Daniel

2 Kuninkuutensa toisena vuonna Nebukadnessar näki useita unia, ja hän* tuli niin rauhattomaksi,+ ettei hän saanut enää nukuttua. 2 Silloin kuningas käski kutsua taikuutta harjoittavat papit, henkien esiin manaajat, noidat ja kaldealaiset* kertomaan kuninkaalle hänen unensa. Niin he tulivat ja asettuivat kuninkaan eteen.+ 3 Kuningas sanoi heille: ”Olen nähnyt unen, enkä* saa rauhaa ennen kuin saan tietää, minkä unen olen nähnyt.” 4 Kaldealaiset vastasivat kuninkaalle aramean kielellä:*+ ”Eläköön kuningas ikuisesti! Kerro uni meille, palvelijoillesi, niin me selitämme sen.”

5 Kuningas sanoi kaldealaisille: ”Tämä on päätökseni: Jos ette ilmoita minulle unta ja selitä sitä, teidät silvotaan ja teidän taloistanne tehdään yleisiä käymälöitä.* 6 Jos kuitenkin kerrotte unen ja selitätte sen, saatte minulta lahjoja, palkkion ja paljon kunniaa.+ Kertokaa siis uni minulle ja selittäkää se.”

7 He vastasivat toisen kerran: ”Kertokoon kuningas unen palvelijoilleen, niin me selitämme sen.”

8 Kuningas sanoi: ”Olen hyvin selvillä siitä, että te yritätte voittaa aikaa, koska tiedätte, mikä on päätökseni. 9 Jos ette ilmoita minulle sitä unta, teitä kaikkia odottaa yksi ja sama rangaistus. Mutta te olette sopineet keskenänne, että kerrotte minulle valheita ja puhutte petollisesti, kunnes tilanne muuttuu. Kertokaa siis uni minulle, niin tiedän, että osaatte selittää sen.”

10 Kaldealaiset vastasivat kuninkaalle: ”Maan* päällä ei ole ihmistä, joka pystyisi tekemään sen, mitä kuningas vaatii. Kukaan suuri kuningas tai käskynhaltija ei ole pyytänyt tällaista keneltäkään taikuutta harjoittavalta papilta, henkien esiin manaajalta tai kaldealaiselta. 11 Kuninkaan pyyntö on vaikea, eikä ole ketään, joka voi kertoa tämän kuninkaalle. Siihen pystyvät vain jumalat, jotka eivät asu kuolevaisten* keskuudessa.”

12 Kuningas raivostui tästä silmittömästi ja käski tappaa kaikki Babylonin viisaat.+ 13 Kun käsky oli annettu ja viisaat aiottiin tappaa, myös Danielia ja hänen ystäviään etsittiin, jotta heidät tapettaisiin.

14 Silloin Daniel puhui viisaasti ja harkitsevasti Arjokille, kuninkaan henkivartioston päällikölle, joka oli lähtenyt tappamaan Babylonin viisaita. 15 Hän kysyi Arjokilta, kuninkaan virkamieheltä: ”Miksi kuninkaalta on tullut näin ankara käsky?” Silloin Arjok kertoi asiasta Danielille.+ 16 Niin Daniel meni kuninkaan luo ja pyysi häntä antamaan aikaa, jotta hän voisi selittää unen kuninkaalle.

17 Daniel meni sitten kotiinsa ja kertoi asiasta ystävilleen Hananjalle, Misaelille ja Asarjalle. 18 Daniel pyysi heitä rukoilemaan taivaan Jumalalta armoa tämän salaisuuden suhteen, jotta häntä ja hänen ystäviään ei tapettaisi muiden Babylonin viisaiden kanssa.

19 Salaisuus paljastettiin Danielille yöllä näyssä.+ Niin Daniel ylisti taivaan Jumalaa. 20 Daniel julisti:

24 Tämän jälkeen Daniel meni Arjokin luo, jonka kuningas oli määrännyt tappamaan Babylonin viisaat,+ ja sanoi hänelle: ”Älä tapa ketään Babylonin viisasta. Vie minut kuninkaan eteen, niin minä selitän unen kuninkaalle.”

25 Arjok vei heti Danielin kuninkaan eteen ja sanoi hänelle: ”Minä olen löytänyt Juudan pakkosiirtolaisista miehen,+ joka voi selittää unen kuninkaalle.” 26 Kuningas kysyi Danielilta, jonka nimi oli Beltesassar:+ ”Pystytkö sinä tosiaan ilmoittamaan minulle, minkä unen minä näin, ja selittämään sen?”+ 27 Daniel vastasi kuninkaalle: ”Yksikään viisas, henkien esiin manaaja, taikuutta harjoittava pappi tai astrologi ei pysty kertomaan kuninkaalle salaisuutta, jota hän kysyy.+ 28 Taivaassa on kuitenkin Jumala, joka paljastaa salaisuudet,+ ja hän on ilmoittanut kuningas Nebukadnessarille, mitä tapahtuu päivien lopulla. Tämä on sinun unesi, ja nämä ovat näyt, jotka sait, kun makasit vuoteessa:

29 Kun sinä, kuningas, olit vuoteessa, ajatuksesi kääntyivät siihen, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Hän, joka paljastaa salaisuudet, on ilmoittanut sinulle, mitä tulee tapahtumaan. 30 Salaisuutta ei paljastettu minulle siksi, että olisin viisaampi kuin muut ihmiset, vaan siksi, että uni selitettäisiin sinulle, kuningas, ja saisit tietää sydämesi ajatukset.+

31 Sinä, kuningas, katselit ja näit suunnattoman suuren kuvapatsaan.* Tuo patsas, joka oli valtava ja joka loisti kirkkaasti, seisoi edessäsi, ja se näytti pelottavalta. 32 Kuvapatsaan pää oli puhdasta kultaa,+ sen rinta ja käsivarret olivat hopeaa,+ sen vatsa ja reidet olivat kuparia,+ 33 sen sääret olivat rautaa,+ ja sen jalkaterät olivat osittain rautaa ja osittain savea.*+ 34 Sitä katsellessasi lohkesi kivi, käsien koskematta, ja se iski kuvapatsasta sen jalkateriin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne.+ 35 Silloin rauta, savi, kupari, hopea ja kulta murskautuivat kaikki samalla kertaa, ja niistä tuli kuin akanoita kesäisellä puimatantereella.* Tuuli vei ne mennessään, niin ettei niistä löytynyt jälkeäkään. Mutta kivestä, joka iski kuvapatsasta, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan.

36 Tämä oli uni, ja nyt selitämme sen kuninkaalle. 37 Sinä, kuningas – kuninkaiden kuningas, jolle taivaan Jumala on antanut valtakunnan,+ mahtavuuden, voiman ja kunnian 38 ja jonka valtaan hän on antanut ihmiset, asuvatpa he missä tahansa, sekä maan eläimet ja taivaan linnut ja josta hän on tehnyt niiden kaikkien hallitsijan+ – sinä itse olet se kultainen pää.+

39 Sinun jälkeesi kuitenkin nousee toinen valtakunta,+ vähempiarvoinen kuin sinä, ja sen jälkeen taas uusi valtakunta, kolmas, kuparinen, joka hallitsee koko maata.+

40 Neljäs valtakunta puolestaan on luja kuin rauta.+ Niin kuin rauta murskaa ja hienontaa kaiken muun – tosiaan niin kuin rauta pirstoo – se murskaa ja pirstoo nämä kaikki.+

41 Sinä näit myös, että jalkaterät ja varpaat olivat osittain savenvalajan savea ja osittain rautaa. Samoin on valtakunta jakautunut. Siinä on kuitenkin raudan lujuutta, niin kuin näit pehmeän saven seassa olevan rautaa. 42 Samoin kuin jalkaterien varpaat olivat osittain rautaa ja osittain savea, valtakuntakin on osittain luja ja osittain hauras. 43 Sinä näit, että rautaa oli pehmeän saven seassa, ja samoin ne sekoittuvat ihmisiin.* Ne eivät kuitenkaan tartu yhteen, toinen toiseensa, niin kuin ei rautakaan sekoitu saveen.

44 Noiden kuninkaiden aikana taivaan Jumala perustaa valtakunnan,+ joka ei ikinä tuhoudu.+ Tuota valtakuntaa ei anneta millekään toiselle kansalle.+ Se murskaa kaikki nämä valtakunnat ja tekee niistä lopun,+ ja vain se pysyy ikuisesti.+ 45 Sinähän näit, että vuoresta käsien koskematta lohjennut kivi murskasi raudan, kuparin, saven, hopean ja kullan.+ Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tapahtuu tulevaisuudessa.+ Uni on tosi, ja sen selitys on luotettava.”

46 Silloin kuningas Nebukadnessar kumartui maahan asti Danielin eteen, osoitti hänelle kunnioitusta ja käski antaa hänelle lahjan ja polttaa hänen kunniakseen suitsuketta. 47 Kuningas sanoi Danielille: ”Teidän Jumalanne on tosiaan jumalien Jumala, kuninkaiden Herra ja salaisuuksien paljastaja, koska sinä pystyit paljastamaan tämän salaisuuden.”+ 48 Kuningas ylensi Danielin ja antoi hänelle paljon upeita lahjoja. Hän teki hänestä koko Babylonin maakunnan* hallitsijan+ ja kaikkien Babylonin viisaiden ylimmän valvojan. 49 Danielin pyynnöstä kuningas nimitti Sadrakin, Mesakin ja Abednegon+ hoitamaan Babylonin maakunnan hallintoa, mutta Daniel palveli kuninkaan hovissa.