja öin,+ saavat oikeutta, samalla kun hän on kärsivällinen heitä kohtaan?+ 8 Minä sanon teille: hän huolehtii siitä, että he saavat oikeutta pikaisesti. Kun Ihmisen Poika saapuu, löytääkö hän kuitenkaan tällaista uskoa maan päältä?”

9 Muutamille, jotka uskoivat toimivansa oikein+ ja väheksyivät muita, hän kertoi myös seuraavan vertauksen: 10 ”Kaksi miestä meni ylös temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen veronkantaja. 11 Fariseus seisoi ja alkoi rukoilla itsekseen: ’Oi Jumala, minä kiitän sinua siitä, etten ole niin kuin kaikki muut – kiristäjät, petolliset, avionrikkojat – enkä myöskään niin kuin tuo veronkantaja.+ 12 Minä paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenykset kaikesta, mitä hankin itselleni.’+ 13 Mutta veronkantaja, joka seisoi jonkin matkan päässä, ei rohjennut edes nostaa katsettaan taivasta kohti vaan löi toistuvasti rintaansa ja sanoi: ’Oi Jumala, ole armollinen minulle syntiselle.’+ 14 Minä sanon teille: hän meni alas kotiinsa ja oli Jumalan silmissä oikeamielisempi kuin fariseus,+ koska jokainen, joka korottaa itsensä, joutuu nöyrtymään, mutta se, joka nöyrtyy, korotetaan.”+

15 Ihmiset toivat hänen luokseen myös pieniä lapsiaan, jotta hän koskettaisi näitä, mutta sen nähdessään opetuslapset alkoivat nuhdella tuojia.+ 16 Jeesus kutsui kuitenkin pienet lapset luokseen ja sanoi: ”Antakaa lasten tulla minun luokseni älkääkä yrittäkö estää heitä, sillä Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen.+ 17 Minä vakuutan teille: se, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, ei missään tapauksessa pääse sinne.”+

18 Eräs korkea-arvoinen mies kysyi häneltä: ”Hyvä Opettaja, mitä minun täytyy tehdä, jotta perisin ikuisen elämän?”+ 19 Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Kukaan ei ole hyvä paitsi yksi, Jumala.+ 20 Sinä tunnet käskyt: älä tee aviorikosta,+ älä murhaa,+ älä varasta,+ älä todista väärin,+ kunnioita isääsi ja äitiäsi.”+ 21 Silloin mies sanoi: ”Kaikkia näitä olen noudattanut nuoruudesta lähtien.” 22 Sen kuultuaan Jeesus sanoi hänelle: ”Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla tulee olemaan aarre taivaassa, ja tule minun seuraajakseni.”+ 23 Kun mies kuuli tämän, hän tuli syvästi murheelliseksi, sillä hän oli erittäin rikas.+

24 Jeesus katsoi häneen ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on rahaa, mennä Jumalan valtakuntaan!+ 25 Oikeastaan kamelin on helpompi mennä ompeluneulan silmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”+ 26 Ne jotka kuulivat tämän, sanoivat: ”Kuka sitten voi pelastua?”+ 27 Hän sanoi: ”Se, mikä on mahdotonta ihmisille, on mahdollista Jumalalle.”+ 28 Pietari kuitenkin sanoi: ”Mehän olemme jättäneet sen, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua!”+ 29 Jeesus sanoi heille: ”Minä vakuutan teille: ei ole ketään, joka on jättänyt talon tai vaimon tai veljiä tai vanhemmat tai lapsia Jumalan valtakunnan takia+ 30 ja joka ei saa tänä aikana monta kertaa enemmän ja tulevana aikakautena ikuista elämää.”+

31 Sitten hän otti 12 apostolia erilleen ja sanoi heille: ”Olemme menossa ylös Jerusalemiin, ja kaikki, mikä profeettojen välityksellä on kirjoitettu+ Ihmisen Pojasta, tulee toteutumaan.+ 32 Hänet esimerkiksi luovutetaan muihin kansoihin kuuluville,+ häntä pilkataan+ ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään.+ 33 Ruoskittuaan häntä he tappavat hänet,+ mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös.”+ 34 He eivät kuitenkaan tajunneet tätä lainkaan, sillä näiden sanojen merkitys oli kätketty heiltä, eivätkä he ymmärtäneet sitä, mitä sanottiin.+

35 Kun Jeesus sitten oli lähestymässä Jerikoa, eräs sokea mies istui tien vieressä kerjäämässä.+ 36 Koska mies kuuli ihmisjoukon kulkevan ohi, hän alkoi kysellä, mitä tapahtui. 37 Hänelle kerrottiin: ”Jeesus Nasaretilainen on menossa ohi!” 38 Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, ole minulle armollinen!” 39 Edellä kulkevat alkoivat nuhdella häntä, ja he käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi yhä kovemmin: ”Daavidin Poika, ole minulle armollinen!” 40 Silloin Jeesus pysähtyi ja käski tuoda miehen luokseen. Kun hän oli tullut lähelle, Jeesus kysyi häneltä: 41 ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Hän sanoi: ”Herra, anna minun saada näköni takaisin.” 42 Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi takaisin. Uskosi on tehnyt sinut terveeksi.”*+ 43 Samassa hän sai näkönsä takaisin, ja hän alkoi seurata Jeesusta+ ja kiittää Jumalaa. Myös kaikki, jotka näkivät sen, ylistivät Jumalaa.+