Luukas
10 Tämän jälkeen Herra määräsi seitsemänkymmentä*+ muuta ja lähetti heidät kaksittain+ edellään jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä. 2 Sitten hän sanoi heille: ”Eloa+ on tosiaan paljon, mutta työntekijöitä+ on vähän. Anokaa+ sen tähden elonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä+ elonkorjuuseensa. 3 Menkää. Katso! Minä lähetän teidät kuin karitsat+ susien sekaan. 4 Älkää kantako mukananne kukkaroa, älkää eväslaukkua,+ älkää sandaaleja älkääkä syleilkö+ ketään tervehdykseksi tiellä. 5 Missä menettekin taloon, sanokaa ensiksi: ’Olkoon tällä talolla rauha.’+ 6 Ja jos siellä on rauhan ystävä*, niin teidän rauhanne tulee lepäämään hänen päällään.*+ Mutta jos siellä ei ole, niin se palaa teille.+ 7 Majailkaa siis siinä talossa+ ja syökää ja juokaa, mitä he tarjoavat,+ sillä työntekijä on palkkansa arvoinen.+ Älkää siirtykö talosta taloon.+
8 Ja missä menettekin kaupunkiin ja teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan, 9 ja parantakaa+ sairaat siellä ja sanokaa heille jatkuvasti: ’Jumalan valtakunta+ on tullut teitä lähelle.’ 10 Mutta missä menettekin kaupunkiin eikä teitä oteta vastaan,+ menkää sen valtakaduille ja sanokaa: 11 ’Tomunkin, joka on tarttunut jalkoihimme teidän kaupungistanne, me pyyhimme pois teitä vastaan.+ Siitä huolimatta pitäkää mielessänne tämä, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle.’ 12 Minä sanon teille, että Sodomalla+ tulee sinä päivänä olemaan helpompaa kuin sillä kaupungilla.
13 Voi sinua, Korasin!+ Voi sinua, Betsaida!+ Sillä jos ne voimateot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyroksessa ja Sidonissa, niin ne olisivat kauan sitten katuneet säkissä ja tuhassa istuen.+ 14 Siksi Tyroksella ja Sidonilla on tuomiolla helpompaa kuin teillä.+ 15 Ja sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut ehkä taivaaseen?+ Alas Haadekseen*+ sinä joudut!
16 Joka kuuntelee+ teitä, kuuntelee myös minua. Ja joka hylkää teidät, hylkää myös minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää+ myös hänet, joka on minut lähettänyt.”
17 Sitten ne seitsemänkymmentä* palasivat iloiten ja sanoivat: ”Herra, demonitkin tulevat meille alamaisiksi,+ kun käytämme sinun nimeäsi.” 18 Siihen hän sanoi heille: ”Minä aloin nähdä Saatanan jo pudonneen+ kuin salama taivaasta. 19 Katso! Minä olen antanut teille vallan tallata jalkojenne alle käärmeitä+ ja skorpioneja+ sekä vallan kaikkeen vihollisen voimaan nähden,+ eikä mikään vahingoita teitä millään tavoin. 20 Älkää kuitenkaan iloitko siitä, että henget tulevat teille alamaisiksi, vaan iloitkaa siksi, että teidän nimenne+ ovat kirjoitettuina taivaissa.” 21 Juuri sillä hetkellä hän tuli erittäin iloiseksi+ pyhässä hengessä ja sanoi: ”Minä ylistän sinua julkisesti, Isä, taivaan ja maan Herra, koska olet huolellisesti kätkenyt nämä viisailta+ ja älykkäiltä ja olet ilmaissut ne lapsille. Niin, oi Isä, sillä sinä olet nähnyt hyväksi tehdä näin. 22 Isäni on luovuttanut minulle kaiken,+ eikä kukaan muu tiedä, kuka Poika on, kuin Isä,+ eikä kukaan muu tiedä, kuka Isä on, kuin Poika+ ja se, jolle Poika haluaa ilmaista hänet.”
23 Sen jälkeen hän kääntyi pelkästään opetuslasten puoleen ja sanoi: ”Onnellisia ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.+ 24 Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat halusivat nähdä,+ mitä te näette, mutta eivät nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, mutta eivät kuulleet.”
25 Ja katso, eräs lainoppinut+ mies nousi koetellakseen häntä ja sanoi: ”Opettaja, mitä tekemällä minä perin ikuisen elämän?”+ 26 Hän sanoi hänelle: ”Mitä Lakiin on kirjoitettu?+ Kuinka luet?” 27 Vastaukseksi hän sanoi: ”’Sinun on rakastettava Jehovaa*, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielullasi* ja koko voimallasi ja koko mielelläsi’+ ja ’lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’.”+ 28 Hän sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; ’tee näin jatkuvasti, niin saat elämän’.”+
29 Mutta koska mies tahtoi todistaa itsensä vanhurskaaksi, hän sanoi Jeesukselle: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?”+ 30 Jeesus sanoi vastaukseksi: ”Eräs mies oli menossa Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryöstäjien käsiin, jotka sekä riisuivat hänet että antoivat hänelle iskuja ja menivät pois ja jättivät hänet puolikuolleeksi. 31 Sattumalta eräs pappi oli menossa alas sitä tietä, mutta nähtyään hänet hän meni ohi vastakkaista puolta.+ 32 Samoin muuan leeviläinenkin, kun hän tuli alas sille paikalle ja näki hänet, meni ohi vastakkaista puolta.+ 33 Mutta eräs samarialainen,+ joka kulki sitä tietä, tuli hänen kohdalleen, ja nähdessään hänet hän liikuttui säälistä. 34 Niin hän lähestyi häntä ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä.+ Sitten hän nosti hänet oman juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35 Ja seuraavana päivänä hän otti kaksi denaaria*, antoi ne majatalonpitäjälle ja sanoi: ’Pidä hänestä huolta, ja mitä sinulta tämän lisäksi kuluukin, sen minä korvaan sinulle, kun tulen tänne takaisin.’ 36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi teki itsestään ryöstäjien käsiin joutuneen miehen lähimmäisen?”+ 37 Hän sanoi: ”Se, joka toimi armollisesti+ häntä kohtaan.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee+ itse samoin.”
38 Kun he nyt jatkoivat matkaansa, hän meni erääseen kylään. Täällä eräs Martta-niminen+ nainen otti hänet vieraakseen taloon. 39 Tällä naisella oli myös Maria-niminen sisar, joka kuitenkin istui Herran jalkojen juureen+ ja kuunteli hänen sanaansa. 40 Martan huomion sitä vastoin hajottivat+ monet palvelusaskareet. Niinpä hän tuli lähelle ja sanoi: ”Herra, eikö sinulle merkitse mitään se, että sisareni on jättänyt minut yksin huolehtimaan palvelemisesta?+ Käske hänen siksi ryhtyä auttamaan minua.” 41 Vastaukseksi Herra sanoi hänelle: ”Martta, Martta, sinä olet huolissasi+ ja levoton monista asioista.*+ 42 Vain muutama+ kuitenkaan on tarpeen, tai vain yksi.* Maria puolestaan on valinnut hyvän osan,+ eikä sitä oteta häneltä pois.”