Luukas

9 Sitten Jeesus kutsui 12 apostolia koolle ja antoi heille voiman ja vallan ajaa ulos kaikki demonit+ ja parantaa sairauksia.+ 2 Hän lähetti heidät saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan, 3 ja hän sanoi heille: ”Älkää ottako matkalle mukaan mitään, ei sauvaa, ei eväslaukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää myöskään ottako kahta* vaatetta.+ 4 Mutta kun menette johonkin kotiin, majoittukaa sinne, kunnes lähdette sieltä.+ 5 Jos teitä ei oteta vastaan, pudistakaa siitä kaupungista lähtiessänne tomu jaloistanne todistukseksi heitä vastaan.”+ 6 Sitten he lähtivät ja kulkivat alueen läpi kylästä kylään, ja kaikkialla he julistivat hyvää uutista ja paransivat sairaita.+

7 Paikallishallitsija Herodes kuuli kaikesta, mitä tapahtui. Hän oli hyvin hämmentynyt, koska jotkut sanoivat, että Johannes oli herätetty kuolleista,+ 8 toiset sanoivat, että Elia oli ilmaantunut, ja vielä jotkut sanoivat, että joku muinaisista profeetoista oli noussut kuolleista.+ 9 Herodes sanoi: ”Minähän mestautin Johanneksen.+ Kuka sitten on tämä, josta puhutaan tällaista?” Niinpä hän halusi ehdottomasti nähdä hänet.+

10 Kun apostolit palasivat, he kertoivat Jeesukselle, mitä kaikkea olivat tehneet.+ Sen jälkeen hän otti heidät mukaansa ja meni Betsaida-nimiseen kaupunkiin, jotta he saisivat olla keskenään.+ 11 Mutta kun ihmisjoukot saivat tietää siitä, ne seurasivat häntä. Hän otti ihmiset ystävällisesti vastaan ja alkoi puhua heille Jumalan valtakunnasta, ja hän paransi ne, jotka tarvitsivat parannusta.+ 12 Päivä alkoi olla jo pitkällä. 12 apostolia tulivat hänen luokseen ja sanoivat hänelle: ”Lähetä ihmiset pois, jotta he menisivät ympärillä oleviin kyliin ja maaseudulle hankkimaan majapaikan ja elintarvikkeita, koska olemme täällä syrjäisessä paikassa.”+ 13 Hän sanoi kuitenkin heille: ”Antakaa te heille syötävää.”+ He sanoivat: ”Ei meillä ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, ellemme sitten itse lähde ostamaan ruokaa koko tälle joukolle.” 14 Siellä oli näet noin 5 000 miestä. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Pyytäkää heitä istumaan noin viidenkymmenen ryhmiin.” 15 He tekivät niin, ja kaikki asettuivat istumaan. 16 Otettuaan sitten ne viisi leipää ja kaksi kalaa hän katsoi ylös taivaaseen ja esitti rukouksen.* Sitten hän taittoi leivät ja alkoi antaa niitä opetuslapsilleen, jotta nämä jakaisivat ne ihmisille. 17 He kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi, ja he keräsivät tähteeksi jääneitä palasia 12 korillista.+

18 Hänen ollessaan myöhemmin rukoilemassa yksinään opetuslapset tulivat hänen luokseen.* Hän kysyi heiltä: ”Kenen ihmisjoukot sanovat minun olevan?”+ 19 He vastasivat: ”Johannes Kastajan, mutta toiset Elian, ja toiset taas sanovat, että joku muinaisista profeetoista on noussut kuolleista.”+ 20 Silloin hän sanoi heille: ”Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?” Pietari vastasi: ”Sinä olet Jumalan Kristus.”+ 21 Sitten hän kielsi ankarasti heitä kertomasta tätä kenellekään+ 22 ja sanoi: ”Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon, vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden täytyy hylätä hänet, ja hänen täytyy tulla tapetuksi+ ja kolmantena päivänä herätetyksi.”+

23 Seuraavaksi hän sanoi kaikille: ”Jos joku haluaa tulla minun perässäni, hänen täytyy kieltää itsensä,+ ottaa kidutuspaalunsa joka päivä ja seurata minua jatkuvasti.+ 24 Se, joka haluaa pelastaa elämänsä, tulee menettämään sen, mutta se, joka menettää elämänsä minun takiani, tulee pelastamaan sen.+ 25 Mitä hyötyä ihmiselle onkaan, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää itsensä tai aiheuttaa itselleen vahinkoa?+ 26 Jokaista, joka häpeää minua ja minun sanojani, Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee omassa kirkkaudessaan sekä Isänsä ja pyhien enkelien kirkkaudessa.+ 27 Mutta minä sanon teille totuuden: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät lainkaan maista kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan.”+

28 Noin kahdeksan päivää sen jälkeen, kun hän oli tämän sanonut, hän ottikin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin mukaansa ja nousi vuorelle rukoilemaan.+ 29 Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat erinäköisiksi ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi.* 30 Yhtäkkiä hänen kanssaan oli keskustelemassa kaksi miestä: Mooses ja Elia. 31 He ilmestyivät kirkkaudessa ja alkoivat puhua hänen poislähdöstään, jonka oli määrä tapahtua* Jerusalemissa.+ 32 Pietari ja hänen kanssaan olevat olivat vaipuneet uneen, mutta herättyään täysin he näkivät Jeesuksen kirkkauden+ ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen kanssaan. 33 Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi hänelle: ”Opettaja, on hyvä, että olemme täällä. Pystytetään siis kolme telttaa: yksi sinulle, yksi Moosekselle ja yksi Elialle.” Hän ei ymmärtänyt, mitä sanoi. 34 Mutta hänen tätä sanoessaan muodostui pilvi, joka alkoi peittää heitä varjoonsa.+ Kun he joutuivat pilven sisään, he pelästyivät. 35 Sitten pilvestä kuului ääni,+ joka sanoi: ”Tämä on minun Poikani, se valittu.+ Kuunnelkaa häntä.”+ 36 Äänen kuuluessa he totesivat Jeesuksen olevan yksin. He pitivät näkemänsä kuitenkin jonkin aikaa omana tietonaan eivätkä kertoneet siitä kenellekään.+

37 Kun he seuraavana päivänä tulivat alas vuorelta, Jeesusta vastaan tuli suuri ihmisjoukko.+ 38 Eräs mies huusi ihmisjoukosta: ”Opettaja, pyydän sinua katsomaan poikaani, ainoaa lastani.+ 39 Henki ottaa hänet valtaansa, niin että yhtäkkiä poika huutaa ja saa kouristuksia ja hänen suustaan tulee vaahtoa. Henki runtelee häntä ja hädin tuskin jättää hänet rauhaan.+ 40 Minä pyysin opetuslapsiasi ajamaan hengen ulos, mutta he eivät pystyneet.” 41 Jeesus sanoi: ”Voi tätä kieroutunutta* sukupolvea, jolla ei ole uskoa!+ Kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne ja kestää teitä? Tuo poikasi tänne.”+ 42 Vielä silloinkin, kun poika oli tulossa lähemmäs, demoni paiskasi hänet maahan ja aiheutti hänelle rajun kouristuksen. Mutta Jeesus nuhteli epäpuhdasta henkeä, paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isälleen. 43 He kaikki olivat hyvin hämmästyneitä Jumalan majesteettisesta voimasta.+

Kun he kaikki ihmettelivät kaikkia Jeesuksen tekoja, hän sanoi opetuslapsilleen: 44 ”Kuunnelkaa tarkkaan ja muistakaa nämä sanat: Ihmisen Poika kavalletaan* ihmisille.”+ 45 He eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mitä hän sanoi. Se pidettiin heiltä salassa, niin etteivät he käsittäneet sitä, ja he pelkäsivät kysellä häneltä siitä.

46 Sitten heille tuli kiistaa siitä, kuka heistä oli suurin.+ 47 Jeesus, joka tiesi, mitä he pohtivat sydämessään, otti erään lapsen, asetti hänet viereensä 48 ja sanoi heille: ”Se, joka ottaa vastaan tämän lapsen minun nimessäni, ottaa vastaan myös minut, ja se, joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan myös hänet, joka on lähettänyt minut.+ Se, joka käyttäytyy niin kuin vähäisin teidän kaikkien keskuudessa, on suuri.”+

49 Silloin Johannes sanoi: ”Opettaja, me näimme, että joku ajoi ulos demoneja käyttämällä sinun nimeäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei ole yksi meistä.”*+ 50 Jeesus kuitenkin sanoi hänelle: ”Älkää yrittäkö estää häntä, sillä se, joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne.”

51 Kun lähestyi aika,* jolloin hänet otettaisiin taivaaseen,+ hän lähti päättäväisesti kohti Jerusalemia.*+ 52 Hän lähetti edellään viestinviejiä, ja he lähtivät matkaan ja menivät erääseen samarialaisten kylään tekemään valmisteluja häntä varten. 53 Siellä ei kuitenkaan otettu häntä vastaan,+ koska hän oli päättänyt mennä Jerusalemiin. 54 Kun opetuslapset Jaakob ja Johannes+ näkivät tämän, he sanoivat: ”Herra, haluatko, että käskemme tulen syöksähtää taivaasta ja tuhota heidät?”+ 55 Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä. 56 Niin he menivät toiseen kylään.

57 Kun he kulkivat tietä pitkin, joku sanoi hänelle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.”+ 58 Jeesus sanoi kuitenkin hänelle: ”Ketuilla on kolot ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole omaa kotia.”+ 59 Sitten hän sanoi eräälle toiselle: ”Tule minun seuraajakseni.” Mies sanoi: ”Herra, anna minun ensin mennä hautaamaan isäni.”+ 60 Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden+ haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista laajalti Jumalan valtakuntaa.”+ 61 Vielä yksi sanoi: ”Minä kyllä seuraan sinua, Herra, mutta anna minun ensin käydä sanomassa hyvästit kotiväelleni.” 62 Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka on tarttunut auraan ja katsoo siihen, mikä on jäänyt taakse,+ ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”+