Luukas

22 Happamattomien leipien juhla, niin sanottu pesah,+ oli nyt lähestymässä. 2 Ja ylipapit ja kirjanoppineet etsivät tehokasta keinoa päästä hänestä eroon,+ sillä he pelkäsivät kansaa.+ 3 Mutta Saatana meni Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka luettiin niiden kahdentoista joukkoon,+ 4 ja hän meni pois ja puhui ylipappien ja temppelin päälliköiden kanssa siitä, mikä olisi tehokas keino kavaltaa hänet heille.+ 5 Ja he iloitsivat ja sopivat antavansa hänelle hopearahaa.+ 6 Niin hän suostui ja alkoi etsiä sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille, kun ympärillä ei olisi ihmisjoukkoa.+

7 Tuli sitten happamattomien leipien päivä, jona pesah-uhri täytyi uhrata,+ 8 ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: ”Menkää ja valmistakaa meille pesah-ateria+ syötäväksi.” 9 He sanoivat hänelle: ”Mihin tahdot meidän valmistavan sen?” 10 Hän sanoi heille:+ ”Katso! Kun tulette kaupunkiin, teitä vastaan tulee mies kantaen saviastiaa, jossa on vettä. Seuratkaa häntä siihen taloon, mihin hän menee.+ 11 Ja teidän on sanottava talon isännälle: ’Opettaja sanoo sinulle: ”Missä on vierashuone, jossa voin syödä pesah-aterian opetuslasteni kanssa?”’+ 12 Ja hän näyttää teille suuren kalustetun ylähuoneen. Valmistakaa se sinne.”+ 13 Niin he lähtivät ja totesivat olevan niin kuin hän oli heille sanonut, ja he valmistivat pesah-aterian.+

14 Kun se hetki vihdoin tuli, hän asettui pitkälleen pöydän ääreen ja apostolit hänen kanssaan.+ 15 Ja hän sanoi heille: ”Olen suuresti halunnut syödä tämän pesah-aterian teidän kanssanne ennen kuin kärsin, 16 sillä minä sanon teille: enää en syö sitä, ennen kuin se täyttyy Jumalan valtakunnassa.”+ 17 Ja otettuaan vastaan maljan+ hän esitti kiitoksen ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja ojentakaa se joukossanne toiselta toiselle, 18 sillä minä sanon teille: tästä lähtien en enää juo viiniköynnöksen tuotetta, ennen kuin Jumalan valtakunta saapuu.”+

19 Ja hän otti leivän,+ esitti kiitoksen, taittoi sen ja antoi heille ja sanoi: ”Tämä tarkoittaa* minun ruumistani,+ joka annetaan teidän puolestanne.+ Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.”+ 20 Hän otti myös maljan+ samalla tavoin, kun he olivat nauttineet illallisen, ja sanoi: ”Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa+ minun vereni+ perusteella, joka vuodatetaan teidän puolestanne.*+

21 Mutta katso, minun kavaltajani+ käsi on kanssani pöydässä.+ 22 Sillä Ihmisen Poika kulkee tietään sen mukaan kuin on viitoitettu;+ voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka välityksellä hänet kavalletaan!”+ 23 Niin he rupesivat pohtimaan keskenään, kuka heistä oikein olisi se, joka oli tekemäisillään tämän.+

24 Heidän keskuudessaan syntyi kuitenkin myös kiihkeä kiista siitä, kuka heistä näytti olevan suurin.+ 25 Mutta hän sanoi heille: ”Kansakuntien kuninkaat hallitsevat niitä herroina, ja niiden vallassaolijoita kutsutaan ’hyväntekijöiksi’.+ 26 Mutta teidän ei pidä olla sellaisia,+ vaan tulkoon suurimmasta teidän keskuudessanne kuin nuorin+ ja johtomiehenä toimivasta kuin se, joka palvelee.+ 27 Sillä kumpi on suurempi, se, joka on pitkällään pöydän ääressä, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka on pitkällään pöydän ääressä? Mutta minä olen teidän keskellänne kuin se, joka palvelee.+

28 Juuri te olette kuitenkin pysyneet+ minun kanssani minun koettelemuksissani,+ 29 ja minä teen liiton teidän kanssanne, niin kuin Isäni on tehnyt liiton+ minun kanssani, valtakunnasta,+ 30 jotta saisitte syödä+ ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani+ ja istua valtaistuimilla+ tuomitsemassa Israelin kahtatoista heimoa.

31 Simon, Simon, katso, Saatana+ on vaatinut, että saisi teidät seuloakseen teitä kuin vehnää.+ 32 Mutta minä olen rukoillut+ sinun puolestasi, ettei uskosi pettäisi; ja kun sinä kerran olet palannut, vahvista+ veljiäsi.” 33 Silloin tämä sanoi hänelle: ”Herra, olen valmis menemään kanssasi sekä vankilaan että kuolemaan.”+ 34 Mutta hän sanoi: ”Minä sanon sinulle, Pietari: ei tule tänään kukko kiekumaan, ennen kuin olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut.”+

35 Hän sanoi heille myös: ”Kun lähetin+ teidät ilman kukkaroa ja eväslaukkua ja sandaaleja, niin eihän teiltä puuttunut mitään?” He sanoivat: ”Ei mitään!”* 36 Sitten hän sanoi heille: ”Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaan, samoin myös eväslaukun, ja jolla ei ole miekkaa, myyköön päällysvaippansa ja ostakoon sellaisen. 37 Sillä minä sanon teille, että tämän, mikä on kirjoitettu, täytyy mennä minussa täytäntöön, nimittäin: ’Ja hänet luettiin laittomien joukkoon.’+ Sillä se, mikä koskee minua, on täyttymässä.”+ 38 Sitten he sanoivat: ”Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa.” Hän sanoi heille: ”Se riittää.”

39 Ulos lähdettyään hän meni tapansa mukaan Öljyvuorelle, ja myös opetuslapset seurasivat häntä.+ 40 Tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: ”Rukoilkaa jatkuvasti, ettette joutuisi kiusaukseen.”+ 41 Ja hän itse vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän ja polvistui ja alkoi rukoilla 42 sanoen: ”Isä, jos sinä haluat, niin poista tämä malja minulta. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni,+ vaan sinun.”+ 43 Silloin hänelle näyttäytyi taivaasta enkeli ja vahvisti häntä.+ 44 Mutta jouduttuaan suureen tuskaan hän rukoili rukoilemistaan yhä hartaammin,+ ja hänen hikensä tuli kuin veripisaroiksi, jotka putosivat maahan.*+ 45 Ja hän nousi rukoilemasta, meni opetuslasten luo ja totesi heidän vaipuneen murheesta uneen,+ 46 ja hän sanoi heille: ”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa jatkuvasti, ettette joutuisi kiusaukseen.”+

47 Hänen vielä puhuessaan, katso: ihmisjoukko, ja se, jota kutsuttiin Juudakseksi, yksi niistä kahdestatoista, kulki heidän edellään,+ ja hän lähestyi Jeesusta suudellakseen häntä.+ 48 Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?”+ 49 Kun hänen ympärillään olevat näkivät, mitä oli tapahtumassa, he sanoivat: ”Herra, iskemmekö miekalla?”+ 50 Eräs heistä iskikin ylimmäisen papin orjaa ja sivalsi häneltä oikean korvan.+ 51 Mutta Jeesus sanoi vastaukseksi: ”Antakaa mennä tähän asti.” Ja hän kosketti korvaa ja paransi hänet.+ 52 Sitten Jeesus sanoi ylipapeille ja temppelin päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet sinne häntä hakemaan: ”Kuin ryöstäjää vastaanko te olette lähteneet miekat ja nuijat mukananne?+ 53 Kun olin teidän kanssanne temppelissä+ päivän toisensa jälkeen, te ette ojentaneet käsiänne minua vastaan.+ Mutta tämä on teidän hetkenne+ ja pimeyden valta.”+

54 Sitten he ottivat hänet kiinni ja kuljettivat+ hänet pois ja veivät hänet ylimmäisen papin taloon;+ mutta Pietari seurasi matkan päässä.+ 55 Kun he olivat sytyttäneet tulen keskelle sisäpihaa ja istuutuneet yhteen, Pietari istui heidän joukkoonsa.+ 56 Mutta eräs palvelustyttö näki hänen istuvan kirkkaan tulen ääressä ja katsoi häntä tarkoin ja sanoi: ”Tämäkin oli hänen kanssaan.”+ 57 Mutta hän kielsi+ sen* sanoen: ”En tunne häntä, nainen.”+ 58 Ja lyhyen ajan kuluttua eräs toinen sanoi hänet nähdessään: ”Sinäkin olet yksi heistä.” Mutta Pietari sanoi: ”Mies, en ole.”+ 59 Ja noin tunnin kuluttua vielä yksi alkoi väittää voimakkaasti: ”Varmasti tämäkin oli hänen kanssaan, sillä hänhän on galilealainen!”+ 60 Mutta Pietari sanoi: ”Mies, en tiedä, mitä sanot.” Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, kiekui kukko.+ 61 Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti Herran sanat, kun tämä oli sanonut hänelle: ”Ennen kuin kukko tänään kiekuu, sinä kiellät minut kolmesti.”+ 62 Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.+

63 Miehet, jotka pitivät häntä* pidätettynä, alkoivat nyt tehdä hänestä pilaa+ ja löivät+ häntä,+ 64 ja peitettyään hänet he kyselivät ja sanoivat: ”Profetoi. Kuka se on, joka löi sinua?”+ 65 Ja he sanoivat vielä rienatessaan+ paljon muuta häntä vastaan.

66 Kun vihdoin tuli päivä, niin kansan vanhinten kokous, sekä ylipapit että kirjanoppineet, tuli koolle,+ ja he veivät hänet sanhedrininsaliinsa* ja sanoivat:+ 67 ”Jos sinä olet Kristus,+ niin sano se meille.” Mutta hän sanoi heille: ”Vaikka sanoisinkin teille, niin te ette uskoisi sitä lainkaan.+ 68 Sitä paitsi jos kysyisin teiltä, niin te ette vastaisi lainkaan.+ 69 Tästä lähtien Ihmisen Poika+ tulee kuitenkin istumaan Jumalan voimallisella oikealla+ puolella.”*+ 70 Tähän he kaikki sanoivat: ”Oletko sinä siis Jumalan Poika?” Hän sanoi heille: ”Te itse sanotte,+ että minä olen.” 71 He sanoivat: ”Miksi me enää todistusta tarvitsemme?+ Sillä itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustaan.”+