Johannes

11 Mies nimeltä Lasarus oli sairaana. Hän oli Betaniasta,+ Marian ja tämän sisaren Martan kylästä.+ 2 Juuri tämä Maria kaatoi Herran päälle hyväntuoksuista öljyä ja pyyhki hänen jalkansa kuiviksi hiuksillaan.+ Sairaana oleva Lasarus oli hänen veljensä. 3 Niinpä Lasaruksen sisaret lähettivät Jeesukselle viestin: ”Herra, hyvä ystäväsi* on sairaana.”+ 4 Mutta kun Jeesus kuuli sen, hän sanoi: ”Tämän sairauden ei ole tarkoitus olla kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi,+ ja Jumalan Poika saa kunniaa sen välityksellä.”

5 Jeesus rakasti Marttaa, hänen sisartaan ja Lasarusta. 6 Kuultuaan, että Lasarus oli sairaana, hän kuitenkin viipyi vielä kaksi päivää siellä, missä oli. 7 Sen jälkeen hän sanoi opetuslapsille: ”Mennään takaisin Juudeaan.” 8 Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Rabbi,+ juuri äsken juudealaiset yrittivät kivittää sinut,+ ja taasko olet menossa sinne?” 9 Jeesus vastasi: ”Eikö päivänvaloa ole 12 tuntia?+ Jos joku vaeltaa päivänvalossa, hän ei kompastu mihinkään, koska hän näkee tämän maailman valon. 10 Mutta jos joku vaeltaa yöllä, hän kompastuu, koska hänessä ei ole valoa.”

11 Tämän sanottuaan hän jatkoi: ”Ystävämme Lasarus on nukahtanut,+ mutta minä menen herättämään hänet.” 12 Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Herra, jos hän nukkuu, hän paranee.”* 13 Jeesus oli puhunut hänen kuolemastaan, mutta he luulivat hänen puhuneen tavallisesta nukkumisesta. 14 Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: ”Lasarus on kuollut,+ 15 ja minä iloitsen teidän puolestanne, etten ollut siellä, koska nyt uskonne voi vahvistua. Mennään hänen luokseen.” 16 Tuomas, jota kutsuttiin Kaksoseksi, sanoi toisille opetuslapsille: ”Mennään mekin, niin että kuolisimme hänen kanssaan.”+

17 Saavuttuaan perille Jeesus totesi, että Lasarus oli ollut haudassa jo neljä päivää. 18 Betania oli lähellä Jerusalemia, noin kolmen kilometrin päässä. 19 Martan ja Marian luo oli tullut monia juutalaisia lohduttamaan heitä heidän veljensä kuoleman johdosta. 20 Kuullessaan, että Jeesus oli tulossa, Martta meni häntä vastaan, mutta Maria+ jäi istumaan kotiin. 21 Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. 22 Silti tiedän nytkin, että mitä tahansa pyydät Jumalalta, hän antaa sen sinulle.” 23 Jeesus sanoi hänelle: ”Veljesi nousee kuolleista.” 24 Martta sanoi hänelle: ”Tiedän, että hän nousee kuolleista ylösnousemuksessa+ viimeisenä päivänä.” 25 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.+ Se joka uskoo minuun, saa elää uudelleen, vaikka hän kuoleekin, 26 eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.+ Uskotko tämän?” 27 Martta vastasi: ”Uskon, Herra. Minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, hän, jonka piti tulla maailmaan.” 28 Tämän sanottuaan hän meni pois, kutsui sisarensa Marian ja sanoi hänelle muiden kuulematta: ”Opettaja+ on täällä ja kutsuu sinua.” 29 Kun Maria kuuli sen, hän nousi heti ja meni Jeesuksen luo.

30 Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään vaan oli yhä siellä, missä Martta oli tavannut hänet. 31 Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät hänen nousevan nopeasti ja menevän ulos, he seurasivat häntä, koska luulivat, että hän oli menossa haudalle+ itkemään. 32 Tullessaan Jeesuksen luo ja nähdessään hänet Maria polvistui hänen jalkojensa juureen ja sanoi hänelle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” 33 Kun Jeesus näki hänen ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, hän huokaisi syvään ja joutui liikutuksen valtaan. 34 Hän kysyi: ”Mihin olette panneet hänet?” He vastasivat: ”Herra, tule katsomaan.” 35 Jeesus puhkesi kyyneliin.+ 36 Silloin juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, miten kiintynyt hän oli häneen!” 37 Jotkut heistä kuitenkin sanoivat: ”Eikö tämä mies, joka avasi sokean silmät,+ pystynyt estämään hänen kuolemaansa?”

38 Huokaistuaan jälleen syvään Jeesus tuli haudalle. Se oli oikeastaan luola, ja sen suulla oli kivi. 39 Jeesus sanoi: ”Ottakaa kivi pois.” Vainajan sisar Martta sanoi hänelle: ”Herra, hänen täytyy jo haista, sillä on neljäs päivä hänen kuolemastaan.” 40 Jeesus sanoi hänelle: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskoisit, näkisit Jumalan suuruuden?”*+ 41 Niinpä he ottivat kiven pois. Jeesus nosti katseensa taivasta kohti+ ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. 42 Minä kyllä tiedän, että sinä aina kuulet minua, mutta puhun ympärillä seisovan ihmisjoukon vuoksi, jotta he uskoisivat, että sinä olet lähettänyt minut.”+ 43 Tämän sanottuaan hän huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!”+ 44 Kuolleena ollut tuli ulos jalat ja kädet kääreisiin kiedottuina ja kasvot liinalla peitettyinä. Jeesus sanoi heille: ”Poistakaa häneltä kääreet ja antakaa hänen mennä.”

45 Monet juutalaiset, jotka olivat tulleet Marian luo ja näkivät, mitä Jeesus teki, alkoivat uskoa häneen,+ 46 mutta jotkut heistä menivät fariseusten luo ja kertoivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt. 47 Sen vuoksi ylipapit ja fariseukset kutsuivat koolle sanhedrinin ja sanoivat: ”Mitä meidän pitää tehdä, sillä tämä mies tekee monia ihmeitä?+ 48 Jos annamme hänen jatkaa tällä tavoin, kohta kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä pois sekä temppelimme että kansamme.” 49 Mutta yksi heistä, Kaifas,+ joka oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina, sanoi heille: ”Te ette ymmärrä mitään 50 ettekä ole tajunneet, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan puolesta kuin että koko kansakunta tuhoutuu.”+ 51 Tätä hän ei kuitenkaan sanonut omasta aloitteestaan. Koska hän oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina, hän profetoi, että Jeesuksen piti kuolla kansakunnan puolesta, 52 eikä vain kansakunnan puolesta vaan myös hajallaan olevien Jumalan lasten vuoksi kootakseen heidät yhteen.+ 53 Siitä päivästä lähtien he neuvottelivat hänen tappamisestaan.+

54 Tämän vuoksi Jeesus ei enää liikkunut avoimesti juutalaisten keskuudessa vaan meni sieltä erämaan lähellä olevalle seudulle,+ Efraim-nimiseen+ kaupunkiin, ja hän jäi sinne opetuslasten kanssa. 55 Juutalaisten pesah+ oli nyt lähellä, ja monet menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pesahia puhdistusmenoja varten. 56 He etsivät Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaan temppelissä: ”Mitä mieltä olette? Eikö hän tule juhlaan lainkaan?” 57 Ylipapit ja fariseukset olivat nimittäin antaneet määräyksen, että jos joku saisi tietää, missä Jeesus oli, hänen tuli ilmoittaa siitä, jotta he voisivat ottaa hänet kiinni.*