Luukas
15 Kaikki veronkantajat ja syntiset kokoontuivat jatkuvasti Jeesuksen ympärille kuuntelemaan häntä.+ 2 Sekä fariseukset että kirjanoppineet mutisivat: ”Tämä mies ottaa syntisiä ystävällisesti vastaan ja syö heidän kanssaan.”+ 3 Silloin hän kertoi heille tämän vertauksen: 4 ”Jos jollain teistä on 100 lammasta ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän jätä niitä 99:ää erämaahan ja lähde etsimään kadonnutta, kunnes hän löytää sen?+ 5 Sen löydettyään hän nostaa sen hartioilleen ja iloitsee. 6 Kotiin tultuaan hän kutsuu koolle ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa minun kanssani, koska minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.’+ 7 Minä sanon teille, että samoin taivaassa iloitaan enemmän yhdestä syntisestä, joka katuu,+ kuin 99 vanhurskaasta, joiden ei tarvitse katua.+
8 Tai jos jollain naisella on kymmenen drakman kolikkoa ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän sytytä lamppua, lakaise taloaan ja etsi huolellisesti, kunnes hän löytää sen? 9 Sen löydettyään hän kutsuu koolle ystävänsä* ja naapurinsa ja sanoo: ’Iloitkaa minun kanssani, koska minä löysin drakman kolikon, jonka olin kadottanut.’ 10 Minä sanon teille: samoin Jumalan enkelit iloitsevat yhdestä syntisestä, joka katuu.”+
11 Sitten hän sanoi: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. 12 Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle se osa omaisuudestasi, joka tulee perinnökseni.’ Silloin hän jakoi heille omaisuutensa. 13 Muutaman päivän kuluttua nuorempi poika kokosi kaiken, mitä hänellä oli, ja matkusti kaukaiseen maahan. Siellä hän tuhlasi omaisuutensa viettämällä paheellista elämää. 14 Kun hän oli kuluttanut kaikki rahansa, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, eikä hänelle jäänyt enää mitään. 15 Hän jopa meni erään sen maan kansalaisen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen paimentamaan sikoja.+ 16 Nälissään hän olisi halunnut syödä palkoja, joita siat söivät, mutta kukaan ei antanut hänelle niitäkään.
17 Kun hän tuli järkiinsä, hän sanoi: ’Isäni palkkalaisilla on runsaasti ruokaa,* mutta minä olen kuolemassa täällä nälkään! 18 Minä lähden takaisin isäni luo ja sanon hänelle: ”Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. 19 En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi. Ota minut palkkalaiseksesi.”’ 20 Niin hän lähti matkaan ja meni isänsä luo. Kun hän oli vielä pitkän matkan päässä, hänen isänsä näki hänet ja liikuttui säälistä. Isä juoksi häntä vastaan, halasi häntä* ja suuteli häntä hellästi. 21 Silloin poika sanoi hänelle: ’Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan.+ En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi.’ 22 Mutta isä sanoi orjilleen: ’Tuokaa nopeasti paras pitkä vaate ja pukekaa hänet siihen. Laittakaa hänelle sormus sormeen ja sandaalit jalkaan. 23 Tuokaa myös syöttövasikka ja teurastakaa* se, niin syödään ja juhlitaan, 24 koska tämä minun poikani oli kuollut mutta on herännyt taas eloon.+ Hän oli kadonnut mutta on nyt löytynyt.’ Sitten he alkoivat juhlia.+
25 Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kun hän sieltä palatessaan tuli lähelle taloa, hän kuuli musiikkia ja tanssimista. 26 Niin hän kutsui yhden palvelijoista luokseen ja kysyi, mitä oikein tapahtui. 27 Palvelija kertoi hänelle: ’Veljesi on tullut, ja isäsi teurasti syöttövasikan, koska hän palasi terveenä* hänen luokseen.’ 28 Mutta vanhempi poika suuttui eikä suostunut menemään sisään. Silloin hänen isänsä tuli ulos ja alkoi pyytää häntä sisään. 29 Hän vastasi isälleen: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi ja olen aina tehnyt, mitä olet käskenyt. Silti et ole ikinä antanut minulle edes nuorta vuohta, niin että olisin voinut juhlia ystävieni kanssa. 30 Mutta tämä sinun poikasi tuhlasi omaisuutesi prostituoitujen kanssa, ja heti kun hän saapui, sinä teurastit hänelle syöttövasikan.’ 31 Silloin isä sanoi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina ollut minun kanssani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. 32 Mutta täytyihän meidän juhlia ja iloita, koska sinun veljesi oli kuollut mutta on herännyt eloon. Hän oli kadonnut mutta on nyt löytynyt.’”