Luukas

12 Ihmisiä oli sillä välin kokoontunut niin monta tuhatta, että he tallasivat toisiaan. Jeesus sanoi ensin opetuslapsilleen: ”Varokaa fariseusten hapatetta eli tekopyhyyttä.+ 2 Ei kuitenkaan ole mitään huolellisesti kätkettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salaista, mikä ei tule tunnetuksi.+ 3 Siksi se, mitä sanotte pimeässä, kuullaan valossa, ja se, mitä kuiskaatte* suljettujen ovien takana, julistetaan katoilta. 4 Lisäksi minä sanon teille, ystäväni:+ älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät sen jälkeen voi tehdä enempää.+ 5 Minä kerron teille, ketä teidän tulee pelätä: pelätkää häntä, jolla on valta tappaa ja heittää sen jälkeen Gehennaan.+ Niin, minä sanon teille: häntä pelätkää.+ 6 Eikö viisi varpusta myydä kahdesta vähäarvoisesta kolikosta? Silti Jumala ei unohda* niistä yhtäkään.+ 7 Hän tietää jopa sen, montako hiusta päässänne on.+ Älkää pelätkö. Te olette arvokkaampia kuin monta varpusta.+

8 Minä sanon teille: Jokaisen, joka tunnustaa tuntevansa minut ihmisten edessä,+ Ihmisen Poikakin tunnustaa tuntevansa Jumalan enkelien edessä.+ 9 Mutta se, joka kieltää tuntevansa minut ihmisten edessä, kielletään Jumalan enkelien edessä.+ 10 Ja jokaiselle, joka puhuu pahaa Ihmisen Pojasta, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa pyhää henkeä, ei anneta anteeksi.+ 11 Kun teitä viedään julkisten kokousten, hallitusviranomaisten ja vallanpitäjien eteen, älkää huolestuko siitä, miten tai mitä puhutte puolustukseksenne tai mitä sanotte,+ 12 sillä pyhä henki opettaa teille juuri sillä hetkellä, mitä teidän pitää sanoa.”+

13 Sitten joku ihmisjoukosta sanoi hänelle: ”Opettaja, käske veljeäni jakamaan perintö kanssani.” 14 Hän sanoi hänelle: ”Ihminen, kuka on asettanut minut teidän kahden tuomariksi tai sovittelijaksi?” 15 Sitten hän sanoi heille: ”Pitäkää silmänne auki ja varokaa kaikenlaista ahneutta,+ koska vaikka jollakulla on paljon omaisuutta, se, mitä hän omistaa, ei voi antaa hänelle elämää.”+ 16 Sen jälkeen hän kertoi heille vertauksen: ”Erään rikkaan miehen maa tuotti hyvin. 17 Niinpä hän alkoi pohdiskella itsekseen: ’Mitä minun pitäisi nyt tehdä, kun minulla ei ole paikkaa, johon kokoaisin satoni?’ 18 Sitten hän sanoi: ’Minä teen näin:+ Puran varastoni, rakennan isommat ja kokoan niihin kaiken viljani ja kaiken muun. 19 Sanon itselleni: ”Sinulla on paljon hyvää varastossa moniksi vuosiksi. Lepää, syö, juo ja nauti elämästä.”’ 20 Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä järjetön, tänä yönä sinä menetät elämäsi. Kuka sitten saa sen, minkä olet varastoinut?’+ 21 Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen mutta ei ole rikas Jumalan silmissä.”+

22 Sitten hän sanoi opetuslapsilleen: ”Tämän vuoksi minä sanon teille: Lakatkaa olemasta huolissanne elämästänne, siitä, mitä söisitte, tai ruumiistanne, siitä, mitä pitäisitte päällänne.+ 23 Elämä on arvokkaampi kuin ruoka ja ruumis arvokkaampi kuin vaatteet. 24 Ajatelkaa korppeja: ne eivät kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole aittaa eikä varastoa, ja kuitenkin Jumala ruokkii ne.+ Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin linnut?+ 25 Kuka teistä voi huolissaan olemalla lisätä hetkeäkään elinikäänsä? 26 Jos siis ette pysty tekemään edes tätä, miksi olette huolissanne kaikesta muusta?+ 27 Ajatelkaa, kuinka kukat kasvavat: ne eivät aherra eivätkä kehrää, mutta minä sanon teille, ettei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi niistä.+ 28 Jos Jumala vaatettaa tällä tavalla luonnonkasvit, jotka tänään ovat olemassa ja huomenna heitetään uuniin, niin kuinka paljon ennemmin teidät, te heikkouskoiset! 29 Älkää siis enää miettikö, mitä söisitte ja joisitte, älkääkä enää olko levottomia.+ 30 Kaikkia näitä asioita maailman kansat tavoittelevat kiihkeästi, mutta teidän Isänne tietää, että te tarvitsette niitä.+ 31 Asettakaa sen sijaan hänen valtakuntansa aina tärkeimmälle sijalle elämässänne, niin ne annetaan teille.+

32 Älä pelkää, pieni lauma,+ sillä teidän Isänne haluaa antaa teille valtakunnan.+ 33 Myykää omaisuutenne ja antakaa lahjoja köyhille.+ Hankkikaa kulumaton kukkaro, ehtymätön aarre taivaaseen,+ missä varas ei pääse sen lähelle eikä koi syö sitä. 34 Siellä, missä on aarteenne, on myös sydämenne.

35 Olkaa valmiit+ ja pitäkää lamppunne palamassa.+ 36 Teidän pitää olla kuin orjia, jotka odottavat isäntänsä palaavan*+ häistä,*+ niin että kun hän tulee ja kolkuttaa, he voisivat heti avata hänelle. 37 Onnellisia ovat ne orjat, jotka isäntä tullessaan tapaa valvomasta! Minä vakuutan teille: Hän pukeutuu palvelemista varten ja pyytää heitä asettumaan pitkälleen pöydän ääreen. Sitten hän menee heidän luokseen ja palvelee heitä. 38 Jos hän tulee toisen vartion aikaan tai vasta kolmannen ja havaitsee heidän olevan valmiina, he ovat onnellisia! 39 Mutta tietäkää, että jos talonisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa.+ 40 Pysykää tekin valmiina, sillä Ihmisen Poika tulee hetkenä, jota ette pidä todennäköisenä.”+

41 Silloin Pietari sanoi: ”Herra, kerrotko sinä tämän vertauksen vain meille vai myös kaikille muille?” 42 Herra sanoi: ”Kuka oikeastaan on se uskollinen taloudenhoitaja, se ymmärtäväinen, jonka hänen isäntänsä asettaa huolehtimaan kaikista palvelijoistaan, antamaan heille jatkuvasti heidän tarvitsemansa ruoan oikeaan aikaan?+ 43 Onnellinen on tuo orja, jos hänen isäntänsä tullessaan havaitsee hänen tekevän näin! 44 Minä sanon teille totuudenmukaisesti: isäntä asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. 45 Mutta jos tuo orja ajattelisi: ’Isäntäni tulo viipyy’+ ja alkaisi piestä toisia palvelijoita sekä syödä, juoda ja juopua,+ 46 niin tuon orjan isäntä tulee päivänä, jona hän ei odota tätä, ja hetkenä, jota hän ei tiedä, ja rankaisee häntä mitä ankarimmin ja määrää hänet uskottomien joukkoon. 47 Silloin tuota orjaa, joka ymmärsi isäntänsä tahdon mutta ei valmistautunut eikä tehnyt, mitä hän pyysi,* rangaistaan monilla lyönneillä.+ 48 Mutta sitä, joka ei ymmärtänyt ja siksi teki sellaista, mikä ansaitsi lyöntejä, rangaistaan vain muutamilla. Jokaiselta, jolle on annettu paljon, vaaditaan paljon, ja siltä, joka on saanut paljon vastuuta, vaaditaan tavallista enemmän.+

49 Minä tulin sytyttämään maan päälle tulen, ja se on jo syttynyt, joten mitä muuta voisinkaan toivoa? 50 Mutta on kaste, jolla minut täytyy kastaa,+ ja olen hyvin ahdistunut, kunnes se on ohi!+ 51 Luuletteko, että tulin tuomaan maan päälle rauhaa? En todellakaan, vaan jakautumista.+ 52 Tästä lähtien viisi samassa talossa asuvaa on jakautunut, kolme kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan. 53 He ovat jakautuneet: isä on poikaa vastaan ja poika isää vastaan, äiti tytärtä vastaan ja tytär äitiä vastaan, anoppi miniää vastaan ja miniä anoppia vastaan.”+

54 Sitten hän sanoi myös ihmisjoukoille: ”Kun näette pilven nousevan lännestä, te sanotte heti: ’On tulossa myrsky’,* ja niin tuleekin. 55 Kun näette etelätuulen puhaltavan, te sanotte: ’Tulee helleaalto’, ja niin tulee. 56 Tekopyhät, te osaatte tulkita, miltä maa ja taivas näyttävät, mutta miksi ette osaa tulkita, mitä juuri nyt tapahtuu?+ 57 Miksi ette ratkaise itse, mikä on oikein? 58 Esimerkiksi kun olet menossa vastapuolesi kanssa hallitusmiehen luo, tee matkalla voitavasi, niin että saisit kiistan sovittua vastapuolesi kanssa. Muuten hän ehkä pakottaa sinut tuomarin eteen, tuomari luovuttaa sinut vartijalle ja vartija heittää sinut vankilaan.+ 59 Minä sanon sinulle: et varmasti pääse sieltä pois ennen kuin maksat viimeisenkin pienen kolikkosi.”