1. Korinttilaisille

13 Jos minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulla ei olisi rakkautta, minusta olisi tullut kumiseva gongi tai kalskahteleva symbaali.* 2 Jos minulla olisi profetoimisen lahja ja ymmärtäisin kaikki pyhät salaisuudet ja minulla olisi kaikki tieto+ ja jos minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.*+ 3 Ja jos antaisin kaiken omaisuuteni ravitakseni toisia+ ja jos uhraisin elämäni* voidakseni ylpeillä mutta minulla ei olisi rakkautta,+ en hyötyisi millään tavalla.

4 Rakkaus+ on kärsivällinen*+ ja huomaavainen.*+ Rakkaus ei ole kateellinen.*+ Se ei kerskaile, ei ylpisty,+ 5 ei käyttäydy sopimattomasti,*+ ei tavoittele omaa etuaan,+ ei ärsyynny.+ Se ei pidä kirjaa pahasta.*+ 6 Se ei iloitse siitä, mikä on väärää,*+ vaan iloitsee totuudesta. 7 Kaiken se peittää,*+ kaiken se uskoo,+ kaiken se toivoo,+ kaiken se kestää.+

8 Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta jos on profetoimisen lahjoja, ne poistuvat. Jos on kieliä,* ne lakkaavat. Jos on tietoa, se poistuu. 9 Meidän tietomme on nimittäin puutteellista+ ja profetoimisemme on puutteellista, 10 mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, poistuu se, mikä on puutteellista. 11 Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi, ajattelin kuin lapsi ja järkeilin kuin lapsi, mutta nyt kun minusta on tullut mies, olen hylännyt sen, mikä on ominaista lapselle. 12 Nykyään me näemme himmeät ääriviivat* metallipeilistä, mutta silloin näemme selvästi.* Nykyään se, mitä tiedän, on puutteellista, mutta silloin se, mitä tiedän, on täsmällistä,* niin kuin minutkin tunnetaan täsmällisesti. 13 Nämä kolme kuitenkin pysyvät: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin näistä on rakkaus.+