Apostolien teot
20 Kun nyt mellakka oli asettunut, Paavali lähetti hakemaan opetuslapset, ja kun hän oli rohkaissut heitä ja jättänyt heille jäähyväiset,+ hän lähti matkalle Makedoniaan.+ 2 Kuljettuaan niiden seutujen halki ja rohkaistuaan siellä olevia monin sanoin+ hän tuli Kreikkaan. 3 Ja kun hän oli viettänyt siellä kolme kuukautta ja aikoi lähteä purjehtimaan Syyriaan, hän päättikin palata Makedonian kautta, koska juutalaiset hautoivat häntä vastaan salajuonta.+ 4 Häntä seurasivat sinne Sopatros,+ Beroiasta oleva Pyrrhoksen poika, tessalonikalaisista Aristarkos+ ja Secundus sekä Derbestä oleva Gaius ynnä Timoteus,+ ja Aasian piirikunnasta olevat Tykikos+ ja Trofimos.+ 5 Nämä jatkoivat matkaa ja odottivat meitä Troaksessa,+ 6 mutta me lähdimme merelle Filippistä happamattomien leipien päivien+ jälkeen ja tulimme heidän luokseen Troakseen+ viiden päivän kuluessa, ja siellä me viivyimme seitsemän päivää.
7 Viikon ensimmäisenä päivänä,+ kun olimme kokoontuneet aterioimaan*, Paavali alkoi pitää heille esitelmää, koska hän aikoi lähteä seuraavana päivänä, ja hän pitkitti puhettaan keskiyöhön saakka. 8 Niinpä siinä ylähuoneessa,+ jossa olimme koolla, oli useita lamppuja. 9 Istuessaan ikkunalla eräs nuori Eutykos-niminen mies vaipui syvään uneen, kun Paavali yhä vain puhui, ja nuokahdettuaan unen vallassa hän putosi maahan kolmannesta kerroksesta, ja hänet nostettiin ylös kuolleena. 10 Mutta Paavali meni alakertaan, heittäytyi hänen päälleen+ ja kietoi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: ”Lakatkaa hälisemästä, sillä hänen sielunsa* on hänessä.”+ 11 Sitten hän meni yläkertaan ja aloitti aterian* ja otti ruokaa, ja keskusteltuaan melko pitkään, päivänkoittoon saakka, hän lopulta lähti. 12 Niin he veivät pojan pois elävänä ja olivat rajattoman huojentuneita.
13 Me menimme nyt edellä laivaan ja lähdimme purjehtimaan Assokseen, jossa aioimme ottaa Paavalin laivaan, sillä annettuaan tämänsuuntaisia ohjeita hän itse aikoi kulkea jalan. 14 Kun hän sitten tavoitti meidät Assoksessa, otimme hänet laivaan ja kuljimme Mityleneen, 15 ja purjehtiessamme sieltä senjälkeisenä päivänä saavuimme Khioksen kohdalle, mutta seuraavana päivänä poikkesimme Samokseen, ja sitä seuraavana päivänä saavuimme Miletokseen. 16 Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efesoksen ohi,+ jottei häneltä kuluisi aikaa Aasian piirikunnassa, sillä hän kiirehti ehtiäkseen Jerusalemiin+ helluntaipäiväksi, mikäli se olisi hänelle mahdollista.
17 Miletoksesta hän lähetti kuitenkin sanan Efesokseen ja kutsui sieltä seurakunnan vanhimmat.*+ 18 Kun he tulivat hänen luokseen, hän sanoi heille: ”Te tiedätte hyvin, kuinka minä ensimmäisestä päivästä lähtien, jona astuin Aasian piirikuntaan,+ olin koko ajan teidän kanssanne+ 19 ja palvelin Herran orjana+ mitä suurimmalla nöyrämielisyydellä+ ja kyynelin ja koettelemuksin, jotka kohtasivat minua juutalaisten salajuonien+ johdosta, 20 samalla kun en pidättynyt kertomasta teille mitään siitä, mikä oli hyödyllistä, enkä opettamasta+ teitä julkisesti ja talosta+ taloon*, 21 vaan todistin perusteellisesti+ sekä juutalaisille että kreikkalaisille Jumalalle osoitettavasta katumuksesta+ ja uskosta Herraamme Jeesukseen. 22 Ja nyt, katso, minä olen hengen sitomana+ matkalla Jerusalemiin, vaikka en tiedä, mitä minulle siellä tapahtuu, 23 paitsi että pyhä henki+ todistaa yhä uudelleen minulle kaupunki kaupungilta sanoessaan, että kahleet ja ahdistukset odottavat minua.+ 24 En kuitenkaan pidä sieluani* mistään syystä itselleni kalliina,+ jos vain voin viedä päätökseen juoksuni+ ja sen palveluksen,+ jonka sain+ Herralta Jeesukselta: perusteellisen todistuksen antamisen Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden hyvästä uutisesta.+
25 Ja nyt, katso, minä tiedän, etteivät ketkään teistä, joiden keskuudessa kuljin saarnaamassa* valtakuntaa*, enää näe minun kasvojani. 26 Siksi kutsun teidät todistamaan juuri tänä päivänä, että olen viaton kaikkien ihmisten vereen,+ 27 sillä en ole pidättynyt kertomasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.+ 28 Kiinnittäkää huomiota+ itseenne+ ja koko laumaan,+ jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi,*+ paimentamaan Jumalan* seurakuntaa,+ jonka hän osti omansa verellä.*+ 29 Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia,+ jotka eivät kohtele laumaa hellästi, 30 ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita+ vetääkseen opetuslapset mukaansa.+
31 Pysykää siksi valveilla ja pitäkää mielessänne, etten ole kolmeen vuoteen+ lakannut yöllä enkä päivällä neuvomasta+ kyynelin itse kutakin. 32 Ja nyt jätän teidät Jumalan* ja hänen ansaitsemattoman hyvyytensä sanan huomaan,+ joka sana voi rakentaa teitä+ ja antaa teille perinnön kaikkien pyhitettyjen joukossa.+ 33 En ole himoinnut kenenkään hopeaa tai kultaa tai pukua.+ 34 Tiedätte itse, että nämä kädet ovat huolehtineet minun tarpeistani+ ja niiden, jotka ovat olleet kanssani. 35 Olen kaikessa osoittanut teille, että teidän täytyy näin vaivaa nähden+ auttaa niitä, jotka ovat heikkoja,+ ja pitää mielessä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ’Onnellisempaa on antaa+ kuin saada.’”
36 Ja tämän sanottuaan hän polvistui+ heidän kaikkien kanssa ja rukoili. 37 Mutta he kaikki puhkesivat suureen itkuun, ja he lankesivat Paavalin kaulaan+ ja suutelivat+ häntä hellästi, 38 koska heille tuotti erityisesti tuskaa se sana, jonka hän oli puhunut, että he eivät enää näkisi hänen kasvojaan.+ Niin he lähtivät saattamaan+ häntä laivaan.