Luukas
12 Kun ihmisjoukkoa oli sillä välin kertynyt koolle niin monia tuhansia, että* he tallasivat toisiaan, hän aloitti sanomalla ensin opetuslapsilleen: ”Varokaa fariseusten hapatetta,+ joka on ulkokultaisuutta.+ 2 Mutta ei ole mitään huolellisesti kätkettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä salaista, mikä ei tule tunnetuksi.+ 3 Sen tähden se, mitä sanotte pimeässä, kuullaan valossa*, ja se, minkä kuiskaatte* yksityishuoneissa, saarnataan katoilta.+ 4 Lisäksi minä sanon teille, ystäväni:+ älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin eivätkä sen jälkeen voi tehdä mitään enempää.+ 5 Mutta minä osoitan teille, ketä teidän tulee pelätä: pelätkää häntä,+ jolla on tapettuaan valta heittää Gehennaan.*+ Niin, minä sanon teille, häntä pelätkää.+ 6 Eikö viisi varpusta myydä kahdesta vähäarvoisesta kolikosta*? Silti yhtäkään niistä ei ole unohdettu Jumalan edessä.+ 7 Mutta teidän päänne hiuksetkin+ ovat kaikki luetut. Älkää pelätkö; te olette arvokkaampia kuin monta varpusta.+
8 Näin ollen minä sanon teille: Jokaiseen, joka tunnustaa+ yhteyden minuun ihmisten edessä, siihen Ihmisen Poikakin tunnustaa yhteyden Jumalan enkelien edessä.+ 9 Mutta joka kieltää+ minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä.+ 10 Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka rienaa pyhää henkeä, ei anneta anteeksi.+ 11 Mutta kun he vievät teitä joukkokokousten* ja hallitusviranomaisten ja vallanpitäjien eteen, älkää huolestuko siitä, miten tai mitä* puhutte puolustukseksenne tai mitä sanotte,+ 12 sillä pyhä henki+ opettaa teille juuri sillä hetkellä sen, mitä teidän pitäisi sanoa.”+
13 Sitten joku ihmisjoukosta sanoi hänelle: ”Opettaja, käske veljeäni jakamaan perintö kanssani.” 14 Hän sanoi hänelle: ”Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi+ tai osittajaksi*?” 15 Sitten hän sanoi heille: ”Pitäkää silmänne auki ja varokaa kaikenlaista ahneutta,+ sillä vaikka jollakulla on runsaastikin, niin hänen elämänsä ei johdu siitä, mitä hän omistaa.”+ 16 Sen jälkeen hän puhui heille kuvauksen sanoen: ”Erään rikkaan miehen maa tuotti hyvin. 17 Niinpä hän alkoi pohdiskella itsekseen sanoen: ’Mitä minä nyt teen, kun minulla ei ole mihin kokoaisin satoni?’ 18 Niin hän sanoi: ’Minä teenkin näin:+ minä puran varastohuoneeni ja rakennan isommat ja kokoan niihin kaiken viljani ja kaiken hyväni+ 19 ja sanon+ sielulleni: ”Sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moniksi vuosiksi; rentoudu, syö, juo ja pidä hauskaa.”’+ 20 Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä järjetön, tänä yönä sinulta vaaditaan sielusi.*+ Kuka sitten saa sen, minkä olet varastoinut?’+ 21 Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalalle.”+
22 Sitten hän sanoi opetuslapsilleen: ”Tämän johdosta minä sanon teille: Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, siitä mitä söisitte, tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne.+ 23 Sillä sielu on arvokkaampi kuin ruoka ja ruumis arvokkaampi kuin vaatteet. 24 Pankaa merkille, että korpit+ eivät kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole aittaa eikä varastohuonetta, ja kuitenkin Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut?+ 25 Kuka teistä voi huolissaan olemalla lisätä kyynärääkään elinikäänsä?+ 26 Jos siis ette voi tehdä vähintäkään, miksi olette huolissanne+ muusta? 27 Pankaa merkille, kuinka liljat kasvavat;+ ne eivät uurasta eivätkä kehrää, mutta minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi näistä.+ 28 Jos nyt Jumala vaatettaa näin kedon kasvillisuuden, joka tänään on olemassa ja huomenna heitetään uuniin, niin kuinka paljon ennemmin teidät, te vähäuskoiset!+ 29 Lakatkaa siis etsimästä, mitä söisitte ja mitä joisitte, ja lakatkaa olemasta huolestuneessa jännityksessä,+ 30 sillä näitä kaikkia maailman kansakunnat tavoittelevat kiihkeästi, mutta teidän Isänne tietää teidän tarvitsevan näitä.+ 31 Etsikää kuitenkin jatkuvasti hänen valtakuntaansa, niin nämä lisätään teille.+
32 Älä pelkää,+ pieni lauma,+ sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.+ 33 Myykää,+ mitä teillä on, ja antakaa armonlahjoja.+ Tehkää itsellenne kulumattomia kukkaroita, ehtymätön aarre taivaisiin,+ missä varas ei pääse lähelle eikä koi syö. 34 Sillä missä aarteenne on, siellä on myös sydämenne.+
35 Olkoot kupeenne+ vyötetyt ja lamppunne+ palamassa, 36 ja olkaa itse niiden ihmisten kaltaisia, jotka odottavat isäntäänsä,+ kun hän palaa* häistä,*+ jotta he hänen saapuessaan ja kolkuttaessaan+ voisivat heti avata hänelle. 37 Onnellisia ovat ne orjat, jotka isäntä saapuessaan tapaa valvomasta!+ Totisesti minä sanon teille: hän vyöttää+ itsensä ja panee heidät asettumaan pitkälleen pöydän ääreen ja tulee vierelle ja palvelee heitä.+ 38 Ja jos hän saapuu toisella vartiolla*, vieläpä jos kolmannellakin*, ja tapaa heidät tällaisina, niin onnellisia he ovat!+ 39 Mutta tietäkää se, että jos talonisäntä olisi tiennyt, millä hetkellä varas tulee, niin hän olisi pysynyt valveilla eikä olisi antanut murtautua taloonsa.+ 40 Pysykää tekin valmiina, sillä hetkenä, jota ette pidä todennäköisenä, Ihmisen Poika tulee.”+
41 Silloin Pietari sanoi: ”Herra, sanotko sinä tämän kuvauksen meille vai myös kaikille muille?” 42 Ja Herra sanoi: ”Kuka oikeastaan on se uskollinen taloudenhoitaja,*+ se ymmärtäväinen,+ jonka hänen isäntänsä asettaa huolehtimaan palvelijoittensa joukosta, antamaan heille jatkuvasti heidän ruokamääränsä oikeaan aikaan?+ 43 Onnellinen on tuo orja, jos hänen isäntänsä saapuessaan tapaa hänet näin tekemästä!+ 44 Minä sanon teille totuudenmukaisesti: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.+ 45 Mutta jos tuo orja joskus sanoisi sydämessään: ’Isäntäni tulo viipyy’+ ja rupeaisi pieksemään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja juopumaan,+ 46 niin tuon orjan isäntä tulee päivänä, jona hän ei odota häntä, ja hetkenä, jota hän ei tiedä,+ ja rankaisee häntä mitä ankarimmin* ja määrää hänelle osan uskottomien joukossa.+ 47 Silloin tuota orjaa, joka ymmärsi isäntänsä tahdon, mutta ei valmistautunut eikä tehnyt hänen tahtonsa mukaisesti, piestään monilla lyönneillä.+ 48 Mutta sitä, joka ei ymmärtänyt+ ja siksi teki sitä, mikä ansaitsi lyöntejä, piestään vain muutamilla.+ Jokaiselta, jolle on annettu paljon, vaaditaankin paljon;+ ja siltä, joka on pantu huolehtimaan paljosta, vaaditaan tavallista enemmän.+
49 Tulta minä tulin sytyttämään+ maan päälle, ja mitä muuta toivoisinkaan, kuin että se olisi jo syttynyt? 50 Todellakin, minulla on kaste, jolla minut kastetaan, ja kuinka minua ahdistaakaan, kunnes se on päättynyt!+ 51 Kuvitteletteko, että tulin tuomaan maan päälle rauhaa? En toki, sanon teille, vaan pikemminkin jakautumista.+ 52 Sillä tästä lähtien on viisi yhdessä talossa eri puolta, kolme kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan.+ 53 He ovat jakautuneet: isä poikaa vastaan ja poika isää vastaan, äiti tytärtä vastaan ja tytär äitiään vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiaan vastaan.”+
54 Sitten hän jatkoi sanoen myös ihmisjoukoille: ”Kun näette pilven nousevan läntisiltä seuduilta, te sanotte heti: ’Myrsky on tulossa’, ja niin tuleekin.+ 55 Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, te sanotte: ’Tulee helleaalto’, ja se tulee. 56 Ulkokullatut, maan ja taivaan ulkonäköä te osaatte tutkia, mutta kuinka ette osaa tutkia tätä erityistä aikaa?+ 57 Miksi ette ratkaise myös itse, mikä on vanhurskasta?+ 58 Esimerkiksi kun olet menossa vastapuolesi kanssa hallitusmiehen luo, ryhdy matkalla ollessasi toimeen päästäksesi kiistelemästä hänen kanssaan, jottei hän vain pakottaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari luovuttaisi sinua oikeusvirkamiehelle ja oikeusvirkamies heittäisi sinua vankilaan.+ 59 Minä sanon sinulle: et varmasti pääse sieltä pois, ennen kuin maksat viimeisenkin hyvin vähäarvoisen lantin.”*+