2 Miksi kansakunnat kuohuvat
ja kansat mutisevat tyhjää?+
2 Maan kuninkaat omaksuvat kantansa,
ja korkeat virkamiehet kokoontuvat yhdessä+
Jehovaa ja hänen voideltuaan+ vastaan.
3 He sanovat: ”Murretaan heidän kahleensa
ja heitetään pois heidän köytensä!”
4 Taivaan valtaistuimella istuva nauraa,
Jehova pitää heitä pilkkanaan.
5 Siihen aikaan hän puhuu heille vihassaan,
hehkuvassa vihassaan hän saa heidät kauhistumaan.
6 Hän sanoo: ”Minä olen asettanut kuninkaani+
Siioniin,+ pyhälle vuorelleni.”
7 Haluan kertoa Jehovan päätöksestä.
Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun poikani.+
Minusta on tänään tullut sinun isäsi.+
8 Pyydä minulta, niin annan kansat perinnöksesi
ja maan ääret omaisuudeksesi.+
9 Sinä murskaat ne rautavaltikalla,+
sinä pirstot ne kuin saviastian.”+
10 Olkaa siis viisaita, kuninkaat.
Kuunnelkaa varoitusta, maan tuomarit.
11 Palvelkaa Jehovaa ja pelätkää häntä,
iloitkaa ja tuntekaa kunnioittavaa pelkoa.
12 Kunnioittakaa poikaa,+ tai muuten Jumala vihastuu
ja te tuhoudutte,+
sillä hänen vihansa leimahtaa nopeasti.
Onnellisia ovat kaikki häneen turvautuvat.