Luukas

19 Ja hän meni Jerikoon+ ja oli kulkemassa sen läpi. 2 Ja siellä oli mies, jota kutsuttiin nimellä Sakkeus, ja hän oli veronkantajien päämies, ja hän oli rikas. 3 Hän yritti nyt nähdä,+ kuka tämä Jeesus oli, mutta ei ihmisjoukolta voinut, koska hän oli pienikokoinen. 4 Niinpä hän juoksi erääseen edessäpäin olevaan paikkaan ja kiipesi metsäviikunapuuhun* nähdäkseen hänet, sillä hän oli tulossa sitä tietä. 5 Kun nyt Jeesus tuli sille paikalle, hän katsoi ylös ja sanoi hänelle: ”Sakkeus, tule kiireesti alas, sillä tänään minun täytyy majailla sinun talossasi.” 6 Silloin hän tuli kiireesti alas ja otti hänet iloiten vieraakseen. 7 Mutta sen nähdessään kaikki alkoivat mutista+ sanoen: ”Syntisen miehen luo hän meni majoittumaan.” 8 Mutta Sakkeus nousi seisomaan ja sanoi Herralle: ”Katso! Puolet omaisuudestani, Herra, minä annan köyhille, ja jos olen joltakulta kiristänyt jotakin väärällä syytöksellä,+ sen minä palautan nelinkertaisena.”+ 9 Tähän Jeesus sanoi hänelle: ”Tänä päivänä on pelastus tullut tälle huonekunnalle, koska hänkin on Abrahamin poika.+ 10 Sillä Ihmisen Poika tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä oli kadonnut.”+

11 Heidän tätä kuunnellessaan hän puhui lisäksi kuvauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he kuvittelivat, että Jumalan valtakunta ilmaantuisi siinä samassa.+ 12 Sen tähden hän sanoi: ”Eräs jalosukuinen mies matkusti kaukaiseen maahan varmistaakseen itselleen kuninkaallisen vallan* ja palatakseen.+ 13 Kutsuttuaan kymmenen orjaansa hän antoi heille kymmenen minaa* ja sanoi heille: ’Harjoittakaa liiketoimintaa, kunnes tulen.’+ 14 Mutta hänen maanmiehensä vihasivat+ häntä ja lähettivät hänen jälkeensä lähettiläsjoukon sanomaan: ’Emme tahdo tämän tulevan kuninkaaksemme.’+

15 Kun hän lopulta tuli takaisin varmistettuaan kuninkaallisen vallan*, hän käski kutsua luokseen nämä orjat, joille oli antanut hopearahan, saadakseen selville, mitä he olivat liiketoiminnallaan ansainneet.+ 16 Silloin saapui ensimmäinen ja sanoi: ’Herra, minasi tuotti kymmenen minaa.’+ 17 Niin hän sanoi hänelle: ’Hyvin tehty, hyvä orja! Koska olet osoittautunut uskolliseksi hyvin vähäisessä asiassa, ole kymmenen kaupungin vallanpitäjänä.’+ 18 Sitten tuli toinen ja sanoi: ’Herra, minasi tuotti viisi minaa.’+ 19 Hän sanoi tällekin: ’Sinä myös, johda viittä kaupunkia.’+ 20 Mutta vielä tuli yksi* ja sanoi: ’Herra, tässä on minasi, jota pidin liinaan pantuna. 21 Minä näet pelkäsin sinua, koska olet ankara mies; sinä otat, mitä et ole pannut talteen, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’+ 22 Hän sanoi hänelle: ’Oman suusi mukaan+ minä tuomitsen sinut, paha orja. Sinähän tiesit, että minä olen ankara mies, joka otan, mitä en ole pannut talteen, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt.+ 23 Minkä vuoksi et sitten pannut hopearahaani pankkiin? Silloin minä olisin tultuani perinyt sen korkoineen.’+

24 Sen jälkeen hän sanoi lähellä seisoville: ’Ottakaa mina häneltä pois ja antakaa se sille, jolla on kymmenen minaa.’+ 25 Mutta he sanoivat hänelle: ’Herra, hänellä on kymmenen minaa!’ – 26 ’Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan lisää, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.+ 27 Tuokaa lisäksi tänne nämä viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen, ja tappakaa heidät minun edessäni.’”+

28 Ja tämän sanottuaan hän alkoi kulkea edellä mennessään ylös Jerusalemiin.+ 29 Ja kun hän tuli lähelle Betfagea ja Betaniaa vuorelle, jota kutsutaan Öljyvuoreksi,+ hän lähetti matkaan kaksi opetuslapsista+ 30 ja sanoi: ”Menkää kylään, joka on näkyvissänne, ja sinne tultuanne te löydätte sieltä sidottuna varsan, jonka selässä yksikään ihminen ei ole milloinkaan istunut. Päästäkää se irti ja tuokaa tänne.+ 31 Mutta jos joku kysyy teiltä: ’Minkä vuoksi päästätte sen irti?’, niin teidän on sanottava näin: ’Herra tarvitsee sitä.’”+ 32 Niinpä ne lähetetyt menivät pois ja totesivat olevan niin kuin hän oli heille sanonut.+ 33 Mutta kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat sanoivat heille: ”Miksi te päästätte varsan irti?”+ 34 He sanoivat: ”Herra tarvitsee sitä.”+ 35 Ja he taluttivat sen Jeesuksen luo, ja he heittivät päällysvaippansa varsan päälle ja asettivat Jeesuksen sen selkään.+

36 Hänen edetessään+ he levittivät päällysvaippojaan tielle.+ 37 Niin pian kuin hän tuli lähelle Öljyvuorelta alas johtavaa tietä, koko opetuslasten joukko rupesi iloitsemaan ja ylistämään Jumalaa suurella äänellä kaikkien niiden voimatekojen johdosta, joita he olivat nähneet,+ 38 sanoen: ”Siunattu on hän, joka tulee Kuninkaana Jehovan* nimessä!+ Rauha taivaassa ja kunnia ylimmissä korkeuksissa!”*+ 39 Jotkut fariseukset ihmisjoukosta sanoivat kuitenkin hänelle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi.”+ 40 Mutta hän sanoi vastaukseksi: ”Minä sanon teille: jos nämä pysyisivät vaiti, niin kivet+ huutaisivat.”

41 Ja kun hän tuli lähelle, hän katsoi kaupunkia, itki sitä+ 42 ja sanoi: ”Jospa sinä, niin sinä, olisit erottanut+ tänä päivänä sen, mikä koskee rauhaa – mutta nyt se on kätketty sinun silmiltäsi.+ 43 Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi rakentavat ympärillesi varustuksen+ teroitetuista paaluista+ ja piirittävät+ sinut ja ahdistavat+ sinua joka puolelta, 44 ja he iskevät sinut ja sinun sisäpuolellasi olevat lapsesi maahan+ eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle,+ koska et erottanut sitä aikaa, jona sinua tarkastettiin.”+

45 Ja hän meni temppeliin ja rupesi heittämään ulos niitä, jotka olivat myymässä,+ 46 ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Ja minun huoneeni tulee olemaan rukoushuone’,+ mutta te olette tehneet siitä ryöstäjien luolan.”+

47 Lisäksi hän meni päivittäin opettamaan temppeliin. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet ja kansan huomattavimmat miehet etsivät keinoa surmata hänet,+ 48 eivätkä he kuitenkaan keksineet, miten he voisivat parhaiten tehdä sen, sillä kaikki kansa riippui hänessä kiinni kuullakseen häntä.+