Luukas

6 Eräänä sapattina hän kulki viljapeltojen halki, ja hänen opetuslapsensa nyhtivät tähkiä, hiersivät niitä käsissään ja söivät.+ 2 Silloin jotkut fariseukset sanoivat: ”Miksi teette sellaista, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?”+ 3 Mutta Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänellä ja hänen kanssaan olevilla miehillä oli nälkä?+ 4 Hän meni pyhäkköön, sai uhrileivät, söi ja antoi kanssaan oleville miehillekin leipiä, joita ei kenenkään muun kuin pappien ole lupa syödä.”+ 5 Sitten hän sanoi heille: ”Ihmisen Poika on sapatin Herra.”+

6 Eräänä toisena sapattina+ hän meni synagogaan ja alkoi opettaa. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli surkastunut.*+ 7 Kirjanoppineet ja fariseukset pitivät Jeesusta tarkasti silmällä nähdäkseen, parantaisiko hän sapattina, jotta he saisivat tilaisuuden syyttää häntä.+ 8 Hän tiesi kuitenkin, mitä he ajattelivat,+ ja sanoi siksi miehelle, jonka käsi oli surkastunut:* ”Nouse ja asetu seisomaan keskelle.” Mies nousi ja asettui seisomaan. 9 Sitten Jeesus sanoi heille: ”Kysyn teiltä: onko sapattina lupa tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa vai tappaa?”+ 10 Katsottuaan ympärilleen heihin kaikkiin hän sanoi miehelle: ”Ojenna kätesi.” Mies teki niin, ja hänen kätensä palautui ennalleen. 11 Mutta he raivostuivat silmittömästi ja alkoivat puhua keskenään siitä, mitä tekisivät Jeesukselle.

12 Noihin aikoihin hän meni vuorelle rukoilemaan,+ ja hän rukoili siellä Jumalaa koko yön.+ 13 Kun tuli päivä, hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja valitsi heidän joukostaan 12, jotka hän nimesi apostoleiksi:+ 14 Simonin, jolle hän antoi myös nimen Pietari, tämän veljen Andreaan, Jaakobin, Johanneksen, Filippuksen,+ Bartolomeuksen, 15 Matteuksen, Tuomaan,+ Alfeuksen pojan Jaakobin, Simonin, jota sanotaan innokkaaksi, 16 Jaakobin pojan Juudaksen ja Juudas Iskariotin, josta tuli petturi.

17 Jeesus tuli alas heidän kanssaan ja pysähtyi tasaiselle paikalle. Siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja valtavasti väkeä kaikkialta Juudeasta, Jerusalemista sekä Tyroksen ja Sidonin rannikkoseudulta. He olivat tulleet kuulemaan häntä ja parantumaan sairauksistaan.+ 18 Jopa epäpuhtaiden henkien vaivaamat parannettiin. 19 Kaikki ihmiset yrittivät koskettaa häntä,+ koska hänestä lähti voimaa+ ja se paransi heidät kaikki.

20 Hän katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi:

”Onnellisia olette te köyhät,+ sillä Jumalan valtakunta on teidän.+

21 Onnellisia olette te, jotka nyt olette nälkäisiä, sillä te tulette kylläisiksi.+

Onnellisia olette te, jotka nyt itkette, sillä te tulette nauramaan.+

22 Onnellisia olette te aina kun ihmiset vihaavat teitä+ ja kun he sulkevat teidät pois keskuudestaan,+ häpäisevät* teitä ja parjaavat nimeänne* Ihmisen Pojan takia.+ 23 Iloitkaa sinä päivänä ja hypelkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaassa. Samoinhan heidän esi-isillään oli tapana tehdä profeetoille.+

24 Mutta voi teitä, te rikkaat,+ sillä te olette jo saaneet kaiken lohtunne.+

25 Voi teitä, jotka nyt olette kylläisiä, sillä te tulette olemaan nälkäisiä.

Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te tulette suremaan ja itkemään.+

26 Voi teitä, aina kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää,+ sillä näinhän heidän esi-isänsä tekivät väärille profeetoille.

27 Mutta minä sanon teille, jotka kuuntelette: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka vihaavat teitä,+ 28 pyytäkää siunausta niille, jotka kiroavat teitä, rukoilkaa niiden puolesta, jotka loukkaavat teitä.+ 29 Sille, joka lyö sinua toiselle poskelle, tarjoa toinenkin, ja siltä, joka ottaa päällimmäisen vaatteesi, älä kiellä alimmaistakaan.+ 30 Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää,+ äläkä pyydä takaisin siltä, joka ottaa sinun omaasi.

31 Niin kuin haluatte toisten tekevän teille, niin tehkää* te heille.+

32 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka rakastavat heitä.+ 33 Jos teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. 34 Ja jos lainaatte niille, joiden odotatte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on?+ Syntisetkin lainaavat syntisille, kun uskovat saavansa saman verran takaisin. 35 Rakastakaa te sitä vastoin vihollisianne, tehkää hyvää ja lainatkaa toivomatta mitään takaisin.+ Silloin teidän palkkanne tulee olemaan suuri ja te tulette olemaan Korkeimman poikia, sillä hän on huomaavainen* kiittämättömille ja pahoille.+ 36 Olkaa armollisia niin kuin teidän Isänne on armollinen.+

37 Lisäksi lakatkaa tuomitsemasta, niin teitä ei missään tapauksessa tuomita,+ ja lakatkaa arvostelemasta,* niin teitä ei missään tapauksessa arvostella. Antakaa anteeksi, niin teille annetaan anteeksi.+ 38 Pitäkää tapananne antaa,+ niin teille annetaan.+ Syliinne kaadetaan runsas mitta, tiiviiksi painettu, ravisteltu ja kukkurainen. Sillä mitalla, jolla te mittaatte toisille, mitataan teille takaisin.”

39 Sitten hän kertoi heille myös vertauksia: ”Ei kai sokea voi opastaa sokeaa? Silloinhan molemmat putoaisivat kuoppaan.*+ 40 Oppilas* ei ole opettajansa yläpuolella, mutta jokainen, joka on saanut kaiken opetuksen,* on opettajansa kaltainen. 41 Miksi katsot roskaa, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä, joka on omassa silmässäsi?+ 42 Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Veli, anna minun ottaa pois roska, joka on silmässäsi’, kun et itse näe hirttä omassa silmässäsi? Tekopyhä! Ota ensin hirsi pois omasta silmästäsi, niin sitten näet selvästi ja voit ottaa pois roskan, joka on veljesi silmässä.+

43 Ei yksikään hyvä puu tuota huonoja* hedelmiä, eikä yksikään huono* puu tuota hyviä hedelmiä.+ 44 Jokainen puu tunnetaan omista hedelmistään.+ Eihän esimerkiksi viikunoita kerätä orjantappuroista eikä viinirypäleitä korjata orjantappurapensaasta. 45 Hyvä ihminen tuo esiin hyvää siitä hyvästä, mitä hän on varastoinut sydämeensä, mutta paha ihminen tuo esiin pahaa siitä pahasta, mitä hän on varastoinut, sillä suu puhuu sitä, mitä sydän on täynnä.+

46 Miksi te kutsutte minua: ’Herra! Herra!’ mutta ette tee, mitä sanon?+ 47 Minä kerron teille, kenen kaltainen on se, joka tulee minun luokseni, kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan:+ 48 Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvälle ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten tuli tulva, joen vedet syöksyivät taloa vasten mutta eivät pystyneet horjuttamaan sitä, koska se oli hyvin rakennettu.+ 49 Toisaalta se, joka kuulee mutta ei tee mitään,+ on kuin mies, joka rakensi talon suoraan maan pinnalle laskematta perustusta. Joen vedet syöksyivät taloa vasten, ja se luhistui heti ja sortui täysin.”